Valmistautuminen puolimaratonille

Espoon rantamaratonin puolikkaasta on jo toivuttu mukavasti. Kirjaan valmistautumisesta asioita muistiin. Jos haluat tutustua juoksuohjelmiin tai pidemmän aikavälin harjoitteluun, suosittelen retkeä kirjastoon tai internetin uumeniin. Minun tämän vuoden päämatkani (AHHAHAA, nauran jos sallitte - ihan kuin juoksisin enemmänkin) oli HCR. Syksyn juoksutapahtumaan ilmoittauduin, että motivoituisin pitämään hankittua kuntoa yllä. Näin juuri ja juuri tapahtuikin, helteinen kesä ja loman muut riennot vähensivät juoksukertoja ja -innostusta, eikä kunto ollut kesän aikana ainakaan merkittävästi parantunut.

Ennen juoksua

• Juoksusta innostuneet työkaverini lipittivät tohkeissaan malto-jotain hiilaritankkauksen nimissä juoksutapahtumaa edeltävän viikon. Kun puolimaraton minun kohdallani kestää noin 2,5 tuntia, niin päätin että vannon tässäkin asiassa terveellisen ja monipuolisen ruokavalion nimiin. Söin normaalisti ja parina päivänä ennen juoksua tietoisesti enemmän pastaa. Lisäksi tietysti leipää ja karkkia hyvällä halulla. 
• Juoksupäivän aamulla söin tavallisen aamiaisen ja aikaisena lounaaksi pastaa ja pestoa. Kaupan paistopisteen rasvainen juustosämpylä ei ollut optimaalinen valinta, syytän sämpylää palleassa vallinneestä ahdistuksesta ennen juoksua. 
• Aamupäivällä reippaasti vettä ja vichyä, vähän kahviakin ettei kofeiininarkkarin pää tule pipiksi. Magnesiumia vähän yli suositellun päiväannoksen.
• Suomen syksy saattaa olla sään puolesta yllätyksellinen. Olin pakannut mukaani kattavan lajitelman urheiluvaatteita. Oman nyrkkisääntöni mukaan yli +10 kelissä pärjää hienosti t-paidalla, joten lyhyttä hihaa ja capri-housua lähti päälle. 
• Sukkia valitessa vaihtoehtoina olivat tavalliset hyvät ja toiset liukkaat, joissa etäisesti muistin olevan jotain epäilyttävää. Olin juossut hiljattain lenkin liukkailla sukilla, ja valitsin ne. Minulla on yhdet lenkkarit, siltä osin valinta oli helppo.
• Hatun jätin pois. Aurinkoinen +18C päivä olisi periaatteessa puoltanut lippistä, mutta ajattelin että tulee liian kuuma. Aurinkolasit päähän ja menoksi. 
• Tapahtuma-alueella hain juoksunumeron, vein Unton narikkaan, natustin banskun ja join.  
• Vessassa n kertaa ennen lähtöä. Olin varannut reppuun kirpparille tuomitun neulehupparin, jonka olisin dumpannut lähtöalueelle. Nyt sää oli niin lämmin, että juoksukamoissa tarkeni odotella lähtöä mainiosti.
• Uusia varusteita ei tietenkään kannata laittaa pitkälle juoksulle. Ostin lähtöalueelta kompressiosäärystimet ja vetäisin ne jalkaani. Pari minuuttia ennen lähtölaukausta päätin kääntää ne toisin päin, kun muilla oli ne eri päin jalassa. Ja vielä kerran takaisin, kun näin että joillakin oli säärystimet samoin päin kuin minulla alun perin. Jos olette kyseisiä makkarankuoria kokeilleet, tiedätte että kääntäminen ei suju sekunnissa. Ihme, että en reväyttänyt mitään lihaksia siinä puuhassa. Hyvin säärystimet toimivat, ei yhtään pohjekramppia koko juoksun aikana. Voin suositella, järkevämpi testaisi normaaleissa harjoitteluolosuhteissa. 
• Yleensä jokaisen juoksulenkkini ensimmäiset pari kilsaa on tahmeita, kankeita ja hengästyttäviä. Espoossa Fressin mimmit veti hyvän alkulämpän, ja hitsi - sehän toimi! Pallean ahdistus katosi ja juoksu kulki heti sujuvasti. 

Juoksun aikana

• Join jokaisella juomapisteellä yhden mukin vettä tai mukin vettä ja mukin urheilujuomaa (miinus noin 10% mukillisesta rinnuksille). Urheilujuoman nauttiminen saattoi olla virhe, kun en urheilujuomaa koskaan normaalisti juo. Juoksun aikana ei ollut ongelmia, illalla tuli taas huono olo. 
• Taskussa pienessä, ilmeisesti reikäisessä, muovipussissa oli pari ruokalusikallista rusinoita. Nappailin pari hiessä marinoitua rusinaa muutaman kilsan välein puolivälin jälkeen. Kivasti menivät alas, kun olivat imeneet itseensä hieman nestettä. 
• 2,5 tunnin aikana oli hyvää aikaa vahvistaa muistikuvaa siitä, että liukkaat sukat ovat saatanasta. Varpaat hakkasivat ko-ko a-jan kengän kärkeen. Edelleen lienee mahdollista, että pottuvarpaiden kynnet irtoavat. Juoksu - sympaattinen ja tervehenkinen harrastus. 

