Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Peppi ja pitkät piuhat

Ollaan lueskeltu Touhukkaan kanssa Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossun seikkailuja. Jos et tiedä kirjailijaa, häpeä ja googlaa. Lukemisen yhteydessä on herännyt noin kaksi ajatusta. 

Meillä on käsissä vuoden 2005 päivitetty suomennos, mutta ilmeisesti asia on ollut jo alunperin sillä tolalla, että naapurin tytön nimi on AnniKKa (kahdella koolla), ei Annika (yhdellä koolla). Ensimmäisen luvun ajan ajattelin, että onpa höpsö kirjoitusvirhe, sitten ymmärsin että minä olen ollut koko elämäni väärässä uskossa. Hur fan kan det vara sant? Ruotsiksi se on Annika, mistä ihmeestä suomennos tulee? 

Toisekseen olen pohtinut, että haluanko (/ voinko / osaanko) kasvattaa tyttäristäni Pepin vai Annikan? AnniKKa on tottelevainen tyttö puhtaassa ja silitetyssä puuvillamekossaan, Peppi maailman vahvin tyttö, joka tekee mitä haluaa. Minä aidosti uskon, että elämässä pärjää, jos välillä viruttaa sääntöjä ja rajoja, jos vähän velmuilee eikä aina tee niin kuin sanotaan. En tarkoita rikollisuuteen saakka meneviä sääntötulkintoja enkä muiden kustannuksella tehtäviä tekoja. Mutta jos aina menee sääntökirjojen mukaan ja varoo, ettei hermostuta tai vaivaa ketään, niin ei ei, ei tule mitään. 

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen kolumni, jonka punaisena lankana on lasten tietokonepelaamisen kontrollointi ja siinä sivussa käsitellään tukku heimokulttuureja. Tässä katkelma:

Kaikista mielenkiintoisinta on kuitenkin Semain asennoituminen lapsiin. Aikuiset eivät nimittäin voi käskeä tai kieltää lapsia. Jos lapsi haluaa kiivetä vaarallisen korkealle puuhun, aikuiset voivat kertoa mielipiteensä ja sanoa, että se ei kannata, mutta lasta ei voi käskeä. Ihmisen oikeus päättää omista asioistaan on koskematon, ja lapset kuuluvat sen piiriin yhtä tasa-arvoisina kuin aikuiset.

Semai-asenteesta ei taida tulla mulle kasvatuksen ohjenuoraa, sen sijaan se panee miettimään, että mitä ohjeita ja kieltoja pitää opettaa ja vaatia, ja mistä voisi joustaa. Itse olen esimerkiksi usein niin laiska, että en suostu ehdotettuun sormivärimaalaussessioon tai legolaatikon räjäytykseen, koska en vaan jaksa siivota jälkiä. Ulkoiluun yritän varustaa Touhukkaan niin, että hän voi halutessaan hyppiä kuralätäköissä, mutta välillä jäkätän, että älä tee sitä tai tätä, ettei vaatteet likaannu. Toisaalta lienee hyvä, ettei lapsi saa aina ja joka kerta tahtoaan läpi, mutta miten sopiva tasapaino löytyy? 

Tietyt käyttäytymissäännöt täytyy olla hanskassa, että ylipäätänsä selviää hengissä (esim. liikenteessä) ja toiset taas liittyvät yleiseen kohteliaisuuteen ja sosiaalisuuteen (esim. tervehtiminen, ruokapöytätavat). Miten voi varmistaa, että saa kannustettua sopivan annoksen Pepin rohkeutta tehdä mitä haluaa kysymättä lupaa, ja toisaalta vaatia tiettyä AnniKKamaisuutta, että pärjää yhteiskunnassa ja perheessä? Voisiko ajatella, että ensin korostuu AnniKKa-asiat, kun järkeä on vielä kovin vähän, ja myöhemmin voi löysätä ja antaa Pepin tulla esiin, kun oma harkintakyky lisääntyy? Vaan eihän siinä välissä tukahduteta omaa tahtoa ja harkintakykyä?

Kuva täältä

Kai sitä ihminen saa nukkua varpaat tyynyllä tai pitää hevosta kuistilla jos haluaa?

Matkus Shopping Center Grand Opening

Muutama kuva illan tunnelmista. Pari lasia kuoharia, makoisia maistiaisia ja vain pienet ostokset. Tosi kiva ilta!

