Kuopio: koko perheen voimin

Turistioppaanne Jenni tässä taas moi. Viimeksi tarjosin tyttöjen viikonloppuun räätälöidyn katsauksen kotikaupunkini menovinkkeihin. Tällä kertaa skenaarioon kuuluu alaikäisiä matkailijoita, joiden viihdyttäminen ja ruokkiminen on meidän kaikkien prioriteetti. Taas mennään, onko käyty pissillä ja onko kengät oikeissa jaloissa?

Majoituspuoleen ehdotan tylsiä ketjuratkaisuja. Scandic sijaitsee erinomaisella paikalla pari korttelia ydinkeskustan ulkopuolella lähellä uimarantaa, satamaa ja Väinölänniemeä. Puijonsarvi (aka Puikkari) on aivan keskustassa, varmista että huone ei ole yökerhon välittömässä läheisyydessä. Kylpylähotelleja lähistöllä on kaksi: nukkavieru Kunnonpaikka ja reippaasti kulahtanut Rauhalahti. Kummassakaan viimeksi mainitussa en ole itse yöpynyt, mutta luotettavien lähteiden perusteella voin kertoa, että jos luksusta lähdet hakemaan, niin noista sitä et löydä. Keskihintaan ok ruokaa ja polskimista kylläkin.

Keskustassa on monta uutta ja kivaa leikkipuistoa, joihin voi piipahtaa sopivissa väleissä.

• Sataman puisto (sinisen ravintolarakennuksen takana), samalla voi seurailla sisävesilaivojen tulemista ja menemistä. Ei kannata säikähtää, kun laevat huuteloo eli soittavat torviaan.
• Hapelähteen puisto
• Brahenpuisto / Pikku Kakkosen puisto (tällä hetkellä remonttissa, avautuu pian parkour-henkisenä puistona, emme malta odottaa!)
• Valkeisenlammen puisto, kadun toisella puolella liikennepuisto

Valkeisenlammella on myös uimaranta, mutta vesi on usein leväistä. Ui isossa järvessä, niitä riittää.

Tekemistä ja menemistä

• Tietysti Puijo! Siellä on näkötorni (ylhäällä on pyörivä ravintola), mäkihyppymäki (myös kesäisin toimintaa), upeaa suojeltua metsää kevyeen tai rankkaan ulkoiluun sekä Konttilan tila, jossa on kotieläimiä ja "vanhan ajan" rakennuksia.
• Kuopion museo on kompakti paketti sadepäivään. Jättimäinen mammutti herättää pelonsekaista ihailua ja leikkipaikalla voi laskea liukumäkeä jättisienestä. Ihan jees. Lähellä kirjasto.
• Sadepäivään tarjolla HopLop.
• Vielä noin vuoden ajan torilla on valtava työmaa (toinen puoli tehdään parkkihalliksi, toinen on jo), työkonefaneille riittää ihmeteltävää.
• Sisävesiristeily on hauska. Joillakin reissuilla lapset kutsutaan ohjaamaan alusta, hyvä porkkana kiristää motivoida hyvää käytöstä. 

Kaksivuotias Touhukas ei olisi pienen alkulämmittelyn jälkeen antanut ruoria enää kapteenin haltuun.

Ruokapaikkoja

• Torilta löytyy monenlaista välipalaa tai tukevampaakin ruokaa. Kuopion must pikaruoka on lihapiirakka, Hanna Partasen erityisesti. Torilla töröttää kaksi lihapiirakkavaunua. Jos et muista kumpi se piti olla, niin jo 23 sekunnin tarkkailun jälkeen huomaat pian, kummalla luukulla asioi enemmän ihmisiä. Jos haluat lörtsyn, mene Savonlinnaan. Muualla ne ovat pahoja ja vanhoja.
• Kauppahallissa on mukava pyörähtää ja jotain syötävää varmasti löytyy sieltäkin. 
• Keskustasta löytyy useampi S-ryhmän ravintola (Rosso, Amarillo, Fransmanni). Kaikissa on leikkipaikka ja ruoka on sitä taattua "laatua". Torin välittömästä läheisyydestä löytyvät myös molemmat hampurilaisketjut. 
• Ravintola Kreeta on hyvä ja siellä on pieni leikkipaikka. Ruoka on maukasta, mutta toooosi suolaista. 
• Kauppakeskuksissa on valoisat ja mukavat kahvilat. Hauska leikkipaikka löytyy Cafe Valkeasta.