Juoksun jälkeen

• Nestetankkausta mitsku kaulassa. Ihanaa, kun näin aikuisena voi käytännössä ostaa itselleen mitalin! Nuorempana en ollut niin lahjakas urheilussa, että olisin omilla näytöilläni kovinkaan montaa kertaa mitalisijoille päässyt. Kerran olen esteratsastuskilpailut voittanut ja edellisen työpaikan puolitosissaan pidetyissä uimakilpailuissa naisten 400 m rintauinnin, merkittäköön pöytäkirjaan. 
• Lämmintä ja kuivaa kampetta päälle, majoituspaikkaan ja suihkuun. 
• Kompressiosukat yöksi - joko urheilulliset tai lentosukat auttavat myös urheilukoitoksen jälkeen. Ne estävät kramppeja ja auttavat palautumisessa.
• Kävin hierojalla tiistaina (juoksu oli lauantaina). Suurimmat jumit olivat niska-hartiaseudulla. Hartioiden jäkityshän tunnetusti parantaa juoksusuoritusta merkittävästi. Hieronta teki hyvää, lapaluiden väliin ilmaantuneet selkärangan lukot raksahtivat auki. 
• Keskiviikkona olisin halutessani voinut lähteä kevyelle lenkille. Enpä lähtenyt. 

Muuta jälkiviisastelua

• Espoon viikonloppuna flunssasta oli pari viikkoa, jonka aikana olin käynyt muutaman kerran lenkillä. Rantamaratonin viimeiset kilsat olivat tosi vaikeita. En tiedä johtuiko se flunssan heikentämästä kunnosta, helteestä, huonosta tankkauksesta vai vain siitä, että kunto loppui. Jos joskus vielä kyseisen matkan päätän juosta, harkitsen lähtöä flunssan jälkeen erittäin huolellisesti. 
• Edelleenkään en aio koskaan ikinä milloinkaan juosta kokonaista maratonia. 

Pussauskopille purkutuomio

Esikoisella on pari poikaa hyvinä ystävinä. Jo 2 veenä ylivoimaisesti paras leikkikaveri päiväkodissa oli poika. Minulla on ollut oikeastaan kuluvaa elämänvaihetta lukuunottamatta aina useampi vastakkaista sukupuolta oleva tärkeä ystävä elämässäni. 

Esikoisen kohdalla on alkanut suuresti ärsyttää vihjailut siitä, että tytön ja pojan ystävyyssuhteeseen liittyisi jotain romanttista. Mistä onkaan tullut ikivanha perinne irvailla ihmisille, joilla oletetaan olevan sutinaa? 

"Kiitos synttärikortista. O:n isoveli naureskeli, kun siinä oli sydämiä." Oikeesti, OIKEESTI! 5-vuotiaan tytön mielestä sydämet on vaan maailman ihanimpia, totta kai niitä laitetaan rakkaan ystävän korttiin. 

"Kiitos kutsusta, mutta "sulho" ei nyt pääse, kun mennään mökille. Hymiö." Argh. He tykkäävät leikkiä yhdessä päiväkodissa, he eivät ole menossa naimisiin.

Lapset havainnoivat niin terävästi. Moiset vihjailut alkavat äkkiä kantaa hedelmää ja aletaan kuvitella, että tässä on jotain väärää, jos tyttö ja poika on kavereita. Vähintään joutuu naurunalaiseksi, ja sitähän kukaan ei halua. On maailman parasta, jos on hyvä kaveri, jonka kanssa jutut ja leikit luistaa. Miksi siihen pitää sotkea sukupuolikysymys ja ylimääräisiä, täysin turhia odotuksia, joita lapsi ei edes ymmärrä? 

Söpöä, ei? Raivostuttavaa juuri nyt, kyllä. Kuva täältä. 

Työskentelen miesvaltaisella alalla. Pikkutunneilla baaritiskillä intensiivisesti juttelevat työkaverit Matti-Petteri ja Simo-Santeri eivät herättäisi minkäänlaista huomiota. Jos taas Matti-Petterin kanssa istun minä tai joku muu naispuolinen, alkaa helposti sipattelu. Raivostuttavinta tässä on se, että jollain tasolla välttelen firman kekkereissä tilanteita, joista saattaisi kummuta jotain sipateltavaa. Tosi mänttiä. En ole sutina-mielessä kiinnostunut yhdestäkään työkaveristani ja tuntuu lähtökohtaisesti typerältä ja rajoittavalta vältellä pidempiä keskusteluita siitä syystä, että joku saattaa vetää vääriä johtopäätöksiä, mutta niin vain teen. Normaalin työarjen aikana asiaan ei onneksi tarvitse kiinnittää ollenkaan huomiota. 

