2.1.2016

Vanhasta uuteen

Vuonna 2015 kyseltiin kovasti "Miten meni - noin niinku omasta mielestä?". Sanoisin, että vuotta 2015 voi hyvin verrata elokuun triathlon-suoritukseen. Välillä kaikki rullasi vaivatta ja hymy huulilla hurjaa vauhtia, välillä tuntui että en saa henkeä ja hukun Vaikka jalat painoi tonnin, pääsin kuin pääsinkin maaliin ja lopulta oli voittajafiilis. Mitaleille en päässyt, pyöräilykypärään sain tarran.

Kesä oli kylmä, retkeiltiin silti. 
Tammikuussa 2015 asetin tavoitteeksi kolme asiaa: liikkua reippaasti, syödä enemmän kasvisruokaa ja tavata ystäviä.

  • Liikuinkin säännöllisesti. Paljon heiaheia-merkintöjä on työmatkapyöräilystä ja hiekan lapioinnista. Liikunta oli kuntoa ylläpitävää, ei varsinaisesti kehittävää, ja se on hyvä niin. Syksyllä aloitin uimatreenit triathlon-seuran vuoroilla, se on ollut ihanaa. Niskasärkyihin nappailtujen buranoiden määrä on tippunut radikaalisti.

  • Kasvispainotteinen ruoka on ollut osa arkea, sitä on edelleen vara lisätä. Syksyllä söin ennätysmäärän eineksiä. Lounasruokailukuviot töissä on muuttuneet, syön harvemmin ravintolalounaan ja useimmin jotain epämäääräistä. 
  • Viime vuosi oli ihanan sosiaalinen. Kaiken häsäämisen keskellä on ehtinyt tavata paljon kavereita, juhlia synttäreitä ja pikkareita. Vaikka välillä on tuntunut, ettei jaksaisi lähteä minnekään tai kutsua ketään kylään, tulee kavereiden kanssa hengailuista niin hyvä mieli, että pitäisi jo tajuta ettei kannata hangoitella vastaan. 


  • Viime syksyn enteilemäni ja toivomani muutokset tuulet puhalsivat täysillä. Olin mukana perustamassa yritystä ja siirryin teoreettisen vakaasta palkansaajan tilanteesta epävarmempaan talouteen, johon voi kuitenkin itse vaikuttaa enemmän kuin koskaan
  • Alakerran megaremontti saatiin melkein maaliin - ulkopuolen työt jatkuu keväällä. Se oli raskas prosessi fyysisesti, rahallisesti ja henkisesti. Jos ei muuta, niin nyt kelpaa saunoa. Enkä ole vieläkään jaksanut ottaa kuvia meidän hienosta saunaosastosta, sori.

Joskus mäkin vaan haluisin nukkua eteisen lattialla
  • Heiaheia osasi myös kertoa, että olin viime vuonna tosi paljon kipeenä. Perusflunssaa lähinnä, yli 25 päivää vuoden aikana. Se on minulle todella paljon, oiskohan stressi nakertanut vastustuskykyä? Stressiin liittyen olen miettinyt paljon missä menee raja ahkeran ja tavoitteellisen tekemisen ja väkisin vääntämisen välillä. Miten meistä kukin stressin kokee ja miten sitä muihin purkaa. On ollut päiviä, jolloin en ole todellakaan pitänyt siitä, miten itse käyttyäydyin muita kohtaan. 

Ruuhkavuosialttari
  • Ruuhkavuodet on urheilutermein tosiasia. Kirjoituspöytä on mun ruuhkavuosialttari. Päälle kaatuvaan sekamelskaan kasaantuu puhtaat pyykit, luetut ja lukemattomat kirjat, tärkeät paperit, skumppaa, meikit, roskia ja mitähän lie. Kaaoksen näkeminen ahdistaa, vain muutaman kerran vuodessa saan raivattua pöydän kokonaan tyhjäksi. Pyykkejä alan viikata kaappiin, kun puhtaat alusvaatteet ja pyyhkeet loppuu, kirjoja katselen kun kirjasto alkaa muistuttaa, että ne pitäisi palauttaa. 

