8.1.2014

5 vinkkiä onnistuneeseen kommunikointiin

Olen kautta aikain hokenut, että kommunikointi on yksi vahvuuksistani. Olen kallistumassa kannalle, että ihmisten välisen viestinnän onnistumistodennäköisyys on samaa luokkaa kuin saada 7 oikein lotossa - ainakin jos minä olen mukana. Tarkastellaanpa tilannetta muutaman perusasian kautta.

1) Puhu
Minulla on nykyään kotona skitsofreeninen olo. Olen varma, että olen sanonut Miehelle jostain asiasta, sanotaan vaikka, että on keskusteltu päivähoidon järjestämisestä joulun aikaan. Tapaninpäivän kahvipöytäkeskustelussa sukulaisten kanssa kävi ilmi, että anopilla olisi seuraavalla viikolla hoitohuki, koska päiväkoti ei ole auki. Miehelle tuli täytenä yllätyksenä, että päiväkoti on välipäivinä kiinni. Ikinä hän ei ollut asiasta kuullut eikä varsinkaan nähnyt lomaketta, joka päiväkotiin täytettiin.

Olenko puhunut oikeasti tästä asiasta? Luulenko vain puhuneeni? Puhuinko itsekseni? Kuulenko ääniä? Kuuleeko Mies ääniä?

2) Kuuntele
Mies väittää, että en kuuntele ikinä. Kyllä joskus kuuntelen, varmasti. On myönnettävä, että on hetkiä, jolloin en kovin hyvin kuuntele. Myös puhuja voisi valita hetkensä oikein, en todellakaan aio kuunnella, jos samaan aikaan luen lehteä.

Skitsofreeninen olo jatkuu: Mies väittää kertoneensa erinäisistä asioista ja minä väitän kivenkovaan, että mitään aiheeseen liittyvää en ole kuullut.

Miksi äänet päässäni ovat tauonneet? Onko täällä ketään? Olenko minä täällä? Kuka puhuu? Puhuiko joku?

Kuva täältä
3) Toista
Viestiä voi vahvistaa toistamalla sitä.

"Älä mene sinne. Älä laita saksia suuhun. Älä koske lieden nappeihin. ÄLÄ KOSKE LIEDEN NAPPEIHIN, ÄLÄ KOSKE, POIS SIELTÄ NYT HETI PAIKALLA!"

Hurrurrur, kiertoilmauuni lähtee taas käyntiin.

Huokaus.

4) Viesti kirjallisesti
Töissä oli yksi juttu. Useamman osapuolen piti tehdä sovittuja asioita tiettynä päivänä klo 14:00. On pidetty palaveria, kirjattu asiat sähköpostiin, muistioon ja kalenterikutsuun. Kun juttu ei klo 14:20 toiminut, kysellään Eino-Santerilta (nimi muutettu), että teitkö juttuun liittyvän työtehtävän? Klo 14:35 tulee viesti Eino-Santerilta: "Työtehtäväni olisi nyt melkein valmis. Milloin sen voi tehdä loppuun asti?"

Heti, Eino-Santeri. Sen piti olla jo. Niin kuin oli kymmeneen eri kertaan sovittu eri muodoissa.

Ei tässä jutussa viidettä kohtaa ole. Luin jostain, että blogipostauksen otsikko muodossa muodossa "X vinkkiä asiaan y" houkuttelee törkeesti lukijoita. Katsokaapa vaikka Iltalehden luetuimpien uutisten listaa, siellä on aina jotain tyyliin "10 tapaa pilata parisuhde".

Toki epäonnistun viestinnässä lukuisilla muillakin tavoilla, voisin kirjoittaa oman postauksen aiheesta "25 tapaa tehdä itsestään idiootti sähköpostilla". Sitä odotellessa - ei kun kämmäilekommunikoimaan!

20 kommenttia:

  1. Onneksi et ole yksin, enkä siis minäkään! Tuo parisuhteessa kommunikointi on kyllä merkillisin kommunikoinnin muoto, johon olen eläissäni törmännyt! Kumpikin väittää puhuneensa jostain ja kumpikaan ei ole kuullutkaan. Minä en kuulemma kuuntele, mutta ei myöskään toinen... Huokaus! Työpaikalla tajusin itse ennen joulua melkein mokanneeni pahadti yhden tilanteen, mutta pelastin sen viime tipassa. Oiskohan siinä kehittymisen varaa? Lisää huokauksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa kuulla, että yhtä mahdotonta on muillakin (paitsi chättäilevällä Täti-ihmisellä)! :)

      Töissä tapahtuneita mokia en edes jaksa alkaa listata, paljon kun touhuaa, niin paljon sattuu hutejakin...

      Poista
  2. No mieshän nyt väittää ettei ole asiasta koskaan kuullutkaan, vaikka paperissa olis hänen allekirjoitus... Onpa kiva ettei tarvi tuota parisuhdekommunikointia nyt harrastaa - löytyipä se hopeareunus sieltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Mulla ei ole kyllä täysin varaa lähteä toisia syyttelemään, kun itse olen välillä yhtä lahopäinen enkä muista ihan jokaista lippusta ja lappusta, jonka olen nähnyt (ehkä).