Peukutan kovasti tyttöjen ja poikien yhteisiä liikuntatunteja. Niissäkin on varmasti omat hankaluutensa, ajattelen kuitenkin, että kaikki mikä lisää tyttöjen ja poikien neutraalissa ympäristössä yhdessä vietettyä aikaa on hyvä asia. Lapset ovat niin vilpittömiä ja rakastavia ystävyyssuhteissaan. Toki voi olla, että yhtenä päivänä leikitään toisen kanssa ja seuraavana jonkun muun, mutta ainakaan 5-vuotias ei vielä ajattele, että "En voi leikkiä sen ja sen kanssa, koska se on väärää sukupuolta". Eikä missään tapauksessa pidäkään, ja siksi toivon, että "Tyttö ja poika ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin!" kielletään lailla. 

Mitä olet mieltä - onko mainittu rallatus ja muut vihjailut harmitonta huvia vai ei?

Mitä jätät tekemättä?

Höyrysin eräässä lounaskeskustelussa, kuinka aion panostaa enemmän asioihin, jotka on kivoja ja rentouttavia. Tarkoitin erityisesti oman ajan varaamista harrastuksiin. Siivouksen, elämän ja monien muiden alojen armoitettu asiantuntija esitti kysymyksen: "Mitä aiot jättää tekemättä?"

Siinäpä osuva kysymys! Minulla on taipumusta vaipua Liinan ja myös itseni kammoamaan touhuamis-moodiin ja puuhata kaikenlaista, erityisesti tylsää kotityö-sellaista niin paljon, että uuvahdan ja tulen kiukkuiseksi. Ehkä avain oman ajan ja rentoutumisen dilemmaan on todellakin se, että jättää jotain tekemättä, eikä se millä muulla käytettävissä ajan täyttää.

Kuva täältä

Olen viime aikoina jättänyt uhkarohkeasti jättänyt sängyt petaamatta aamuisin, vaikka siihen vain pari minuuttia meneekin. Iltaisin voisi kerätä lelut ja rojut, että olisi aamulla seesteisempää jotenkin. No enpä jaksa, koska sama sotku on edessä heti huomenna. Viikonlopppuna on tulossa kaverisynttärit. En todellakaan aio tehdä suursiivousta etukäteen, ehkä korkeintaan sullon tavaroita hieman sivummalle. Tämä on vasta alkusoittoa, aion kehittää syksyn mittaan kykyäni antaa asioiden olla, jättää jotain tekemättä.

Mitä sinä osaat jättää tekemättä?

Jennin bloggausrutiinit

Blogin 2-vuotissynttärit vilahtivat ohi, enkä huomannut mitään. Juhlan kunniaksi kerron omista bloggaustottumuksistani ja -vinkeistä. Aiheesta kirjoittaminen tuntuu nuivalta. Toisaalta bloggaamiseen liittyvistä kirjoituksista tuntuu aina joku saavan jotain irti, niin menköön.

Ensimmäiseen blogin versioon virittelin itse bannerin ja pohjaksi säädin Bloggerin valmiin sivumallin värejä ja fontteja muokaten. Viimeisin ulkoasu on ostettu ihan itse.

Aiheita tulee ja menee, nykyään yhä harvemmin tulee kirjoitettua. Arvostan hyvin mietittyjä ja taustoitettuja kirjoituksia muiden blogeissa. Itse pääasiassa lörpöttelen mitä päähän pälkähtää, joskus harvoin aihe muhii päässä pidempään. Usein saan inspiraation jonkun muun kirjoituksesta. On kuulemma suositeltavaa, että blogi keskittyisi selkesti johonkin rajattuun aihepiiriin. Tässä asiassa ei kannata ottaa mallia, sen verran leveät ja joustavat ovat minun piirieni rajat.

Kuvia tuli otettua taannoin paljon enemmänkin. Minua oikeastaan itkettää, että en ole käyttänyt järjestelmäkameraa melkein koko kesänä. Harmittaa blogissa näkyvät huonot kuvat ja vielä enemmän se, että kuvia ei ole tytöistä eikä mistään. Kännykällä on räpsitty jotain kuvia, jotka ovat rikkonaisen objektiivin vuoksi enimmäkseen epätarkkoja.

Kuvat käsittelen Picasalla. Rajaan kuvia, säädän valoa ja värejä. Koska toivon, ettei kuviani käytettäisi luvatta, lisään kuviin vesileiman. Sehän on sinänsä helppo rajata taas pois, vaan kiusa se on pienikin kiusa. Picasassa on myös erilaisia filttereitä, joiden avulla voi luulla häivyttävänsä kuvan epätarkkuuden tai epäonnistuneen valotuksen.

Picasasta exporttaan kuvat kuluvan vuoden kuluvan kuukauden kansioon. Exporttaan kuvat 600 pikseliä leveänä (tai korkeana) aina, jotta ne ovat eri postauksissa saman kokoiset. Pystysuorat kuvat skaalautuvat hieman eri tavalla, ja vesileimateksti tulee exportoituun versioon suuremman näköisellä fontilla. Joskus muistan laittaa vaakakuvien vesileimaan pienempää fonttia. Picasassa on erillinen toiminto vesileiman asettamiseksi, mutta muistelen että fontti on siinä karsea. PicMonkey on monen bloggaajan ystävä, minä en ole opetellut sitä käyttämään.

