Palkataan copywriter

Käytän säännöllisesti apteekkikosmetiikkaa ja jouluna sain pari uutta purtiloa. Itse tuotteet ovat pääosin hyviä. Niiden tuoteselosteet ja sloganit saavat minut kuitenkin hämilleni. Apteekin tuotteet ainakin teoriassa kilpailevat suurien kosmetiikkajättien kanssa. Panostus markkinointiin voisi auttaa kilpailuasetelmia. Farmaseuttitiimin mielestä raflaava laini ei välttämättä käyttäjän mielestä ole niin vakuuttava.

Antakaas niin kerron mitä tarkoitan.

Kuva täältä

Aqualan L on ollut suosikkini jo pitkään: hyvä kosteusvoide, voi käyttää silmämeikin poistoon ja rasvalla+pumpulilapulla saa putsattua sen älyttömän sitkeässä olevan mönjän vauvojen korvien takaa. Vai kylvetetäänkö meidän lapsia liian harvoin?

Aqualan L on kosmeettisesti miellyttävä kosteuttava perusvoide. 

Aqualan is a cosmetically attractive moisturazing basic cream. 

Aqualan L leviää helposti ja imeytyy nopeasti, onhan se miellyttävää. Millainen on kosmeettisesti epämiellyttävä tuote? Haisee pahalle, ei levity? Kosmeettisesti miellyttävä ei kuulu mun käsite- eikä sanavarastoon. Joskus suora käännös toiselle kielelle toimii, joskus ei.

Aqualan, edellistä rasvaisempi versio. Sopii hyvin mm. huulirasvaksi ja talvikuivalle iholle.

Sopii myös limakalvoalueille. 

Passar även för slämnhinneområden. 

Suits even lining areas. 

Ok, hyvä tietää. Ruotsinkielisestä käännöksestä en ole 100% varma, kummalta tuntuu. Ja englanninkielisestä versiosta tiedän, että en olisi ikimaailmassa kääntänyt sitä noilla sanoilla, jos oman työni ohessa Orionin siivoojana olisin joutunut käännöshommiin. No en ole oikeasti Orionilla töissä. Osakkeita omistan kyllä. 

Kuva täältä

Elivo puhdistusvaahto on uusi tuttavuus. Tykkään kovasti vaahdoista, tämä on ihanaa! Tuote ei kuivata ihoa, siitä plussaa. Minä en käytä puhdistusmaitoja tai silmämeikinpoistoaineita, haluan että puhdistusaine vie kaiken pois kerralla. Elivon kanssa joutuu joskus tekemään toisen pesukierroksen, koska ripsarit ei lähde ensiyrityksellä. Hyvä tuote kuitenkin, hinta vähän yli kympin.

Hypotuoksu - dekspantenoli ja aloe vera. 

Mulla ei ole mitään käsitystä, miltä hypo tai dekspantenoli tuoksuu. Itse puhdistusvaahto tuoksuu miedosti hyvältä eikä juurikaan pahalta.

Kuva täältä

Favora Gentle Cleansing Gel tuli lahjaksi. Käytän sen varmaan loppuun, en kuitenkaan itse ostaisi. Mainitsin jo vaahtointoni, tämä on nimensä mukaisesti geeliä, joka tuntuu siirtyilevän paikasta toiseen kasvoilla eikä mukaan lähde mitään. Ripsari vaatii aina toisen käsittelykerran. Sopinee geelifanille, joka ei käytä ripsiväriä.

Moisturising glycerol. 

Glyseroli on jäykkäjuoksuista väritöntä nestettä ja se kuuluu kolmearvoisiin alkoholeihin eli trioleihin, jotka sisältävät kolme alkoholi- eli hydroksyyliryhmää (-OH). Siitä käytetään myös nimiä glyseriini, 1,2,3-propaanitrioli ja 1,2,3-trihydroksipropaani. (Wikipedia)

Jätetään glyseroli sinne tuoteselosteen puolelle jooko? Ei erityisen myyvä one-liner. Kosteuttava glyseroli tuntuu myös jäävän kasvoille, en joka päivä käytä kasvovettä, tämän jälkeen aina.

