Puutarhurina olen impulsiivinen ja arvaamaton, välillä innokas ja välillä täysin piittaamaton. Siemenestä en jaksa kasvatella juuri mitään. Kastelen kasvimaata, jos jaksan ja muistan. Jos sadevesitynnyrissä ei ole vettä, niin sitten katsotaan, kenellä kantti kestää. Monilla kasveilla ei kestänyt, voin kertoa. Meillä ei ole vesipistettä ulkona ja toisaalta puhtaan juomaveden kantaminen puutarhaan tuntuu hullulta, kun perheemme ruokkiminen ei ole oikeasti porkkanamaasta kiinni.
Puutarhurin uraa en kuitenkaan ole lopettelemassa, ehei. Täytyy vain tunnistaa, mitkä kasvit sopivat meille ja pysytellä niissä.
- Perunat, luonnon lahja Suomen kansalle ja puutarhureille, jotka kulkevat omia polkujaan. Tuli kauniita, ihania pottuja odotetut pari kiloa. Osa on vielä maassa, loput syöty hyvällä ruokahalulla.
- Herneet, lasten kesäsuosikki. Eivät vaadi paljon mitään, antavat paljon.
- Kesäkurpitsat, jostain syystä viihtyvät meillä ja tekevät parhaansa.
- Yrtit kasvihuoneessa ja pihalla, nams! Kaupasta ostetun, puoliksi syödyn yrttiruukun tökkääminen maahan on yllättävän toimiva vaihtoehto.
- Viime kesäisiä härkäpapuja en oikein osannut käyttää, pensaspavut ovat sen sijaan tosi hyviä. Niitä ensi vuonna lisää.
- Salaatit ja rucola on parhaita! Valitettavasti niihin tulee helposti ötököitä, jotka syövät puolet suihinsa, ja pitsiksi syötyjen lehtien käyttäminen omalla lautasella ei houkuttele.
- Yleisesti ottaen valmiit taimet. Maksavat joitain kymmeniä senttejä tai muutamia euroja, ovat usein elinkelpoisempia kuin oman "viskaa maahan ja unohda" -lähestymistapani kasvatit. Valmis, terhakka taimi saattaa saada paatuneen vesipihtarin heltymään, toisin kuin mullassa piileskelevä siemen.
Tomaatteja tuli aika paljon. Täytyy myöntää, että maussa ei ollut hurraamista. Silti piti syödä, kun kerran itse kasvatettiin.
Kasvihuonekurkku, WTF? Pari vuotta sitten saatiin hyviä kurkkuja, tänä vuonna tuossa kuvassa näkyvä säälittävä rimpula oli ainoa kurkkua etäisesti muistuttava asia, joka ilmaantui näkyviin hillittömän kukkimisen ja versoilun ohella.
Pinaattia on tullut törkeesti, yksi taimi riittää, note to self. Pinaatti ei näy kelpaavan otuksille, jotka ahmivat rucolaa ja lehtisalaattia. Mitä siitä pitäisi päätellä?
Kesäkurpitsa, vanha hyvä ystävä! Sain vinkin, että sanomalehti kurpitsapökäleen alla vähentää homehtumisriskiä. Hyvä niksi!
Tämä kuva vain siksi, että pääsen sanomaan "Mitäs minä sanoin!" Pari vuotta sitten leikkasin villiviinin kokonaan alas, maasta jäi törröttämään vain pienet alut. Mies nosti metelin ja soimasi minua kauniin portin tuhoamisesta. "Se kasvaa takaisin." sanoin minä. MOT.
Krassiöverit! Oletteko maistaneet krassin kukkia? Minä olen, ja siitäkin huolimatta annoin niitä lapsilleni maistettavaksi. Olisittepa nähneet niiden ilmeet, hih. (Kuvan lapsi tietää jo, ettei tykkää krassin kukista.)
Viime syksynä about marraskuussa istutettu syyshortensia on kotiutunut hyvin krassi-invaasiosta ja järkyttävän märästä ensisyksystä huolimatta. Hortensia on uusi suosikkini!
Minä <3 hortensia!
Kesäkukkasektorilla nähtiin joitain kaunokaisia ja äitienpäivän ruusu vuodelta x sinnittelee edelleen. Auringonkukat eivät todennäköisesti ehdi avautua, niitä olisi pitänyt esikasvattaa.
Jos jotain laiskana puutarhurina osaa arvostaa, niin perennoja! Tähän saakka olen yrittänyt olla tekemättä niille mitään, etten sössi kukkaloistoa. Olen kuitenkin kuullut huhuja, että perennapenkeille tehdään jonkinlaisia toimenpiteitä.
Kompostijumppaa on tehty ja tulossa, kärrään kesän aikana muhinutta multaa alta pois, että saan seuraavan vuosikerran muhimaan. Vien yleensä ruokakompostista matskua lehtikompostiin, ja sieltä jonkun ajan päästä pensaille tai pottumaahan.
Talvella voisin teoriassa opiskella, miten vaikkapa kasvihuonekurkkuja kasvatetaan. Käytännössä siitä saattaa tulla tarpeettomia suorituspaineita. Nyt sitä iloitsee siitä mitä on, ja viittaa kintaalla kaikille niille yritelmille, joista ei tullut mitään.