Some ei ole blogini jatke. Kun postaustahti on ollut 5 krt/kk viime aikoina, ei niiden muutaman linkin jakamisesta facebook- tai twitter-tili kukoistaisi, kun en muuten ole kovin aktiivinen jakamaan sisältöä. Instragrammista ja Pinterestistä salaa haaveilen. En uskalla mennä sinne, koska en ehkä löytäisi tietäni pois. Siis muiden kuvia katsomasta, mun epätarkat kuvat tuskin siellä edukseen pääsevät.

Korjaus edelliseen, juhannuksena on ainakin kameraa käytetty. 

Blogia startatessa aktivoin Google AdSense -mainokset uteliaisuuttani. Itse en mainoksiin kiinnitä juurikaan huomiota, oman blogin mainoksia ei parane klikata, tai ovista ja ikkunoista tulvivat mainoseurot jäävät saamatta. Kahden vuoden mainostulojen saldo on 47,17 euroa. Ne maksetaan tilille, kun 50 euroa tulee täyteen. Niillä voin kustantaa tämän ja ensi syksyn ulkoasuuudistukset, mutta päivätyötä en vielä taida jättää.

Lukijamäärän kasvattaminen kiinnosti jossain vaiheessa, nyt ei enää. Tuntuisi huijaukselta haalia aktiivisesti lisää lukijoita blogiin, joka seesteisesti elelee hiljaiseloa. Lukumäärällä ei sitä paitsi ole mitään väliä, aktiiviset kommentoijat ovat parasta. Ei joka kerta tarvitse kommentoida, jos vaiks joskus jotain. Niin ajattelen, kun itse laiskana liian harvoin naputtelen muutaman sanan oman lukulistani blogeihin.

Aika ajoin tekee mieli laittaa blogi jäihin ja arkistoon. Sitten tulee vielä yksi juttuaihe mieleen ja toinenkin. En jaksa ottaa stressiä. Mukava päiväkirja tämä on minulle. Mietin, että tekisin muistoksi kuvakirjan valikoiduista blogin kuvista ja teksteistä. Ehkä heti sitten kun olen tehdyt kohta 5-vuotiaasta esikoisesta ensimmäisen valokuvakirjan...

Blogijuhlasta pian esikoisen synttärihumuun, hiphei ja popcornia* poskeen!

* Meillä on harvoin suolaista naposteltavaa kotona. Minä ja tyttäreni käyttäydymme täysin julkeasti ja kyltymättömästi juhlien ja kyläpaikkojen sipsi- tahi popparikulhoilla. 

Osta uusi look blogiin

Syksyn merkkejä on ilmassa: lehdet leijailee, ilma on viilenemään päin ja Tuumat&tuokiot-blogin ulkoasu uudistuu.

Blogin ulkoasua päivitetään kuvilla ja blogialustan suunnitteluvälineillä. Perustaidoilla ja valmiilla pohjilla pääsee pitkälle, koodaamalla sekä edistyneillä kuvankäsittelytaidoilla pidemmälle.

Rahalla saa ja hevosella pääsee: ulkoasun voi myös ostaa. Omani shoppasin Etsystä. Hakusanoilla "blogger template" tai "wordpress template" löytää hurjan valikoiman erilaisia sivupohjia. Hintahaarukassa 15-30 euroa löytyy jo niin monta, että valinta tuntuu vaikealta. Maksamalla 900 euroa saat kokonaan sinulle suunnitellun pohjan, jollaista ei muilta löydy. Ostamani pohja ei ole responsiivinen, eli kännykällä ulkoasun muutos välttämättä näy. Myös responsiivisia pohjia on kaupan.

Ostos toimitetaan saman tien maksun jälkeen. Paketissa on xml-tiedosto ja ohjeet. Tiedosto ladataan Bloggeriin ohjeiden mukaan, pientä säätöä gadgettien kanssa ja eipä muuta. Täppäikonin eli faviconin voit vaihtaa näin.

Tämän syksyn uudistukseen sijoitin noin 1,5 tuntia omaa aikaa ja 16 euron edestä liettualaisen koodarin aikaa. Kaikenlaiseen sitä on elämänsä aikana rahaa syytänyt, tämä oli ensimmäinen kerta kun maksan digitaalisesta designista. Ei pöllömpi ostos. Näillä mennään - vähintään ensi syksyyn.

Mitä tykkäät tämän syksyn lookista?

#strongisthenewsilly @Espoo Rantamaraton

Mulla on tänä syksynä ollut taipumusta velloa negatiivisissa fiiliksissä. Jos aamulla olen kiukkuillut lapsille, olen jaksanut kokea huonon äidin syndroomaa koko päivän. Kuopion maratonin puolikkaan peruuntuminen harmitti etu- ja jälkikäteen parisen viikkoa. Kyvyttömyys jättää pettymykset ja harmistuksen tunteet taakse on jonkun sortin psykologinen vajaavaisuus, jonka syyt ja käsittelyn jätän asiantuntijoille.