Kuva täältä

Favora All Day Moisturizer for Face tuli myös lahjaksi. Oikein hyvä talvivoide. Kasvot jäävät melko kiiltäväksi, päivällä pakko laittaa puuteria, jos aikoo poistua ulko-ovesta. Käytän tätä aika usein yövoiteena.

Moisturising Aquaxyl. 

Kosteuttava mikä oli? Jotain tosi kosteuttavaa ja kiiltävää rasvassa on, selvästi.


Oletko sinä bongannut hauskoja (tai surullisia) tyrkkylauseita kosmetiikkapurkkien kyljestä?

Tuokio(t)

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio. Inspired by SouleMama.

Tällä kertaa toinenkin kuva ja lörpötystä. Kestovaippojen ja joulupukin tuomien huopatossujen värit ilahduttavat minua joka päivä.

Sitten tuli mieleeni, että ehkä joku hormonihäiriöinen äiti-ihminen näkee kuvan, ja alkaa syyllistää itseään siitä, kun ei käytä kestovaippoja ja koska kotona on sotkuista. Se on tyhmää, mutta hyvin tavallista. 

Asioilla on kuitenkin vähintään kaksi puolta. Meillä kestoillaan, paitsi öisin, reissussa ja silloin kun vaipat eivät ole sievissä pinoissa, on Liberot tai Muumi-vaipat käytössä. Meillä on joskus siistiä. Ei yleensä kovin kauan kerrallaan. 

Iloitaan viikonlopun hyvistä ja kauniista tuokioista ja annetaan niiden toisten unohtua!

Liebster blog

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

Kiitos ihanan hupsu Zirk Hupulaisista! Hupulaisilla on aivan mahtavan kreisiä meininkiä, käykää ihmeessä lueskelemassa.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Annan tällä kertaa tunnustuksen näille viidelle blogille, vaikka seuraan monia muitakin mainioita blogeja: 

Pudonneita omenoita

Leopardikuningatar

Antakee armoo

Keltaisen talon perhe

Salamatkustaja

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Peukut pystyyn!

Tunnustuksen mukana tuli kamalasti listattavaa, huh! Onneksi Zirk vastasi moneen niin hyvin, että voin copy-pastettaessa jättää samat asiat itsellenikin.

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Hyvät unet

Lapset (erityisesti jos ensimmäinen kohta toteutuu)

Sopivasti vinksahtanut huumori

Ystävät

Hyvä ruoka

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Kahvia

Jukurttia

Herkkuja

Hetki omaa aikaa

Ulkoilua ja/tai jonkinlaista liikuntaa, edes kävely lähikauppaan ja takaisin

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Tove Jansson: Muumi-sarja (ne oikeat kirjat)

Frank Bettger: How I Raised Myself from Failure to Success in Selling (oikeasti, kenelle vaan)

Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Pikku Pegasos (runokokoelma)

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

Pearl Jam

Mew

Chisu

Ojos de Brujo

ja laitetaan Madonna, kun häntä jo aiemmin hehkuttelin

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

Kylpytakki (ei tartte odottaa jouluun, milloin vain käy hyvin)

Lämpimät, kauniit ja kevyet talvikengät

Pari hyvää kirjaa, joista en ole kuullutkaan (ei pitäs olla vaikea juttu)

Kerkko Koskinen kollektiivinen levy

Viisi lempiruokaasi:

Vietnamilainen nuudelikeitto

Kiinalainen hotpot

Sushi

Riisipuuro

Jäätelö

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Barcelona

Lissabon

Jurmala perheen kanssa

Lappi

Mikä vaan, missä on hotelli ja ei lapsia. Mies saisi olla mukana.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Innostuva

Organisoitunut

Ajatuksissaan (ei tämä taida olla adjektiivi)

Kekseliäs

Realistinen

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Siitä, että jonain aamuna herään ja osaan taas puhua ranskaa, mitä puhuin ollessani 4-6 -vuotias. Tai vaihtoehtoisesti että tietäisin, mikä minusta tulee isona.

