Rakas ystävä on ollut hyvä syy käydä Englannissa usein. Villeinä nuoruusvuosina tuli keskityttyä pubikulttuurin saloihin ja shoppailuun, ja tulipa kerran käytyä
New Forestin metsäisissä maisemissa. Siellä tein sympaattisen bed&breakfastin kylppärin kanssa erityisen läheistä tuttavuutta. Kokolattiamatto ja ruusutapetti kylppärissä, niitä en unohda koskaan.
Lapsi tai kaksi oli tällä kertaa mukana neljättä kertaa. Jokainen reissu on ollut erilainen: omalla tavallaan hyvä ja jollain tavalla tietysti rasittavakin. Onneksi vatsatautia on ollut vain tuon yhden kerran, eikä krapulakaan ole viime vuosina päässyt vaivamaan.
 |
| Entinen lähipubi (pubi on vielä paikoillaan, koti muutti majaa) |
Ensimmäisellä reissulla Touhukkaan ollessa 8 kk ikäinen oli valloillaan sikainfluenssahysteria. Mies vähän vastusteli lähtöämme, itsekin pienesti jännitin, mutta ajattelin, että onhan tautia jaossa kotimaassakin, joten mennään ja eletään tätä elämää! Käsidesin kanssa läträsin enemmän kuin ikinä aiemmin, ja hengissä selvittiin.
 |
| Touhukas tuttisuuna |
Talon oma vauva ei ensimmäisen reissun aikana juuri liikkunut, Touhukas sen sijaan jo mönki ahkerasti. Toinen ystäväni koirista murisi muutaman kerran mönkivälle Touhukkaalle, kun hän lähestyi toista vauvaa. Moinen käytös hieman huoletti. Myöhemmin koira on näyttänyt todelliset karvansa: hän suojelee lapsia. Raukka luuli, että Touhukas yritti syödä vauvan. Ei koira täysin väärässä ollut, mitä 8 kk vanha ei suuhunsa laittaisi. Tällä viimeisellä reissulla koira mm. tuli hätiin, kun vanhemmat hypyyttivät kuopustaan ilmaan ja tyyppi kirkui riemusta. Koira oli vahvasti sitä mieltä, että nyt se lapsi maahan,
thank you very much.
 |
| Tärähtänyt kuva ja lapsi sekä uskollinen vahtikoira |
Viimeisimmillä reissuilla en ole käsidesipulloa ehtinyt kovin usein avata. Eikä ole ollut mahdollista estää pöpöjen leviämistä muillakaan tavoilla, vaikka ensimmäisinä päivinä vähän yritin. Varsinkin pienet tytöt laittoivat suuhunsa kaikenlaista, joka oli ollut toisen lapsen tai koiran suussa, lattialla tai maassa. Se mikä ei tapa, pari yötä valvottaa, ja sitten pyyhitään neniä, semmoista se on. Päiväkodista on joka tapauksessa tulossa syksyn flunssacoctail pian jakoon, joten samapa tuo, mikä basilisko osuu kohdalle.
 |
| Meen Lontooseen ja otan tatskan, niih! |
Kuten
Nunju kommentissaan totesi: kun äidit ei stressaa, on lapsetkin rennompia. Niin totta! Kun siellä ja meillä on tosi erilaiset rytmit ja ruokailutavat, niin kaikille on helpointa, kun jokainen joustaa jostain kohdasta. Vaikka valkoviinilläkin oli osuutta asiaan, niin tällä kertaa en jaksanut pitää kiinni päivärytmistä tai nipottaa ylenmääräisestä välipalojen napostelusta, ja se taisi auttaa. Tapasin reissun jälkeen hirmuisen hauskan ja valloittavan
LQ:n kahvikupposen äärellä, ja myös hänen kanssaan todettiin, että ei sitä ikinä minnekään pääse tai voi asioita tehdä, jos haluaa toteuttaa 100% tuttua rutiinia. Muutamana iltana reissussa oli kovaäänistä protestointia uniaikaan, vaan ei se pitkään kestänyt, kun energia oli käytetty päivän touhuissa.
 |
| Hei me lennetään (ja vasta kohta huudetaan)! |
Ensi vuonna taas uudestaan!