Juoksupettymyksen hoitoon määräsin itselleni juoksua. Pari työkaveria höyrysi Espoon Rantamaratonista, ja lähdin mukaan. Kun tunti ennen lähtöä palloilin lähtöalueella iso möykky palleassa ja lihakset jäykkänä, mietin miksi ihmeessä tänne pitikään lähteä. Noin 15 kilsaa meni lopulta tosi kivasti, edes ensimmäisen kolmanneksen ylämäet eivät painaneet jaloissa. Alkumatka tuntui ihanan kevyeltä: ei nappeja korvissa, ei puhelinta, ei kelloa - joukon mukana vain tossua toisen eteen ja mukana eteeenpäin huikeissa maisemissa.

Lähtöalueella, varpaat ei vielä orientoituneina menosuuntaan

Vauhti oli jälleen kerran maltillinen. Lämmin ja aurinkoinen +18 juoksukeli alkoi tuntua viimeisellä 5 kilsalla ja meno muuttui tahmeaksi. Viimeisen kilometrin aikana tuntui etäisesti huimaavaa oloa ja kävelin pari pätkää. Useita juoksijoita haettiin ambulanssilla pois, ja näin kun erästä miestä elvytettiin painelemalla rintakehää. Hui! Arvelin, että kotijoukoilta tulee sanomista, jos tulen ensiavun kautta kotiin, joten hölläsin suosiolla, kun olo tuntui huteralta. Kävin vessassa klo 15 ennen lähtöä ja seuraavan kerran klo 19 kämpillä. Reippaasta tankkauksesta huolimatta nestevajausta taisi tulla.

Maalisuoralla yleisöstä kannustettiin hurjasti Jenniä, ilmeisesti kaimaani, mutta sain kuin sainkin pienen loppukirin aikaan. Kiitos tsempistä!

Hyvä reissu ja vaikka kesän treenit olikin vähälukuiset, niin juoksutapahtuma kalenterissa oli hyvä porkkana kiskoa lenkkarit jalkaan edes muutaman kerran viikossa. Suorittamispainotteinen liikunta saa tältä vuodelta jäädä tähän. Keskityn kivaan tekemiseen ja katsotaan uuden vuoden puolella intoa systemaattiseen harjoitteluun.

Täytyy lopuksi vielä kehua minua - pitkän linjan juoksun inhoaja on kipittänyt vuodessa kaksi puolimaratonia, hyvä tyttö!

Haastattelussa Aati O:n Kaisa

Jatkan ilolla blogin vierashaastatteluita. Jos on jo toinen laatuaan, niin eikös sitä voi jo sarjaksi kutsua? Sarjan teemana on siis inspiroivat, energiset ja upeat naiset, ensimmäinen löytyy täältä.

Ihana Kaisa, kivaa kun suostuit haastatteluun! Toiset meistä pitävät suurena saavutuksena sitä, että äityislomalla on jaksanut virahtaneissa leggareissa vähän blogata ja käydä kerran viikossa jumpassa. Sinussa on pienen kylän sijaan virtaa kuin keskisuuressa Etelä-Suomen taajamassa: äitiyslomien aikana olet mm. rempannut yhden kodin, rakennuttanut toisen, osallistunut Diiliin ja Kuorosotaan. Onkohan sulla AD/HD?

Kiitos Jenni. Energiaa kyllä riittää. Se lienee yhtä lailla onni kuin vitsaus. Aina täytyy olla projekti, johon purkaa pahimmat lataukset. Jos mitään ei ole, turhaudun ja tulen levottomaksi. Mutta että AD/HD... Keskittymiskykyni on hyvä, joten en tunnusta.

No ei vaiskaan, mutta taidat oikeasti tykätä siitä, että elämässä tapahtuu muutakin kuin Piltti-purkin lämmitystä? Ja olihan niitä äitiyslomiakin takana jo neljä (!!!), heh.

Näin on. Meille syntyi kolme vuoden aikana kolme lasta. Olin ensimmäisen kolmikon kanssa kotona neljä vuotta. Välillä tein töitä osa-aikaisena. Työpäivät kahvi- ja ruokataukoineen tuntuivat lomalta verrattuna kahden vaippahousun ja yhden uhmaikäisen hoitamiseen.

Kaisa-kippari kesällä

Perustit kesällä Aati O. nettikaupan. Mistä ajatus siihen lähti?

Saimme neljännen lapsen reilu vuosi sitten. Tällöin mietin, että äitiä tarvittaisiin kotona hiukan pidempään kuin 9 kuukauden äityisvapaan ajan. Esikoisemme Arttu meni kolmannelle luokalle, Kerttu aloitti koulun ja Aati esikoulun. Oma äitini oli kotona, kun itse aloitin koulun 80-luvulla. Muistan kuinka mukavaa oli palata koulusta kotiin äidin tekemälle välipalalle. Halusin tarjota saman omille lapsille. Samalla tiesin, että ollakseni kotona tarvitsen muutakin ajateltavaa kuin pelkät kodinhoitoon liittyvät asiat.

Esikoisen myötä yhdeksän vuotta sitten aukeni uusi maailma. Lastenvaatteet ovat olleet heikkouteni siitä saakka. Olen testaillut eri merkkejä ja kauppoja viimeisen yhdeksän vuoden ajan. Oma lastenvaateliike on ollut salainen haave.