Kirjoitin toissa päivänä opiskelukaverin hautajaisiin adressin. Kun omassa elämässä kaikki on aivan fantastisen hyvin, tekee mieli potkaista itseään siitä, että käyttää niin paljon aikaa ja energiaa murehtimiseen, jännittämiseen ja murjottamiseen. Haluan, että minutkin muistettaisiin hymyilevänä ja positiivisena tyyppinä eikä työkavereilleen ja lapsilleen karjuvana tiukkapipona.   

Bailataan kympillä vaikka juhannuksena täytyisi olla päällä kolme takkia ja hanskat!
Vuodelta 2016 toivon, että hymyilen ja nautin enemmän. Uuden vuoden liikuntatavoite on jo asetettu, aion treenata tapahtuman nimen mukaisella vakavuudella. Pullukkarunin kympillä nähdään kesäkuussa! Noin muuten toivon, että osaisin häsätä vähemmän ja keskittyä enemmän. 

Ehkä opettelen ottamaan selfieitä.

Hyvää uutta vuotta ystävät! 

6 kommenttia:

  1. Törmäsin yinjoogaan mennessäni kysymykseen "olethan kiltti itsellesi?", niinpä niin. Minä ainakin yritän olla, enemmän kuin ennen. "Aina tulee uusi päivä." Tämä on jotenkin lohduttavaa, vaikkakaan ei tietysti sitä karjumista pyyhikään pois. Silti se muistuttaa siitä, ettei kannata liikaa märehtiä mitä oli. Näillä eväillä uutta arkea kohti. Nimim. Siitä sitä nyt neuvotaan, kun arki alkaa vasta loppiaisen jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että koko ajan voisi olla seesteistä ja ihanaa, ylä- ja alamäet kaikessa kuuluu asiaan. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa eikä tulevaisuuden spekulointi hyödytä. Viisas on tässä hetkessä. Minä siis en kovinkaan usein. ;)

      Vähemmän märehtimistä, enemmän joogaa, hyvä suunnitelma.

      Poista
  2. Kiitos kirjoituspöydän kuvasta! Oma ahistaa heti paljon vähemmän. Huippua juhlavuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitäskö ottaa uusi kuvausprojekti: kerran viikossa kuva pöydän kaaoksesta? ;) Yhden pyykkivuoren sain siitä raivattua, sekalaista muuta on ehtinyt tulla tilalle.

      Poista
  3. Anonyymi5/1/16 20:52

    Hyvää uutta vuotta sinullekin! Pyörähdettiin kulmilla mutta sori, jotenkin ne päivät vaan meni niin etten ehtinyt ehdottaa mitään treffejä.
    Omat uuden vuoden tavoitteet on ne perinteiset: vähemman sokeria ja enemmän liikuntaa. Yoogaian tilasin jo useaksi kuukaudeksi ja reippaat koiralenkit pakkassäässä on tuntuneet kivoilta. Aion myös olla vähän itsenäisempi ja liikahtaa tuon lapsen kanssa viikonloppureissuille ilman miestäkin, en halua jumia tuijottamaan liikaa hänen työkalenteria vaan nimenomaan osata nauttia elämästä tässä ja nyt eikä sitku. Kuullaan! Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja hyvää uutta vuotta! Välipäivinä oli tätä mainittua flunssa oli minulla ja lapsilla puolestaan silmätulehdusta, joten ei oltais oltu kovin kivoja treffattavia.

      Uuden vuoden suunnitelmat kuulostaa oikein hyvältä! Minua odottaa pieni työ- ja kaverireissu kalenterissa jo tammikuussa. Helsinkiin vain, sekin tuntuu jo riittävältä maiseman

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.