Kympin Naisten päivä!

Oikein hyvää naistenpäivää siskot! Tänä vuonna en saanut enkä ostanut ruusuja, kukkarahat sijoitin Naisten Pankkiin. Seuraava naisten ikioma, ihana päivä on toukokuussa. En tarkoita äitienpäivää vaan Naisten Kymppiä, spektaakkelimaista ja hurmoksellista liikunnan ja naisenergian juhlaa.

Kalenterit esiin, Naisten Kymppi on sunnuntaina 24.5.2015.

Kuva täältä

Käytännössä se on 11 viikon päästä, mikä tarkoittaa sitä, että lähes miltä tahansa kuntotasolta ehtii treenata niin, että pystyy juoksemaan tai kävelemään 10 kilometriä. Jos googlaat itsellesi treeniohjelmaa, löydät todennäköisesti tiukkoja ohjelmia, joissa juostaan tietyllä sykealueella jne. Jos se motivoi sinua, ota sellainen ohjelma.

Itse en ole sykemittaria pitänyt 10 vuoteen, väitän että tärkeintä on liikkua. Oho, tätä ette varmaan arvanneetkaan! Treenasin puolimaratonille ajatuksella, että liikun 3 kertaa viikossa. Onnistuin tavoitteessani, ja uskon että se on hyvä suunnitelma myös silloin kun Naisten Kymppi on tähtäimessä. Käytännössä "ohjelmassani" oli 1-2 krt viikossa lenkkeilyä ja 1-2 krt jotain muuta. Selkä- ja vatsalihaksia kannattaa vahvistaa, jumppa tai pilates tukevat lenkkeilytreeniä loistavasti. Tämän blogin juoksuhöpinät löytyvät mutsien kymppi -tunnisteella.

Nyt on loistavat juoksuilmat, siite- ja katupöly eivät kiusaa. Hyviin kenkiin kannattaa sijoittaa, muuten lenkkeilyssä pärjää halutessaan simppelillä varustuksella. Viime vuoden hifistelyostoksista heijastinliivi ja kompressiosukat ovat olleet tehokäytössä.

Joku voi ajatella, että "Onpa kiva idis, mutta nyt on tosi kiirettä töissä ja on kaikkea ja ei saa oikein nukuttua. Aloitan harjoittelun, kun tilanne vähän rauhoittuu."

Joojoo. Voin kertoa, että tilanne ei rauhoitu. Aina tulee deadlineja, aina on stressiä ja huonosti nukuttuja öitä. Sovellan 3 krt/vko -sääntöäni armolla höystettynä. Joskus kerta = 30 min kävelyä. Olen iloinen puolen tunnin happihyppelystä, enkä murehdi sitä, olisiko pitänyt vetää kovempaa ja pitempään. Tärkeintä on liikkua ja nauttia.

Miksi Naisten Kympille kannattaa lähteä?

• Tavoite kalenterissa motivoi liikkumaan.
• Tuhansien osallistujien positiivinen energia pitää kokea kerran elämässä (tai kerran keväässä)!
• Lukuisten yllättävienkin tuttujen lisäksi siellä pääsee treffaamaan monia ihania bloggarikaveita, en malta odottaa!
• Tapahtuma on loistavasti järjestetty, massoista huolimatta homma toimii. 

Hyviä lenkkejä ja nähdään Helsingissä toukokuussa! 

Talviloma

Blogin lopettaminen on käynyt monta kertaa mielessä. Huonolaatuiset kännykkäkuvat ja satunnainen postaustahti harmittaa enemmän ja enemmän, vaikka saahan sitä omassa blogissaan tehdä mitä huvittaa. Toisaalta joka kerta lopettamista ajatellessa on tupsahtanut mieleen joukko aiheita, joista on ollut ihan pakko kirjoittaa.

Kokonaan en blogia lopeta tai piilota. Tänne tullaan säännöllisesti mm. hakemaan apua oksennuksen putsaamiseen autosta, tsekkaamaan resepti kesäkurpitsakakkuun sekä perehtymään asiantuntijan ohjeisiin lapsen traumatisointiin. Jääköön nämä sivistävät artikkelit kansan saataville.