Kerro vähän verkkokaupan perustamisesta, mitä kaikkea olet tehnyt? Käynyt messuilla, suunnitellut verkkokaupan ja mitä muuta?

Huh. Työn määrä on pökerryttävä. Yksi edellytys toiminnalle on yritystoiminnan ymmärtäminen. Minkä tahansa yrityksen pyörittämiseen liittyy valtavasti byrokratian kiemuroita ja lain sanelemaan pakkoa, joka on osattava. Sen lisäksi täytyy perehtyä alaan ja sen toimintakulttuuriin, kilpailijoiden toimintaan ja markkinointikanaviin. On hankittava rahoitus ja järjestettävä kaikki operatiivinen toiminta varastoinnista tilausten toimittamiseen. Lista on pitkä. Toisaalta intohimolla asioita tekevälle kaikkien yksityiskotien hiominen ei suinkaan tunnu taakalta – päinvastoin.

Yhteenvetona voisi todeta, että vaateala ostajan ja kuluttajan näkökulmasta on vain pienen pieni murto-osa koko vaateteollisuutta. Toisaalta alan tuntemus riittää vain alkumetreille oman yrityksen pyörittämisessä.

Maailmalla on zalandot, ebayt ja amazonit. Miten Aati O. kilpailee kansainvälisiä jättejä vastaan?

Isoilla yrityksillä on valikoimaa, mutta usein varastot sijaitsevat kaukana asiakkaiden kysymyksiin vastaavista asiakaspalvelijoista, ja tuotevalikoima on niin suuri, ettei yksi ihminen pysty sitä hallitsemaan. Pienen yrityksen vahtuutena on ketteryys ja tuotteiden tuntemus. Mittatietoja tuotteista saa nopeasti, ostamastaan tuotteesta saa halutessaan valokuvan yhdistettynä esim. tuotteen kanssa sopiviin asusteisiin. Toimitukset viedään postiin samana päivänä. Apua saa oikean koon valinnassa, tai vaikkapa tuotteen luonnollisen värisävyn hahmottamisessa. Sovituskuvia tuotteista on kysytty – ja otettu – paljon. Ne antavat asiakkaille lisätietoa vaatebrändien promootiokuvien rinnalla.

Mulla on nykyään hyvin vähän sananvaltaa lasteni pukeutumisessa. Mun ehdotukset tyrmätään lähes poikkeuksetta, koska ne eivät staileja tai sisällä pyöriviä hameita. Miten saat lahjottua omat lapsesi cooleihin sovituskuviin?

Sovituskuvien ottaminen on hauskaa yhdessäoloa. Lapset saavat valita mieleisimmät tuotteet kuvattaviksi. Itse valitsen kuviin asusteita täydentämään kokonaisuutta. Otamme kuvia ja katsomme niitä yhdessä. Yhden julkaistun kuvan lisäksi samasta asusta saattaa löytyä parikymmentä muutakin kuvaa, osa hyvinkin hassuja. Lisäksi lapset kisailevat parhaista ilmeistä ja asennoista. Tässä oma suosikkini, jossa isoveli säikyttelee pikkuveljeä kaapumiespaidalla.

Kuva Aati O.

Olet intohimoinen sisustaja - mitä uutta sillä rintamalla?

Viimeisin projekti on ollut rantasaunamme muuttaminen yrityksen varastoksi. Saunalla on ympärivuotinen lämmitys, joten se soveltuu varastotilaksi mainiosti. Täytyy tunnustaa, että tämän sisustusprojektin loputulos ei ole niin kaunis kuin aikaisempien, mutta muutoksen merkitys omalle elämälle sitäkin suurempi.

Miten rentoudut ja lataat akkuja kaiken touhotuksen lomassa?

Rakastan hyvää ruokaa ja vapaamuotoista oleilua tärkeiden ihmisten kanssa. Vietämme paljon aikaa veljeni ja hänen perheensä, sekä siskoni kanssa. Keksimme juhlan aiheita milloin mistäkin. Viimeksi järjestimme kesän lopettajaiset, joissa pelattiin isolla porukalla kirkonrottaa ja käytiin kummituskävelyllä. Illan kruunasi tietenkin hyvä ruoka ja ateriaan valitut viinit.

Olet upea laulaja. Mikä on tällä hetkellä karaoke-suosikki?

Laulaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Sillä rintamalla ei mitään uutta. Vanhoja hyviä biisejä karaokessa ovat mm. Lauri Tähkän ja Suvi Teräsniskan hittibiisit.

Arjen ruokarumba taas ahdistaa, kerro hyvä vinkki helppoon, hyvään ja nopeaan ateriaan.

Kiireisimpänä päivänä heitän kattilaan pakastejuureksia, makkaranpaloja, lihaliemikuution ja vettä. Ei mikään hohdokas ruoka, mutta todella nopea ja kohtuullisen tervellinen. Suosin myös uunissa tehtäviä pataruokia, jotka ovat riittoisia ja maukkaita.

Lisää juttuja löytyy Aati O:n blogista ja facebookista. Kiitos haastattelusta ja hurjasti kaikkea hyvää sinulle, perheelle sekä Aati O.lle! Muiskis!

