Leikkaa liimaa motivaatio

Kaikki Supernannynsa katsoneet ovat jossain vaiheessa kokeilleet lasten lahjomista tarroilla. Touhukkaalla oli tarravihko onnistuneille pottakäynneille ja nyt on päiväunilista, johon liimataan äidin itse askartelemia paperiperhosia, mikäli päiväunille rauhoittuminen on sujunut hyvin (noin alle kymmenen kehoitusta panna pää tyynyyn / silmät kiinni / suu kiinni).

Palkinnot olemme yhdessä Touhukkaan kanssa valikoineet viikonlopun ilmaisjakelumateriaalista. Tällä kertaa listalle päätyivät Niiskuneiti-pyyhe, jäätelö, hampurilainen (lue: Happy Meal), päärynä (niin, päärynä... en osta ulkomaisia päärynöitä niin pitkään kun naapurin omppupuissa on satoa, lapsi ei arvosta) ja Hello Kitty -pehmo (en ois suostunut, jollei pikkusiskolla ois samanlaista).

Kun äidilläkin saattaa joskus olla sellainen olo, että ei paljon kiinnosta, niin jopa olisi eri ääni kellossa, jos äidillä olisi oma perhoslista! Mitä olisi äidin perhoslistassa palkintoina? Jos olet koko päivän suurin piirtein kiltisti, saat perhosen. Ja neljän perhosen jälkeen saat...

• Ihanan aamun. Ensimmäisenä saat joogata. Käydä suihkussa. Juoda kahvit ja lukea Hesarin. Rau-has-sa. Joku muu tuputtaa puurot ja hoitaa tiskit jossain muualla. Vai oonko mä jossain muualla? Käy.
• Leffatreffit Miehen kanssa, ehkä ennen sitä dinneri. Tai ei sittenkään dinneriä, nukahtaisin leffaan.
• Pitkän viikonlopun New Yorkissa.
• Kuoharia ja kikatusta hyvän ystävän kanssa.
• Vietnamilaista nuudelikeittoa ja niitä läpinäkyviä kevätkääryleitä.
• Sushia. Tosi paljon.
• Suklaata. Mitä vaan, paljon.
• Jalkahoidon (mullahan on yksi Groupon-diili varastossa, jei!). Kasvohoidon sitten. 
• Katsoa Greyn Anatomian jaksot keskeytyksettä (9. kausi alkaa Nelosella ke 24.10., fyi)
• Fine. Jätski ja päärynä on ok, jos ei tartte käydä itse kaupassa.

Missäs sitä askartelupaperia olikaan?

Turistit tässä moi!

Väitin vähän aikaa sitten, ettei meidän Helsingin reissusta olisi kuvia. Kummien kamerasta löytyikin muutama muisto aurinkoisesta Lintsi-päivästä.

Hopoti-hopoti-hoi!

Pää pyörällä ihan taivaaseen asti! Tarkoittaa ilmeisesti, että pyörryttää.

Tääkin oli ajoittain hereillä.

Se oli mukavaa se.

Valoa elämään -arvonta!

Kauan sitten, niihin aikoihin kun olimme juuri saaneet ajokortit, paras ystäväni ja minä huomasimme, että todellakin on niin, ettei pimeässä auton ratin takaa näe ihmistä, jos tällä ei ole heijastinta. Uskomaton juttu. Ei mennyt pimeän radan harjoittelu eikä isin rahat hukkaan.

Olimme nuoria, innokkaita ja valmiit muuttamaan maailmaa. Pummasimme äitini työpaikalta läjän heijastimia. Ajelimme kotikaupunkimme katuja iltaisin milloin milläkin asialla, ja siinä sivussa bongailimme pimeitä tyyppejä. Pysähdyimme ja tiedustelimme heiltä, että "Jäiköhän Teiltä jotain kotiin?" 

Reaktiot olivat vaihtelevia: "Avaimet!? Kukkaro!? Kahvinkeitin päälle!? Ei kyllä osteta mitään." Vastasimme: "Heijastin taisi unohtua. Tässä, olkaa hyvä." Useimmat kiittelivät hölmistyneinä. Erään pukumiehen pasmat menivät täysin sekaisin ja ylitsevuotavan kiitostelun jälkeen hän kutsui meitä suojelusenkeleiksi.

On taas pimeä aika vuodesta, ja aion asetella vanhaa suojelusenkelin viittaa päälleni. Tässä nimittäin tulee Tuumat&Tuokiot -blogin ENSIMMÄINEN ARVONTA! Voittaja saa ihanan Aarikan heijastimen, ihan minun itseni sponsoroimana.

Kuva: Aarikka

Arvonnan säännöt: 

* 1 arvan saat, kun jätät kommentin, missä vannot käyttäväsi heijastinta muutenkin, mutta syystä (täydennä itse) tarvitset tämän. Kerro lisäksi kuinka monella arvalla olet mukana. Anonyymit jätättehän nimimerkin.

* 2 arpaa saat, kun lisäksi liityt Lukijaksi.

* 3 arpaa saat, kun lisäksi houkuttelet muitakin hohtamaan jakamalla kuvan omassa blogissasi.
* Arvonta päättyy 16.10.2012 klo 24:00.

Säkenöivän hienoa syksyä ja onnea arpajaisiin!

PS. Kaukohalit sille toiselle suojelusenkelille, olet rakas!

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Raivotar

Valeäiti on kirjoittanut pari erinomaista tekstiä hirviöstä, eli mutsista jonka päässä kuuluu ping. Sen jälkeen räiskyy: karjutaan, raivotaan ja ehkä otetaan turhan kovasti lapsen kädestä kiinni tai viskellään tavaroita. Jep, käsi pystyyn. Minäkin olen sellainen.

Arvostan Valeäidin tekstejä ensinnäkin siksi, että hän puhuu asiasta avoimesti. Lisäksi kirjoittajan ja kommentaattoreiden analyysi on erittäin osuvaa. Äiti taantuu kaksivuotiaan tasolle, kun vauva itkee, unta ei saa, uhmailija uhmaa ja se koko päivän odotettu oma hetki menee ohi.

Tämä raivotar onneksi saa nukkua yönsä melko hyvin. Touhukkaan kanssa tilanne oli toinen, reilun puolen vuoden ajan herätyksiä oli öisin 1-2 tunnin välein ja sen jälkeen toisen puolen vuoden ajan noin 2-5 kertaa yössä. En enää muista millaista se oli. Itseni tuntien kilahduksia epäilemättä oli. Nykyään raivotar nostaa päätään erityisesti päiväuniaikaan: äiti tahtoo usein olla se, joka nukahtaisi ensimmäisenä. Touhukas tietysti vastustaa nukahtamista kaikin keinoin, ja tämän aiheen tiimoilta on nähty aikamoista leiskuntaa. Lisäksi rassaa jatkuva papatus ja jankutus "Mene vessaan. Syö reippaasti. Pue päälle. Riisu vaatteet. Jadajadajada." Kun tulee aika sanoa 4000. kehoitus laittaa sukat jalkaan, niin RÄISKIS, höyry nousee korvista ja äiti karjuu.