      Poista
  3. Niin tuttua, tuo puhuminen ja kuunteleminen varsinkin. Meillä tulee miehen kanssa tosi usein tilanteita, että toinen puhuu, vaikka toinen mitä ilmeisimmin ei kuuntele. Itseä ärsyttää, kun mies usein alkaa puhua jostain silloin kun tuijotan nettiä. Mies ei tosin ärsyynny yhtä paljon, jos itse samalla tavalla keskeytän hänet. Myös tilanteita, että mies ei ollenkaan muista kuulleensa jostain lapseen liittyvästä jutusta tulee meilläkin. Tämä osoittaa minusta sen, että hän ajattelee, että minulla on päävastuu lapsen hoitojärjestelyistä tai että hoidan ne joka tapauksessa, joten hänen ei tarvitse vaivata päätään. Iso osa kommunikaatiokatkoksista menee meillä kyllä ihan väsymyksen piikkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoituksen löytäminen on kyllä hankalaa! Tuntuu, että työpäivän jälkeen ei kukaan jaksa keskittyä mihinkään. Minä olisin taas joskus illalla vireänä ja valmiina puhumaan ja jopa kuuntelemaan, sitten taas toinen haluaa laittaa aivot ja korvat narikkaan ja katsoa leffaa. Väsymys ei helpota yhtälöä ollenkaan.

      Poista
  4. Meidän perheessä - etenkin kun oltiin molemmat töissä - kommunikoinnin on pelastanut chatti. Kun asiat, pienetkin, on sovittu kirjallisesti, ei tarvi jäädä vääntämään kumpi oli oikeassa (minä). Puhumalla sovittujen asioiden jälkipelit menevätkin sitten juuri noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi kyllä mahtava apuväline! Harmi, ettei mies ehdi omien töidensä ohessa chättäillä.

      Välillä yritän meilata tietystä asioista. Sitten sekin prosessi ontuu, ja jää just se meili lähettämättä, mistä suu vaahdossa höyryää, että "Minähän sanoin siitä silloin ja silloin!"

      Poista
  5. no jopas nyt sielunsiskoja pukkailee..mahtavaa! välillä tunnen itteni ensin todellakin skitsofreenikoksi..heti perään taas maanis depressiiviseksi :D

    VastaaPoista
  6. Täällä myös ilmottautuu yksi koti-skitsofreenikko. Toisto ja äänen korotus toimivat meillä, jos toimivat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai, äänen korotus olisi ehdottomasti pitänyt lisätä listaan!

      Poista
  7. Voi ei miten osuvasti olet asian tiivistänyt :) Ykköskohta on varsinkin kovin tutun kuuloinen, tosin syyllistyn siihen välillä myös itse, kuuntelen, mutta en KUUNTELE. Silti itsellänikin kun usein on vastuullani kiikuttaa päiväkotiin liput ja laput on turhauttavaa muistuttaa miestä 100:tta kertaa samasta asiasta. Myöskään 3vee uhmailija ei aina ole äidin kanssa samalla linjoilla, jolloin tulee oikein tehokkaasti käytettyä toisto-menetelmää :)
    Huippua uutta vuotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!

      Jankuttaminen saa mut välillä hermoraunioksi. Varsinkin "kerta (tai viisi) kiellon päälle" -meininki, aina pitää vähän aikaa vielä jatkaa, kun on jotain kielletty. Argh!

      Poista
  8. Joo, totta joka sana!

    Tästä tuli mieleen tuo että perheen projektipäällikköys on usein äidillä. Meidän Perhe -lehdessäkin oli juttua asiasta taannoin, että kuinka monet äidit stressaantuvat, kun kaikki lapsiin liittyvät juoksevat asiat ovat heidän hoidettavanaan: päiväkodin lippulaput, Kelan lomakkeet, pk-reppujen pakkaaminen, päiväkodin retken eväshedelmän pilkkominen ja pakkaaminen, pyykinpesu, lasten ilmoittaminen harrastuksiin, neuvolakäynnit jnejne... Ajattelin just irtisanoutua tosta hommasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko otit loparit? Mutta joo, näinhän se tahtoo mennä. Valitettavasti. Seuraavalle neuvolakäynnille menee Mies, minä sen ajan kyllä varasin...

      Poista
  9. Anonyymi9/1/14 21:49

    Kyllä, mä olen myös yhtä loistava kommunikoija! Välillä nolottaa kun joutuu kolmansien osapuolien (esim. koulun) kanssa setvimään meidän kommunikaatiokämmejä, mutta ehkä mä vain lohduttaudun sillä, että sielläkin on vain ihmisiä töissä.

    Esimerkki: eilen aamulla sanoin miehelle, että lapset eivät mene kerhoon koulun jälkeen niin kuin yleensä keskiviikkoisin kun ovat nyt niin väsyneitä, sano opettajalle että haen ne suoraan koulusta. Opettaja oli lapsia hakiessani hyvin hämmästynyt siitä, että ne eivät menneetkään kerhoon. _Tänä_ aamuna mies soittaa mulle lapsia viemään lähtiessään, että eikös ne tänään menekään sinne kerhoon. Niin. Ne menee sinne sitten taas ensi keskiviikkona. Ja sama toimii kyllä myös toisinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassinen tapaus! :D

      Ei näissä kommunikointisotkuissa voi pelkästään muita syyttää, peilistä löytyy usein "syyllinen"...

      Poista
  10. Haha :) Tää oli ihan mahtava! Minä myös olen kommunikoinnin mestari. En ainakaan ikinä käytä sanoja aina, et koskaan tai.. ikinä.

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.