Ehkä kevään tullen innostun taas kirjoittamaan tänne, nyt keskityn hetkeksi muihin projekteihin.

Loppuun fiiliksiä marraskuiselta lomalta. Arkisissa tunnelmissa jatketaan, muut projektit eivät sisällä muuttoa palmujen katveeseen tai muuta radikaalia elämänmuutosta.

Mitä mainiointa talven jatkoa ja kuuluillaan!

3. lupaus ja teko: ihanat naiset retkellä

Ex tempore ystävien treffaamista tapahtuu aika ajoin ja se ilahduttaa aina. Joskus kannattaa pelata varman päälle ja laittaa ajoissa kalenteriin iso punainen ympyrä ja varata viikonloppu ystäville. Mietittiin opiskelukavereiden kanssa Tallinnan risteilyä tai paluuta opiskelukaupunkiin Jyväskylään. Lopulta sovittiin viikonloppumatkan kohteeksi Tampere. Yhden kesän olen Tampereella asunut kesätöiden merkeissä ja tykkään kaupungista kympillä. Houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita on keskustassa joka kulmalla ja Tampereella on jotenkin omanlainen fiilis. Kesäkaupunkina Tampere on tietysti parhaimmillaan, mutta ei se huono ole tammikuun jäisine katuineenkaan.

Käytiin herkuttelemassa Gopalin kasvislounaalla, tekemässä pieniä ostoksia Forget-me-notissa, hamstraamassa hamam-pyyhkeitä Linassa ja juomassa laihaa kahvia Tampereen Paahtimossa. Uusi Torni-hotelli tarjosi* miellyttävän yösijan, hyvää palvelua ja mahtavan aamiaisen. Vaikka hotelli ei kai varsinainen luksushotelli ole, oli se monella tavalla lite bättre, yksityiskohtia oli selvästi mietitty ja tehty muitakin kuin hajuttomia ja mauttomia ratkaisuja, jotka yleensä leimaavat ketjuhotelleja. Yläkerran Moro Sky Barista oli huikeat näkymät kaupungin ylle, suosittelen! 

Tähän voitte kuvitella tyylikkäitä asu- ja fiiliskuvia, itsehän otan erittäin harvoin kuvia, kun on oikeasti kivaa. Oltiin tosi nätteinä ja ihanina. Naurua, itkua, puhetta, yllättäviä kohtaamisia ja muutama tanssiaskelkin. Täydellinen irtautuminen arjesta sekä akkujen lataus naisenergialla ja merkityksellisten ihmisten läsnäololla. Kiitos! 

* Maksua vastaan, omasta pussista sponsoroitu oli tämä retki. 

2. lupaus ja teko: enemmän kasvisherkkuja

Kasvisten lisääminen ruokavalioon on ollut monen vuoden lupaus ja suunnitelma. Töissä syön usein kasvislounaan. Kotona teen silloin tällöin kattilallisen kasvissose- tai linssikeittoa, jonka syön pääasiassa itse. Vähemmän menestyksekkäitä kasvisruokakokeiluja on takana, mutta ei kai lapset ikinä opi syömään ruokaa, joka ei sisällä jauhelihaa, jos sitä ei koskaan tarjoilla?

Vegaanihaaste tuntui liian rajulta. Kulutan joka päivä niin paljon jukurttia, juustoa ja maitoa, että hiilijalanjälkimittarin viisari kiljuu"soo-soo". Seuraan mielenkiinnolla Siinan vegaanikokeilua, ja bongailen ruokareseptejä.

Kirjastosta nappasin lainaan Martan kasviskeittiö ja Vegaanin keittiössä keittokirjat. Kirjoissa on paljon reseptejä laidasta laitaan: säilykkeistä leivontaan, Suomesta Afrikkaan ja Intiaan.

