Kuopiossa oli tänään Pikku Kakkosen lastenkonsertti. Lippujen hankkiminen oli monta kertaa mielessä. Ei muistuneet kulttuurisetelit mukaan kaupungille ja oli jotain ja... No. Liput jäi ostamatta.
10 minuuttia ennen konsertin alkamista lippuluukulla:
Äiti (otsa kurtussa, hermostunut lapsi kainalossa): "Onkohan lippuja esitykseen?"
Lipunmyyjä: "Ei ole, eilisestä asti loppuunmyyty. Yksi varaus on noutamatta, voin myydä ne teille, jos lippuja ei noudeta."
Äiti (häslää ja soittaa auton kanssa konserttipaikan edessä odottavalle Miehelle): "Jäädään, nähdään tunnin päästä."
Tuntematon mummo: "Oletko lippua ostamassa? Minulla olisi tässä yksi ylimääräinen. Ei, en ota rahaa. Ole hyvä."
Äiti (häslää seteleiden ja lipun kanssa) "Kiitos, kiitos."
Lipumyyjä (myy viimeiset liput varauksen tekijälle): "Pankilla vai luotolla?"
Huh, oltiinpa onnen tyttöjä! Sain puhuttua meidät yhdellä lipulla saliin, olin jo varautunut itkettämään Touhukasta tarvittaessa (vitsi). Nauravainen jäi näistä bileistä paitsi, kahden syliapinan kanssa olisi ollut aika vaikeaa. Harmitti kovasti parin muun liputta jääneen puolesta, tyhjiä paikkoja salissa kyllä oli, mutta jos liput on myyty, niin ne on myyty, kai.
Itse konsertti oli ihan mahtava! Hienot lavasteet, telkkarista tuttuja hahmoja ja hauskaa musiikkia. Odoteltiin julisteessa näkynyttä Katti Matikaista, jota ei sitten tullutkaan. Siitä viis, Nalle oli mahtavan hauska ja muutenkin oli kerrassaan mukaansa tempaava tunnelma.
Touhukkaan suosikki oli Nalle. Mun suosikki oli Soili Perkiö. Sen lisäksi, että tämä upea nainen tekee maailman parhaita lastenlauluja, on hänellä aivan uskomaton hymy, joka valaisee koko konserttisalin. Pyh äiti Amma, mä haluan halata Soili Perkiötä!
Tampere, Jyväskylä ja Helsinki seuraavaksi. Suosittelen lämpimästi, ja kannattaa hankkia liput ajallaan. Lähteminen kannatti tälläkin kertaa.
Älä luovuta, koita uudestaan, anna mennä mennä vaan...