Kiitos! Ja kiitos sinulle, Jenni, mainiosta blogistasi. Monta hyvää vinkkiä täältä on saatukin. Mummosi sanoin, hitsin hyvä juttu, eli este peli! ;)
----------

PS. Loppuun kerron anekdootin Kaisasta ja Diilistä. Kun esikoisen raskautumisuutinen oli kypsä julkistukselle, soitin pitkän linjan ystävälleni Kaisalle monta kertaa. Hän ei vastannut puheluihini eikä viesteihini. Aloin jo kuvitella, että 3 alle 5-vuotiasta lasta ja rakennusprojekti oli saanut hänet lataamoon tai hankkimaan yhdensuuntaisen lipun Timbuktuun. Soitin lopulta Kaisan miehelle, joka kertoi, että kaikki on hyvin, mutta Kaisa "on nyt estynyt" tai jotain muuta epämääräistä. Siinä vaiheessa heräsi epäilys, että olisiko kyse jostain telkkariproggiksesta, ja tällä kertaa osuin arvailuissani oikeaan. Kärkikahinoihin Kaisa ei Diilissä lopulta päässyt. Tyylilleen uskollisena Kaisa veti aivan kympillä ilman politikointia tai kilpakumppaneiden selkään puukottamista. Olin ja olen edelleen huikean ylpeä upeasta ystävästäni!

Siideri vapauden symbolina

Lueskelin viime aikojen postauksani ja huomasin, että olen kirjoittanut usein siideristä, perjantaioluen kaipuusta tai pussikaljoittelusta. Se tuntui vähän pöntöltä. Ensinnäkin äkkinäinen saattaa luulla, että olen seuraavaa ryyppyä himoitseva kaappijuoppo. Toisekseen hymähtelen muille, kun joku hehkuttaa facebookissa punkkulasillista tai ravintola-annostaan. Da-a, miksi pitää jokaisesta skumppalasillisesta ottaa kuva jaettavaksi?

Mainittu toiminta ei kuitenkaan ole kokonaan pöhköä. Samalla tavalla kuin merkin x vaatetta vai laukkua himoitseva henkilö haluaa itse tuotteen, hän haluaa liittää itseensä jotain ominaisuuksia kyseiseen tuotteeseen liitetyistä ja markkinoiduista mielikuvista. Hän haluaa olla brändin mukaisesti cool, tiedostava tai yläluokkainen ja hankillaan vahvistaa kuulumistaan johonkin ryhmään. Konkreettisen asian lisäksi saa parhaimmillaan hyvän fiiliksen. (Hetkeksi, mutta ei mennä nyt siihen.)

Minun perjantaikaljaani liitetty mielikuva ja olotila on sellainen, että juuri silloin ei tarvitse osallistua sukkahousujen pukemiseen liittyvään "Saanko auttaa? Ite! Et auta! Saanko auttaa? Älä tule tänne! AUTA ÄITI!!!" dialogiin, kiirehtiä pää punaisena päiväkotiin tai pyyhkiä pöydälle kaatunutta maitoa. Hetki, jolloin saa olla omassa rauhassa ajatustensa parissa ja olla vaan. Siihen voi liittyä myös muistoja hyvässä seurassa istutuista illoista tai aamuun asti tanssituista bileistä. Sama fiilis voi muodostua iltateen tai alkoholittoman oluen ympärille, kädessä olevalla juomalla ei oikeastaan ole paljoakaan väliä. Tärkeintä on tovi omaa aikaa, hetkellinen vapautus sekalaisista velvoitteista.

Tänään kumosin pullollisen herkkumehua ja olin vapaa sekä onnellinen.

Kun seuraavan kerran kun vouhkaan siideristä tai kaverisi jakaa facessa tai instassa kuvan ravintola-annoksesta, niin hymyile vain. Kyse on toiveesta tai toteumasta, pienestä hetkestä onnea, joita elämässä ei koskaan ole liikaa.

Syksyn 33 vaatetta

Osana hyvän mielen vaatekaappi -projektia olen selkeyttänyt vaatekaappiani laittamalla ison osan vaatteistani vintille tai kaappiin pois näkyvistä. Tavoitteena oli valita 3 kuukaudeksi 33 vaatekappaletta, joita käytän. Väljästä kaapista ja suppeasta valikoimasta on helppo löytää päälle pantavaa.

Listallani on:

Farkut ja viininpunaiset housut
Mustat suorat housut
Kolme mekkoa ja alusmekko
Kaksi hametta
Kolme kauluspaitaa
Valkea t-paita
Neljä trikoopaitaa
Neule
Kaksi neuletakkia
Puvun liivi
Jakku
Kaksi huivia
Neljät kengät
Kaksi takkia (vaihdan ne lämpimämpiin kun tulee kylmä)

Sain päähäni, että otan kuvia päivän asuista. En tavoita, mitä ajattelin. Oikeastaan minua ei kiinnosta mitä mieltä te, arvon lukijat, olette vaatteistani. Jos ne ovat mielestänne rumia, toivon että pidätte sen omana tietonanne. Jos taas nättejä - no jaa, en ole kehuja kerjäämässä. Tyylissäni ei ole suuremmin esiteltävää, tylsähkö toimisto-look voimakkalla so-last-season -twistillä. En halua mitään mainostaakaan. 