Marttojen kirja lähestyy ruokapöytää vuodenaikojen kautta. Kirja on jaettu neljään osaan, ja kussakin osassa painotetaan kyseisen vuodenajan saatavilla olevia antimia. Terveellistä, edullista ja ekologista - mä niin tykkään Marttojen maanläheisestä meiningistä! Itse asiassa tuossa oli lueteltuna ne syyt, miksi haluan syödä enemmän kasvisruokaa. Kun vielä herkullinen toteutuisi omissa kokkailuissa, niin siinäpä olisi vasta jotain!

Kuva Martat

Vegaanin keittiössä kirjan kirjoittajalla Elinalla on myös veden kielelle nostava blogi, jossa on hurmaavan kauniita kuvia. Elinan kirjassa kerrataan aluksi palkokasvien käsittely (vink vink henkilö Bee), idätys ja matkan varrella on monia muitakin käteviä vinkkejä.

Kuva täältä

Joulun jäljiltä jääkaapissa oli punajuuria ja tein punajuurilaatikon. Tässäpä resepti teillekin kokeiltavaksi:

Punajuurilaatikko Marttojen tyyliin

AINEKSET

1 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 kasvisliemikuutio
1 dl soijarouhetta
3 punajuurta
2 perunaa
1 sipuli
2 rkl öljyä
1 prk kermaviiliä
2 tl timjamia
1 tl organoa
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
(100-200 g fetaa)

OHJE

1. Keitä ohrasuurimoita liemikuutiolla maustetussa vedessä noin 15 min. Laita soijarouhe turpoamaan kahteen desilitraan vettä.
2. Kuori ja raasta punajuuret ja perunat karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota siinä sipulia hetki. Lisää pannulle raasteet, keitetty ohra, soijarouhe, kermaviili ja mausteet (ja mahd. feta). Sekoita tasaiseksi.
3. Voitele uunivuoka ja kaada kasvisseos siihen. Paista 200-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia.


Kermaviilin korvasin kasvisliemellä ja kermatilkalla, fetan Koskenlaskijalla. Tätä kirjoittaessa lapset eivät ole vielä luomustani maistaneet. Todennäköisesti tämäkin padallinen jää minun syötäväkseni, mutta saanpahan toteuttaa lupaustani ja herkutella!

1. lupaus ja teko: virallisesti reipas

Käyn välttävän reippaasti omatoimisesti lenkillä tai hiihtämässä. Nyt kun tuli vihdoin lunta, sitä tuli liikaa ja osa Kuopion laduista on suljettu kaatuneiden ja sähkölinjoille nojaavien puiden vuoksi. Hiihdän yleensä iltaisin. Parilta lähiladun pätkältä puuttuu valaistus, en halua puhkaista silmiäni ladulle kellahtaneeseen puuhun, joten suksiminen on katkolla. Se mitä en tee edes välttävästi, on selkä- tai vatsalihaksien jumppaaminen.Tukikorsetti on ollut puolisen vuotta hunningolla, ja sen erityisesti juoksulenkillä huomaa.

Vuodenvaihteessa tutkailin Kuopion jumppatarjontaa. Viime keväänä tykkäsin kovasti käydä sunnuntai-iltana jumpassa, mutta sitä nimenomaista tuntia ei ole pidetty kesän jälkeen. Lehdestä bongasin Kuopion Reippaan Voimistelijoiden mainoksen ja ilokseni huomasin, että lähikoululla on maanantaisin jumppa. Kevään 105 euron maksulla saa jumpata niin paljon kuin jaksaa. Keskustan jumppasalilla on lähes joka päivä 3-5 muuta jumppaa, johon voin mennä samalla maksulla. Jopa sunnuntai-iltana on jumppa. Loistava diili!

Kuva täältä

Jäsen- ja jumppakortti on hankittu, ensimmäisessä jumpassa käyty ja hyvä mieli hankittu! Jaksaa jaksaa!

Oletko sinä tehnyt liikunnallisia uuden vuoden lupauksia?