Jos perhe taipuu shoppailuun, niin mieti näitä

• NiiloIlo, hyvällä tuurilla tapaat aina aurinkoisen Vauhtivekaroiden äidin
• Carlsonilla on hyvät lelut ja lasten kamppeet, bonuksena vasta remontoitu varikkoalue.
• PikkuVanha kierrättää lasten vaatteita ja tarvikkeita. Olenkohan koskaan poistunut sieltä tyhjin käsin, en usko.
• Muita kirppareita: CityPörssi, Rihma (Puijonkatu 39), Charlotte's Second Hand
• Lelukauppa Partanen, klassikko
• Jotta en lakkaisi toistamasta itseäni, niin mainitaan taas Matkus Shopping Center JA Ikean lapsiparkki ja lihapullat.

Jos on vielä aikaa ja energiaa, niin tässä parit tärpit:

• Eläinpuisto (älyttömän hyvät grillausfasiliteetit, ota omat eväät tai osta makkarat kahvilasta)
• Kylpylä Fontanella Siilinjärvellä
• Noin tunnin ajomatkan päässä Tahko

Elämä opettaa

Viikonlopulta muutama vanha ja uusi oppitunti:

• Kotona alusta loppuun tehty pitsa on oikeastaan tosi hyvää. 
• Saunominen on hirmu mukavaa.
• Räystäiden vesikourut kannattaa putsata joskus, terkut vaan talon entisille omistajille.
• Kattopelti on terävää. Jos putsaa haavoittumisen jälkeen pari tuntia vesikouruja ja odottaa päivystyksessä minimiodotusajan eli tunnin, on liian myöhäistä ommella tikkejä haavaan, vaikka niitä olisi tarvittukin. 
• Mies ja päiväunet skipannut Nauravainen ovat todella tylsää ja kärsimätöntä ostosseuraa ihmispaljoudessa (@Matkus Shopping Center).
• Uuniin integroitu paistomittari on loistava juttu!
• Noin kahden kilo lihaköntsä ei valmistu uunissa reilussa tunnissa suoraan jääkaapista ruokapöytään.
• Mummolaan on hauskaa hurauttaa sunnuntaiajelulle. Ukki paistaa hyvällä todennäköisyydellä lettuja iltapalaksi. 

Mummolassa saa kiikkua sisällä, jee!

Mukavaa alkavaa viikkoa, ciao!

Kuopio: girls just wanna have fun

Olen asunut Kuopiossa vähän yli kolme vuotta ja ennen sitä rampannut täällä vaihtelevalla frekvenssillä sukuloimassa ja kesämökillä koko elämäni. Pidän itseäni vieläkin vähän ulkopuolisena, ja ulkopuolisen on just hyvä tehdä Lonely Planet -henkinen trilogia Kuopiosta. Ensimmäisessä osassa Kuopiossa hengaillaan tyttöjen kesken (miehet, lapset ja muut riippakivet jätetään kotiin). Tulevissa osissa turistiyksikkönä on perhe ja jos saan mielikuvitukseni oikein vauhtiin, niin tulossa on myös pariskunta-special. Tästä se lähtee!

Torin laidalla iät ja ajat sijainnut Hotelli Atlas on uudistunut täysin, ja sopii täydellisesti tyttöjen viikonlopun majapaikaksi noin ensi kesästä lähtien. Tällä hetkellä hotellin edessä oleva tori ja kauppahalli on massiivinen työmaa, jossa metelöidään heti aamusta alkaen ja myöhään iltaan. Hymph, kauhean ankeaa ja arkista.

Hotellin aamupalalla ei kannata pitää kiirettä, suurin osa kaupoista aukeaa vasta klo 10. Ennen shoppailua kannattaa joka tapauksessa suunnata pienelle kävelylle. Suosittelen kurvaamaan Tuomiokirkon kulmalta VB Valokuvakeskukseen. VB = Viktor Barsokevitsch, 1800-1900 taitteessa Kuopiossa vaikuttanut valokuvaaja.

Kuva: VB Valokuvakeskus

VB:ssä on usein erittäin mielenkiintoisia näyttelyitä. Vaikkei tajuaisi valokuvauksesta hölkäsen pöläystä (kuten minä), siellä on innostavaa käydä ihailemassa taitavien kuvaajien töitä ja hiippailla vanhan talon kauniissa huoneissa. Näyttelyhuoneita on muistaakseni kolme, joten aikaa siellä ei tuhraudu liiaksi ja voi kavereille brassailla, että kyltyyriä on harrastettu. Myymälässä sympaattisia postikortteja, vink vink.