Kaikkea voi kokeilla kerran, ja tästäkin kuvausprojektista olen oppinut paljon. Esimerkiksi sen, että toiset näyttävät päivän asu -kuvissa huomattavasti paremmalta kuin toiset, eikä eroa voi kokonaan laittaa rikkinäisen kännykkäkameran piikkiin. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen päivän asu -postaus, sen voin luvata. Karmeita kuvia, kiitos ja anteeksi.

Jos hetkeksi palaan alkuperäiseen aiheeseen, niin totuuden nimissä en ole laskenut vaatteita, kenkiä tai asusteita. Aktiivikäytössä niitä on jotain 30-50 väliltä (+liikuntavaatteet ja kotilökärit), ja tämä on hyvä näin. Vaatekaapista löytää asioita ja se on aivan mahtavaa! Kun noin kuukauden olen tämän valikoiman kanssa elänyt, niin yhtään ei kyllästytä vaan päinvastoin tuntuu, että elämä tältä osin on hiukkasen helpompaa.

Joko sinun vaatekaappisi on myllerretty 333-hengessä?

Rasti (metsästä) seinään

Joku on saattanut unohtaa hehkutuksen Jukolan viestistä. Minä en.

Iltarastikokemuksen perusteella voin myös sanoa, että suunnistajat ovat erittäin ystävällistä ja auttavaa väkeä. Ummikot otetaan avosylin vastaan ja autetaan matkaan. Miksi en suunnista enemmän? Se on niin hauskaa hommaa hyvässä porukassa.

Selvitin jo aikaa sitten Kuopion suunnistajien torstairastiasiat. Ensin oli liian kuuma, sitten mökin kattoremppaa, sitten työmatka, flunssa ja mitä näitä tekosyitä nyt on. Vaan tänään kävin rasteilla ja olipa kivaa! Minulla oli mahtava opettaja. Käsitykseni siitä, että suunnistus on hieno ja vaikea laji vahvistui entisestään. En olisi suoriutunut radasta yksin, ainakaan päivänvalon puitteissa. En ollut täysin surkea, enimmäkseen tiesin mihin suuntaan piti mennä ja karttakin oli suurin piirtein oikein päin kädessä. Käytännössä aika moni rasti olisi jäänyt löytymättä ilman opea. 

Viisaalta Ä. Hupulaiselta olen omaksunut tämän syksyn harrastusten kantavan teeman. Pitää olla hauskaa. Juoksuhommat on kivoja, haluan myös jotain muuta. Jotain missä ei mitata tai suoriteta, jotain missä on hauskaa. Varmasti saan jossain vaiheessa itkuraivarit, kun en löydä rastia enkä tiedä missä olen. Muuten aion nautiskella ja ihmetellä metsässä. Juoskoon kuka tahtoo. Minä en, koska juoksen itseni pois kartalta noin 10 sekunnissa.

Torstairastit loppuvat pian tältä syksyltä ja täytyy kehitellä muuta hauskaa. Mikä on sun hyvän mielen harrastus?

Masennuslahja

Täytyy myöntää, että elokuu meni kohtuullisen negatiivisissa fiiliksissä. Oli väsyä, kiukkua ja apeaa mieltä. Kesällä sain tehdä lempijuttujani, tavata ystäviä ja reissata. Arjen alettua on väsyttänyt koko ajan kamalasti. Olen himoinnut perjantai-illan olutta keskiviikosta alkaen, ja lopulta ollut niin väsynyt, että olen vain kaatunut sänkyyn ja ollut väsyneenäkin errrrrrrityisen kiukkuinen, koska en edes jaksanut juoda oluttani. Tuntuu, että viimeisetkin oman elämän rippeet ovat kadonneet, kun työ ja kotiarki vie kaiken energian. Kaikesta tästä olen ollut harmissani universumille ja inhottava sekä tiuskiva tyyppi erityisesti lapsilleni.

Syksyn kohokohta piti olla lauantain Kuopio Maraton, jonne olin ilmoittautunut puolimaratonille. Kesän treeni koostui lähinnä massakaudesta (aliarvostettua kestävyysurheilussa) sekä nk. pitkästä hiilaritankkauksesta, erityisyytenä päivittäin nautittava siideriputeli ja jäätelö. Vaan niin valui hukkaan kaikki tsemppaus ja treeni - flunssan vuoksi piti perua juoksu.

Mies, perheemme armoitettu kirpparimyyrä, bongasi reissullansa punaisen, hirvennahasta valmistetun Unto-repun. Tuusniemeltä ehtaa kotimaista designia. Sain Unton sillä ehdolla, että lopetan murjottamisen. Edestä jupit Luiskan reppuinenne ja hipsterit Kånkeneidenne kanssa - täältä tullaan uuteen nousuun Unton kanssa!

Nyt pakkaan Untoon pari olutta ja lähden Miehen kanssa pussikaljalle, kun lapset häipyi mummolaan, huomenna ei tarvitse olla elämänsä juoksukunnossa ja kesääkin on näemmä jäljellä. Ciao!

Edit: Unton kanssa ulkona.