Kiinnostuin triathlon-ajatuksesta, kun keväällä intoilin pitkästä aikaa uimisesta. Ajattelin, että pikamatka ei ole
niin paha (300 m uintia, 20 km pyöräilyä, 5 km juoksua), vaan sopivan kutkuttava haaste.
 |
| Kallavesi +18C, kyllä täällä tarkenee. Toiselta poijulta oikealle. |
Oletin, että uinti olisi mun bravuuri. Märkäpuvun lainasin, lopulta päätin lähteä viivalle ilman. Tiesin, että mulle käy joskus niin, että hengitys salpaantuu, kun menen kylmään veteen. Yritin harjoitella hengityksen tasaamista räpiköimällä järvessä silloin tällöin viileähköstä kesästä huolimatta. Yrittäminen ei riittänyt, +18-asteinen Kallavesi ja kisaajien aallot ja pärskeet tekivät tepposet, ja uinti meni järkyttävän huonosti. Uin lähes koko matkan mummorinulia ja selkäuintia, kun hengitys oli hyperventilointia enkä saanut omasta uinti- ja hengitysrytmistä ollenkaan kiinni. Olen lapsesta asti pitänyt itseäni hyvänä uimarina, nyt kävi ensimmäistä kertaa ikinä mielessä ajatus, että sopivissa olosuhteissa minäkin voisin hukkua ongelmitta. Ei tilanne oikeasti niin paha ollut, mutta oivallus oli herättävä.
Ilmiö on normaali lueskelemieni blogi- ja facebook-kokemusten pohjalta. Jännitys, kylmä vesi ja joukkolähtö sekoittaa monen pakan kokonaan. Kuulin, että Kuopiossa kuntosarjan pikamatkan neljä uimaria oli ongittu valvojien toimesta kesken suorituksen pois, joten isompia tai pienempiä ongelmia uinnissa oli muillakin.
Se, että juostessa näytän kömpelöltä norsulta on ihan ok, koska en ole koskaan ollut kepeä ja taitava juoksija. Mutta se, että uidessa olin kuin puolihalvaantunut keuhkotautinen mummo, oli suuri järkytys. Minä olen taitava ja sulava uimari, paitsi kerran yhtenä lauantaina. Pääsiin vaihtoon 8 min räpiköinnin jälkeen, se siitä.
 |
| I <3 Fuji |
Pyöräily meni hyvin. Ensin meinasin lähteä matkaan 3-vaihteisella Monarkillani ja jättää lastenistuimen tarakalle. Sain kuitenkin lainaan maantiepyörän, ja rakastuin siihen täysin! Mikä ihana kulkupeli! Poljin reippaasti, en täysillä, koska halusin vetää juoksuosuuden kahdella jalalla enkä kontaten. Olin ajatellut, että pyöräilyyn menee noin tunti, selvisin 45 minuutissa.
 |
| Hetki ennen maalia jaksaa jo hymyillä kannustusjoukoille |
Juoksu meni puuskuttavan elefantin hengessä. Jalat painoi tonnin ja hengästytti. Ajattelin, että kyllä minä 5 kilsaa jaksan, ja jaksoinkin. Muutaman askeleen kävelin, maalissa sain viritettyä hymyä naamaan, kun Mies ja lapset tuli tsemppaamaan ja antamaan läpsyjä. Juoksuun meni odotetusti puolisen tuntia.
 |
| Ahteriaan maaliin hilaa hän |
Jätin ilmoittautumisen viime tinkaan, elokuussa tuntuu usein olevan räkätautia, kun töihin ja päiväkoteihin palataan kesän aikana haalittujen pöpöjen kanssa. Kisa oli lauantaina, ilmoittauduin keskiviikkona, kun halusin olla varma, että en ole lentsussa. Kisaa edeltävään viikkoon mahtui monta surkeasti nukuttua yötä ja perjantaina pärskin koko päivän. Pohdin jo pois jäämistä. Kun lauantaiaamuna oli hyvä olo, ja päätin lähteä matkaan. Raskaalta kokonaisuus joka tapauksessa tuntui, en tiedä oliko vaan kyse heikosta kunnosta, jostain allergiajutusta, jännityksestä vai näistä kaikista. Uinnissa tuhraantui suhteenttoman paljon voimia, kun se oli paniikinomaista sekoilua.
 |
| Maali! |
Kisan jälkeen ei heti ollut voittajan superhyvä olo, olin vaan tosi uupunut. Iltaa kohden fiilis kohosi, kun sain lepäiltyä ja tankattua. Lapset hinkui mummolaan, minne ne ilomielin kiikutettiin. Illalla hyvän italialaisen sapuskan ja mukavan seuran parissa oli mulla juhlat.
Kuopio Triathlon oli älyttömän kiva tapahtuma. Osallistujia kuntosarjan pikamatkalla oli noin 180. Koko skaba vedetään kaupunkialueella, matkan varrella tarjoillaan Järvi-Suomen maisemaherkkua pyöräilyn Saaristokatu-osuudella ja juoksun Väinölänniemen kierroksella. Kisassa vaikutti olevan paljon muualta kuin lähialueilta olevia, tapahtuman maine on ilmeisen hyvä laajemminkin.
 |
| No jes! |
Triathloniin taisi syttyä kipinä! Tykkään lajin monipuolisuudesta: uinti ja pyöräily tuntuu kropalle lempeämmiltä kuin juoksu. Epäilemättä niitäkin voi treenata niin paljon, että paikat hajoaa, mutta oman laiskan itseni tuntien, en pidä sitä suurena huolena. Avovesiuinti ja juoksu vaatii treeniä. Ehkä vaan jätän lainapyörän kaikessa hiljaisuudessa palauttamatta, ja toivon että ne ei huomaa mitään.
Oletko sinä koittanut onneasi triathlonissa?
Kuvat: Mies