Valoseinä

ConRytmo

Tarjoilut Ravintola Os. Miksi en ottanut lisää jälkkäriä???

Kiitos, jos mä tän punaviinin tästä...

Bling bling siellä, bling bling täällä

Tuoksuva tervetulotoivotus, aah!

Budget Sport

HalpaHallin kärryt vielä uutena ja hohtavina

Luottokamat

Muistatteko, kun City-lehdessä oli kakkossivulla juttulaatikko, missä henkilö x esitteli luottokamansa? Luin sen aina. Jonkun ajanhetken jälkeen melkein jokaisella oli MacBook yhtenä kohtana, se oli vähän tylsää. Mun MacBook ei pääse listalleni, vaikka se on hyvä peli. Siispä Jennijeen luottokamat:

Silkkihuivi

Synttärikeiju toi minulle sinivihreän silkkihuivin jokunen vuosi sitten. Ongin tietooni ostopaikan ja kävin katselemassa, mihin sen vaihtaisin, mutta onneksi en vaihtanut mihinkään. Silkki on kesällä viileää ja talvella lämmintä. Huivi on kevyt kuin perhosen siipi. Huivin värit sointuvat käytännössä kaikkeen vaatekaapissani olevaan. Huivi on täydellinen. Kiitos äiti.

Chanel-meikkipuuteri

Olen käyttänyt meikkipuuteria varmaan 20 vuotta (siis 5-vuotiaasta alkaen, kun äkkiä lasken). En edes yritä laskea kaikkia eri merkkien rasioita, jotka ovat käsieni ja kasvojeni kautta kulkeneet. Jo monen vuoden ajan meikkipussistani on löytynyt Chanel Mat Lumière ja se on yksinkertaisesti parasta. Täyttöpakkaus järkevöittää ostosta ja hintaa: ei tarvitse joka kerta ostaa peiliä ja muovikoteloa (ainoastaan kahden vuoden välein, kun pakkaus uudistuu). Välillä sorrun halpoihin kopioihin, ja pian palaan taas latomaan euroja tiskiin, että saan kasvoihin tutun samettisen tunnun ja luonnollisen, tasaisen värin. I'm so worth it.

Reiskat

Kolmossijalle oli pyrkimässä monta ehdokasta: Gmail, Nikon D80, Hai-saappaat tai hapankorppu. Listalle nousi lopulta vuonna 2004 San Franciscosta Kalifornian aurinkoa varten ostetut RayBanin aurinkolasit, jotka kulkevat käsilaukussa kesät talvet. Autossa pidän aurinkolaseja vaikka tihkuttaisi vettä. Sen lisäksi, että lasit ovat erinomaisen hyvät häikäisyn torjuntaan, malli on mielestäni iätön (ja jos se teidän mielestä on so last decade, niin ei tartte kertoa). Vielä kaiken tämän päälle ne muistuttavat ikimuistoisen mukavasta ajanjaksosta elämässäni.

Keskimmäinen kuva täältä

Lopuksi listaan muutaman luottoblogini, joista saan päivän naurut ja hyviä vinkkejä. Haastan blogien pitäjät paljastamaan omat luottokamansa.

Ripu / Antakee armoo

Mehtäemäntä / Mehtäpirtti

Vuoden siivooja / This is not the life I ordered

Valeäiti / Valeäidin tunnustukset

Tähtiainesta

Kuva täältä

Rakkaat tyttäreni,

• jos harjoittelette yhtä uutterasti kuin Nauravainen, joka kömpii aamulla kontalleen ennen kuin saa silmänsä auki ja seistä töröttää aina kun mahdollista ja usein vaikka se olisi mahdotontakin
• jos pysytte yhtä omistautuneina ja kekseliäinä kuin Touhukas, joka joskus yli tunninkin kamppailee mitä erikoisimmin keinoin päiväunta vastaan
• jos suhtaudutte uusin asioihin yhtä uteliaina, avoimin mielin ja innostuneina kuin nykyään (jatkossa kannattaa ehkä miettiä, mitä kaikkea laittaa suuhun)
• jos tottelette joskus äitiä ja syötte kiltisti aamupuuronne

niin minä lupaan, että teistä tulee ihan mitä vain ikinä haluatte. Love.