Omasta ja läheisten hyvästä terveydestä.

Hyvistä yöunista.

Hyvästä ruuasta.

Siitä, että ei olisi mitään tekemistä. Olisi vain ihanasti tylsää. 

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Right is tight and left is loose. Muista se ja tiedät mihin suuntaan pullonkorkkia tai hanaa täytyy pyörittää.

Etsi aikaa ystävien tapaamiseen tai edes puheluihin. Facebookia ei lasketa.

Ole kiitollinen ja iloinen siitä, mitä sinulla on. 

Perunavinkki täältä! 

Muista juoda välillä vettä.

Perintöä odotellessa

Sain viime metreillä ruksattua koko vuoden 2012 tehtävälistalla pyörineen neliön: Tee testamentti. Tämä liittyy yleiseen elämän ja talouden hallintaan ja suunnitteluun, mistä kirjoittelin syksyllä. Testamentin tärkeimpänä tarkoituksena minulle oli määrätä, että jos äkkilähtö tulisi, osuuteni talosta siirtyy Miehelle eikä perimysjärjestyksen mukaan lapsille. Asuntolainan puolikkaan Mies nimittäin perii ilman testamenttiakin. Homman olisi voinut hoitaa myös menemällä naimisiin, mutta kuka tarvitsee sormusta, jos on yhteiset lapset ja asuntolaina?

Testamentin tekemiseen ei välttämättä tarvita lakimiestä. Itse kuitenkin sellaista käytin. Koska tulotasoni on tällä hetkellä säälittävä vaatimaton, käytin Oikeusaputoimiston lakimiestä, jonka 1,5 tunnin palvelu maksoi minulle 100 euroa. Lakimiehen käyttäminen toi asiaan selkeyttä ja varmuutta. Lakimies kyseli vähän väliä, että: "Tarkoititko näin vai noin? Ja entäs tässä tapauksessa?" Ymmärrän siis, mitä testamentissani lukee, ja koska oikeusaputoimiston lakimies on työnsä puolesta saanut osallistua moniin perintöriitoihin, hän (toivottavasti) osasi muotoilla asiat yksiselitteisesti.

Oikeusaputoimistossa myös hoidettiin testamentin allekirjoitus, eli minä allekirjoitin paperin ja lisäksi puumerkit laittoi asianajaja ja toimistosihteeri.

Lyhyt yhteenveto prosessista maallikon näkökulmasta:

• Testamentti tehdään määrämuotoisena dokumenttina. Google tai lakimies auttaa pohjan etsimisessä.
• Testamentissa määrätään omaisuuden periytyminen. Saajat ja omaisuus yksilöidään mahdollisimman tarkasti (hetut, kiinteistötunnukset jne.). Huomioon voi ottaa esim. perinnönsaajien puolisot ja heidän lapsensa, ja päättää miten periytyminen heille käsitellään.
• Testamentti allekirjoitetaan kahden todistajan läsnäollessa. Oletettavasti todistajien täytyy olla täysi-ikäisiä ja henkilöitä, joita ei ole mainittu testamentissa.
• Testamentin säilyttämisestä vastaa testamentin tekijä. 

Eri elämänvaiheissa olen ajatellut ja itkenytkin omaa kuolemaani (16 vee: Sitten sinäkin poika X ymmärrät, kuinka ihanan tytön jätit!). Nyt en päässyt tunnelmaan eikä oman kuoleman ajatteleminen tuntunut miltään. Testamentin tekeminen oli yksi tehtävä, yksi paperi. En toivo päätyväni Darwin Awardseihin ehdolle lähiaikoina, vaan ei sitä ikinä tiedä. Onpahan muilla yksi asia vähemmän huolehdittavana. 