Seuraavaksi voi pysähtyä Korttelimuseossa, jos ei muuta niin kahvilla söpössä kahvilassa. En voi liiaksi korostaa, kuinka tärkeää on pitää huolta verensokerin tasaisesta tasosta kaupunkilomilla! Kannattaa ottaa joka välissä pullaa tai kakkua kahvin kanssa, kun lapset ei ole oppimassa pahoille tavoille eikä mies nalkuttamassa.

Kuva: Korttelimuseo

Tuomiokirkon läheisyydessä on myös Taidemuseo ja Luonnontieteellinen museo, jos kiinnostaa. Rajansa kaikella. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on kuuleman mukaan tosi hieno, mutta se on ollut remontissa viimeiset n vuotta eikä ole vieläkään valmis. En ole käynyt, aion kyllä.

Tuomiokirkolta nenä kohti satamaa rännäriä (Vahtivuorenkatu) pitkin. Rännäri eli rännikatu on paikallinen nimitys kevyen liikenteen väylälle, joka puikkelehtii keskustan kortteleiden välissä. Jos on kesä ja janottaa, satamassa voi pysähtyä siiderille. Satamasta pääsee kesällä sisävesiristeilylle ja talvella voi vuokrata luistimet ja käydä jäällä pyörähtelemässä. Jos pidät pitkistä, paksuilla reisillä varustetuista hollantilaisista miehistä, Ice Marathon helmikuussa on sun juttu. Luistelee siellä muutkin, mutta hollantilaiset aina voittaa ja erottuu katukuvasta.

Kuva täältä

Satamasta voikin palailla järkyttävän rumaan keskustaan. Kuopion keskustassa on muutamia kauniita puu- ja jugendrakennuksia, muuten uskomattoman paljon toinen toistaan rumempaa laatikkoa. Mene, näe ja masennu.

Kuopion kauppahallissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Ensi kesänä kauppahalli on entistä ehompi, nyt se on hupun alla remontissa. Kuvan pissahätäinen kundi on Veljmies. Toisessa päässä on Siskotyttö, nyt en muista onko hän tarpeillaan. Molemmat patsaat ovat tällä hetkellä evakossa, ei pysty tarkistamaan livenä. Siskotytön päästä kauppahallia saa kaupungin parhaat riisipiirakat ja kuriositeettina mainittakoon Kuopiossa valmistettu gelato-jäätelö. Nam nam.

Kuva täältä

Jahas, lounasaika jo. Kalorimittari pois päältä ja Kahvila Houkutukseen. Kevyt keitto- tai salaattilounas täytyy kompensoida ottamalla pala kakkua (yksi per nenä riittää, trust me). Ne kakut saavat kenet tahansa laihdutuslupauksen tehneen henkilön lankeamaan. Aaah! 

Keskustassa on kauppakeskuksia, Sokos, paikallinen Stocka eli Carlson jne. Kannattaa ehdottomasti tsekata DaigaDaigaDuu, kesä- ja joulunaikaan Pikku Pietarin torikuja ja jos on täysin tosissaan shoppailun suhteen, niin on luonnollisesti suunnattava uuden uutukaiseen Matkus Shopping Centeriin 10 km keskustan ulkopuolelle.

Päikkärit, jalat ylös ja suihkuun. Jos haluaa syödä aivan vimpan päälle, niin Ravintola Os vie taivaaseen. Ota 3 tai 5 ruokalajia ja viinipaketti. Ei ihan halpaa, mutta jokaiselle sentille saa makuelämyksiä ja vastinetta! Muita vähemmän hintavia ja jalat maan päällä pitäviä ruokapaikkoja voisi olla Hiili tai Intro. 

Baareissa ei ole tullut viime aikoina hengailtua, veikkaanpa että Pannuhuone, Malja tai Gloria toimii edelleen. Aiemmin mainitulla Hiilellä on kesäisin makea loungeterassi. Go with the flow. Yritä jaksaa edes puolille öin, kun kerran olet lähtenyt.

Jos on vielä aikaa ja energiaa, niin tässä parit tärpit:

• Kuopio Tanssii ja Soi kesäkuussa
• Kävely Valkeisenlammen ympäri
• Livemusaa Henkassa (Kuopion Tavastia)
• Järviterminaali lentokentän läheisyydessä
• Virallinen turisti-info

Ältsin kivaa reissua! 

