Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Pikkuisten pikkujoulut

Kutsuin muutamia Touhukkaan kerhokavereita sisaruksineen viettämään aamupäiväpikkujouluja ja meilläpä oli hirmu kivaa! Koska kaverukset olivat ennestään tuttuja, leikit lähtivät sujuvasti käyntiin, ja äidit saivat juoda rauhassa vähän glögiä. Koska neljä kolmevuotiasta alkaa luonnollisesti pian riidellä ainoista nukenrattaista, siirryttiin ohjelmalliseen osuuteen. Koristelimme pipareita ja lauloimme joululauluja.

Lounaaksi oli juhlavasti ranskalaisia ja nakkeja. Keittiö ei saanut täysiä pisteitä näistä bileistä: muutenkin on noloa tarjota aikuisille ranskalaisia ja nakkeja, ja vielä nolompaa on ettei niitä oikein riittänyt äideille. Viime aikoina yöt ovat olleet taas sitä sun tätä, eikä organisointikyky ole aivan huipussaan. Tekevälle sattuu vai mitä?

Saimme yhdessä minimaalisella vaivalla lapsille hauskat juhlat, kannattaa kokeilla! Yksi toi porkkanoita ja kurkkuja naposteltavaksi, toinen piparitarpeet ja kolmas glögit - ja emäntä sai kauniin joulutähden! 

Lopuksi tonttu toi lapsille pienet paketit, joissa oli rusinoita ja tarroja. Pienimpien joulupusseista paljastui maissinaksuja, kuka olisi arvannut?!

Iloista pikkujouluaikaa! 

Kimmo

Melkein myöhässä, siitäkin huolimatta. Tämän hetken ylivoimaisesti parasta kotimaista tv-viihdettä on Kimmo! Tulee torstai-iltaisin kakkoselta. Kohta jo loppuu, muutamia jaksoja löytyy Yle Areenasta (Sarjat ja elokuvat).

Kuva ja lisätietoja ohjelmasta täältä

Päähenkilö Kimmo (Jussi Vatanen) ajelehtii töihin puhelinmyymään roskalehti-Julkkista. Vähitellen roihahtaa työpaikkaromanssi Ullan (Pamela Tolan) kanssa, ja Ulla huomaa, että elämä espoolaisena perheenäitinä tökkii pahasti. Kari Hietalahti on hulvaton suorasanaisena pomona, Kari Ketonen Ullan aviomiehenä ja suurin henkilökohtainen yllätys on ollut Mikko Leppilampi, Kimmon hämäräpuuhissa touhuileva ystävä. Leppilampi on törkeän hauska roolissaan, aikaisemmin en ole hänestä juuri pitänyt.

Useimmiten kotimaisissa sarjoissa näyttely ja dialogi on jostain syystä säälittävän kankeaa ja vaikeaa. Kimmossa on erilainen meininki ja dialogit on mainioita. Sekopäisiä juonenkäänteitä riittää joka episodiin, ja joka torstai on tullut räkättäessä mieleen, että pitikös niitä lantionpohjan lihaksi treenata.

Peukut ja varpaat siis Kimmolle! Vinksahtaneen kotimaisen huumorin ystäville voin myös suositella Vuoden siivoojan blogia ja hänen salaperäistä arvontaansa, joka saattaa olla synkkä vitsi - tai sitten ei, mene ja tiedä. Aion kuitenkin osallistua, köydellä voi kiinnittää pulkan autoon, jos ei jaksa enää kiskoa lapsia pulkassa ja kuka nyt ei valjasrasvaa tarvitsisi.

Tämän blogin pikkariarvontaan ehtii myös vielä hyvin mukaan, tervetuloa!

Joukossa kuurous tiivistyy

Tullaan aamupäiväkerhosta kotiin yleensä naapurin tytön sekä hänen saattajiensa kanssa. Lisäksi usein on mukana kolmaskin kerhon tyttö sekä hänen äitinsä ja pikkusiskonsa. Kaikki kolme pikkutyttöä ovat noin kolmevuotiaita. Heistä yhteinen kotimatka on tosi hauska. Voi vielä leikkiä, kirkua ja juoksennella yhdessä, oi sitä riemua!

Oma huumori sen sijaan on usein koetuksella, on useimmiten nälkä ja kylmä. Kun yksi tyttö keksii jonkun jutun, kohta kaikki tekevät perässä. Yksi ottaa hanskat pois kädestä, kohta ei ole kellään hanskoja kädessä. Yksi kiskoo ja viskoo kerrostalon pihalta sammalta, kohta sitä on revitty irti neliömetri tai kaksi.

Tyttöjen kuuloelimet deaktivoituvat tämän matkan aikana. Kolme äitiä huutelee hyvällä ja pahalla sitä sun tätä - harva viesti menee perille, saatikka aiheuttaa toivotun lopputuloksen.

Kun lunta oli hetkisen, tytöt keksivät että on kiva kiivetä penkkaa ylös ja vieriä alas. Hauskaa leikkiä jatkettiin myös monta kertaa ilman lunta. Äidit yrittivät varoitella oksista ja koiran kiepeistä. Viime viikolla muistaakseni kävin keräämässä omani sieltä kohtalaisen reippaalla niskaotteella rattaiden kyytiin.

Tänään taas piti vilistää sinne penkalle ja pyllymäkeä alas (ilman lunta). Ja kas, Touhukkaan haalarin toinen jalkaosa oli kuorrutettu vaalean beigellä, ilmiselvästi löysähköllä koiran sillä itsellään. Jeah.

Takkis

Kotikierroksella olen esitellyt keittiön komentokeskuksen, Touhukkaan tuunaaman makuuhuoneen ja rappukäytävän vieläkin kesken olevaa remonttia. Tässä muutama kuva talon alimmassa kerroksessa sijaitsevasta takkahuoneesta eli takkiksesta.

Takkiksella paistetaan joskus makkaraa, majoitetaan vieraat tai mekastavat unikoulun oppilaat ja opettajat. Äänieritystys on erinomainen: takkiksella on pidetty mm. juhannusdiscoa, kun raskaana oleva minä ja Touhukas nukuimme tyytyväisenä kerrosta ylempänä. Lisäksi täällä on puuskutettu ja karjuttu hengitelty kynttilöiden valossa muutama tunti supistuksia ennen pikaista siirtymistä synnytyssaliin.

Toissa kesänä poistimme seinää kiertävät palapeilit ja maalasimme masentavat mäntypanelit valkeiksi. Lopuksi huoneeseen on kannettu sekalaisia huonekaluja, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa mistään muualtakaan, ja lopputuloksesta on tullut mukavan leppoisa. Koristeellinen kaappi seinällä on Miehen isän tekemä saranoita ja avainta myöten, se on mielestäni talon kaunein kapistus. Takan päällä olevilla suksilla on sivakoinut aikanaan Miehen ukki.