Sen sijaan prosessi ja myös jouluhaudoilla käyminen muistutti mieleen, että minulla sittenkin on motto, joka vielä kaipaa kiteyttämistä. Se menee jotenkin näin: Kun kuolen, toivon että pöytäliinani kelpaavat korkeintaan matonkuteiksi, koska niissä on niin paljon viini- ja steariinitahroja. 

Ajatus lähti jonkun muuton yhteydessä, kun löysin monta vuotta paketissa olleet kankaiset servetit, joita ei ollut käytetty kertaakaan. Ne on tosi kauniit, ja olin aina ajatellut, että en halua käyttää niitä, jos menevät vaikka likaiseksi. Apua, miten säälittävää! Jos on kauniita servettejä ja pöytäliinoja, niin käyttöön vaan ja ympärille rakkaat ihmiset roiskuttelemaan punaviiniä (tai ketsuppia ja mustikkasosetta)! Niin sitä elämää eletään, eikä pölyttämällä rättejä kaapissa. Aamen.

Rasti ruutuun

Olen ajoittain hyvin organisoitunut ihminen. Teen tehtävälistoja: kunkin tehtävän eteen piirrän neliön, johon voi piirtää rastin tai anglo-amerikkalaisen check-merkin, kun homma on paketissa. Listat kulkevat erillisillä paperilapuilla tai kalenterissa. Nykyään ongelmana on, että listat katoavat tai en ylipäätänsä katso kalenteriin.

Mulla on ollut systeemi, että työasiat synkronoituvat työsähköpostin kalenterista työkännykkään, ja synttärit ja perheen omat menot pidetään perinteisessä paperikalentereissa, mun ikiomassa käsilaukkukalenterissa ja osittain keittiön seinäkalenterissa. Logiikka tahtoo pettää, kun usein en tiedä, missä käsilaukkukalenteri on. Aika karkailee kahden viikon tai kuukauden pituisissa pätkissä käsistä. Välillä kuron aikaa kiinni, lähettelen hiki hatussa synttärikortteja ja -paketteja, ja toisinaan taas soittelen perään, kun se-ja-se tapaaminen meni ohi.

Äsken löysin tärkeiden papereiden pinosta useamman laskun, joiden eräpäivä oli hyvän matkaa joulukuun puolella. Olin ehkä joulusiivouksen tuoksinassa niitä katsellut ja ajatellut, että aikaa on. Jollain tasolla olen ymmärtänyt, että kuopukseni syntymäpäivät ovat reilun viikon päästä. Onko kutsut tehty tai edes sovittu Miehen kanssa, milloin juhlat pidetään? Ei, aikaahan on.

Aloitin ryhtiliikkeen ja päivitin seinäkalenteriamme, jonka tänä vuonna sponsoroi Jätekukko. Kiitos vaan. Kauniita luontokuvia ja tiedotteita kunnallisesta jätehuollosta. Hei ihan sama, ei sitä kukaan muista katsoa kumminkaan. 

Muutamia merkintöjä tein optimistisena seinäkalenteriin. Yhtä päivämäärää sinne ei kuitenkaan tarvinnut erikseen ympyröidä. Sen lisäksi että 1.5. on vapunpäivä ja erään tärkeän henkilön synttäripäivä, se on myös päivä, jonka olen ilmoittanut työnantajalleni paluupäiväksi. Tytöt ovat kesän Miehen kanssa kotona ja menevät tarhaan elokuussa. Huoh. Nyt kun tuohon päivämäärään ei ole kuin neljä seinäkalenterin aukeamaa, tuntuu että ei sitä aikaa niin paljon ole. 

Oma syntypäiväni on maanantai. Mitäpä siitä, kyllähän kotiäiti voi hyvin maanantaina ottaa sen pari lasia skumppaa ja sammua klo 21:30. 

Kuva täältä

Hyvää ja sopivasti organisoitunutta vuotta 2013!