PS. Huomasin, että monien mainitsemieni yritysten nettisivut on tehty myös savon murteella, ks. esim. Atlas jos uskallat. Mitä siitä pitäisi ajatella? Kannatan lämpimästi murteita ja niiden käyttöä, mutta kirjoitettuna se vaan jotenkin tökkii. Voe tokkiinsa!

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Peppi ja pitkät piuhat

Ollaan lueskeltu Touhukkaan kanssa Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossun seikkailuja. Jos et tiedä kirjailijaa, häpeä ja googlaa. Lukemisen yhteydessä on herännyt noin kaksi ajatusta. 

Meillä on käsissä vuoden 2005 päivitetty suomennos, mutta ilmeisesti asia on ollut jo alunperin sillä tolalla, että naapurin tytön nimi on AnniKKa (kahdella koolla), ei Annika (yhdellä koolla). Ensimmäisen luvun ajan ajattelin, että onpa höpsö kirjoitusvirhe, sitten ymmärsin että minä olen ollut koko elämäni väärässä uskossa. Hur fan kan det vara sant? Ruotsiksi se on Annika, mistä ihmeestä suomennos tulee? 

Toisekseen olen pohtinut, että haluanko (/ voinko / osaanko) kasvattaa tyttäristäni Pepin vai Annikan? AnniKKa on tottelevainen tyttö puhtaassa ja silitetyssä puuvillamekossaan, Peppi maailman vahvin tyttö, joka tekee mitä haluaa. Minä aidosti uskon, että elämässä pärjää, jos välillä viruttaa sääntöjä ja rajoja, jos vähän velmuilee eikä aina tee niin kuin sanotaan. En tarkoita rikollisuuteen saakka meneviä sääntötulkintoja enkä muiden kustannuksella tehtäviä tekoja. Mutta jos aina menee sääntökirjojen mukaan ja varoo, ettei hermostuta tai vaivaa ketään, niin ei ei, ei tule mitään. 

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen kolumni, jonka punaisena lankana on lasten tietokonepelaamisen kontrollointi ja siinä sivussa käsitellään tukku heimokulttuureja. Tässä katkelma:

Kaikista mielenkiintoisinta on kuitenkin Semain asennoituminen lapsiin. Aikuiset eivät nimittäin voi käskeä tai kieltää lapsia. Jos lapsi haluaa kiivetä vaarallisen korkealle puuhun, aikuiset voivat kertoa mielipiteensä ja sanoa, että se ei kannata, mutta lasta ei voi käskeä. Ihmisen oikeus päättää omista asioistaan on koskematon, ja lapset kuuluvat sen piiriin yhtä tasa-arvoisina kuin aikuiset.

Semai-asenteesta ei taida tulla mulle kasvatuksen ohjenuoraa, sen sijaan se panee miettimään, että mitä ohjeita ja kieltoja pitää opettaa ja vaatia, ja mistä voisi joustaa. Itse olen esimerkiksi usein niin laiska, että en suostu ehdotettuun sormivärimaalaussessioon tai legolaatikon räjäytykseen, koska en vaan jaksa siivota jälkiä. Ulkoiluun yritän varustaa Touhukkaan niin, että hän voi halutessaan hyppiä kuralätäköissä, mutta välillä jäkätän, että älä tee sitä tai tätä, ettei vaatteet likaannu. Toisaalta lienee hyvä, ettei lapsi saa aina ja joka kerta tahtoaan läpi, mutta miten sopiva tasapaino löytyy? 

Tietyt käyttäytymissäännöt täytyy olla hanskassa, että ylipäätänsä selviää hengissä (esim. liikenteessä) ja toiset taas liittyvät yleiseen kohteliaisuuteen ja sosiaalisuuteen (esim. tervehtiminen, ruokapöytätavat). Miten voi varmistaa, että saa kannustettua sopivan annoksen Pepin rohkeutta tehdä mitä haluaa kysymättä lupaa, ja toisaalta vaatia tiettyä AnniKKamaisuutta, että pärjää yhteiskunnassa ja perheessä? Voisiko ajatella, että ensin korostuu AnniKKa-asiat, kun järkeä on vielä kovin vähän, ja myöhemmin voi löysätä ja antaa Pepin tulla esiin, kun oma harkintakyky lisääntyy? Vaan eihän siinä välissä tukahduteta omaa tahtoa ja harkintakykyä?

Kuva täältä

Kai sitä ihminen saa nukkua varpaat tyynyllä tai pitää hevosta kuistilla jos haluaa?