23.6.2013

Nyt saa riittää!

Laiskuus ja mukavuudenhalu on taas vienyt voiton muutamalla rintamalla. Asiat ovat menneet liian pitkälle, toimintaa!

Case Unikoulu. Jos haluatte lukea jotain rakentavaa ja hyödyllistä unikoulusta, menkää muualle. Huonoja esimerkkejä täällä kyllä riittää. Keväällä oli hetkellisesti tilanne, että molemmat tytöt nukahtivat omine aikoineen omiin sänkyihinsä. Kun aloitin työt, aloin saada vaativaa yöseuraa, joka pitkin yötä halusi halia, kosketella, raapia ja potkia minua. Koska minullakin oli tietysti ikävä tyttöjä, niin ajattelin, että menköön, kuitataan läheisyydentarve yöllisellä viekkuhoidolla. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kumpikin täytyy nukuttaa uneen. Touhukas, joka täyttää syksyllä neljä, riekkuu usein yli kymmeneen ja saa kilarit, jos huoneesta yrittää poistua ennen täydellistä siirtymää Höyhensaarille. Kumpikaan ei halua nukkua yksin. Yölliset kainaloasukit jotenkin jaksan, mutta koko illan nukutusrumbaan olen kypsä.

Nukkumisjärjestelyt ja rytmimuutokset ovat muillakin työn alla. Vaikka tiedän, että muutaman viikon panostuksella saattaisi saada tuloksia, niin laiskuus minussa kysyy, että "Kannattaakohan edes yrittää, kun elokuussa alkaa päiväkoti ja sitä ja tätä?" En tiedä, mutta sikäli kun se minusta on kiinni, isosiskon päiväunet korvataan lukutuokioilla ja yleisellä huilailulla. Vaikka oman lepohetken menettäminen kirpaisee, sen saattaa saada takaisin illasta. Pikkusiskon pinnasänky hilataan isosiskon huoneeseen, jospa he saisivat toistensa tuhinasta turvallisuuden tunnetta.

Aikataulu? Huoh, saapas nähdä.

Case Herkuttelu. Olen mässäillyt viime aikoina törkeesti. Pullaa, karkkia, keksiä ja päälle reippaasti ruokaa. Sehän on kauhean kivaa eikä sinänsä selittelyjä kaipaa. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että mussutan, koska työt ärsyttää. Töissä käyminen sinänsä on edelleen jees, mutta sisällöllisesti olen ollut pettynyt. Siksi Jenni syö, ehkä.

Ahkerasta työmatkapyöräilystä huolimatta tuntuu sellainen juttu tuossa vyötäröllä, erityisesti kun on tietyt housut jalassa. Kyseessä ei ole rv 14. Vaa'alla en aio käydä enkä lausua ääneen sanaa laihdutuskuuri, koska silloin tulee heti kaksi kiloa lisää eikä farkut mahdu enää jalkaan.

Sen sijaan ostin kuukauden kortin työpaikkani rakennuskompleksissa olevalle kuntosalille. Teoriassa seuraava kuukausi on töissä hiljainen, aion liukua työajan ja saldotuntien puitteissa pari kertaa viikossa punttikselle. Ennen kuin otin esiin koneen ja jättimäisen läjän jätskiä, pakkasin reppuun salikamat. Huomenna aloitan. Syyskuussa on seuraava 10 kilsan lenkki, myös lenkkareita olisi tällä välin syytä käyttää jalassa.

PS. Juhannus meni mukavasti. Vastoin odotuksia otti älyttömästi päähän mennä nukkumaan tyttöjen kanssa, ei ne tietenkään nukahtaneet suosiolla. Ja vaikka piti tehdä ruokaa, se oli huomattavasti mukavampaa yhdessä muiden kanssa. Jostain syystä jälkien raivaaminen jonkun muun keittiössä on paljon hauskempaa kuin kotona. Superkuuta en nähnyt, en jaksanut valvoa. Vähän sain pestyä pyykkiä. Saunaa en polttanut.

Kyläpaikan täydellistä maalaisidylliä

Katsokaa tuota hauskasti hulmuavaa tukkaa ja unohtakaa tuo paita. 

Kiikaa kiikaa, siitä ei voi saada tarpeekseen!

Apiloiden huumaava tuoksu. 

Ei niin villejä, kovin kauniita kuitenkin. 

Ja mitä olisikaan yötön yö ilman taivaan halki lentäviä joutsenia? 

28 kommenttia:

  1. Laihdutuskuurit on muuten JUST TOLLASIA. Parempi välttää kokonaan.

    Mulle on juoksusta seurannut sellainen kumma juttu, että on vähemmän nälkä. Luulin, että kävisi päinvastoin.

    Ja se työ - sekin on tuttua, mullakin oli viime syksy angstinen. En ehkä silloin tajunnut itse, miten angstinen, ja töissähän mä halusin ollakin. Halusin vaan jotain järkevää tekemistä.

    Mutta sitten asiat lutviintuivat. Varmasti niin käy myös sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lutviutuu ne, ei vaan jaksas odottaa.

      Tuo järkevän tekemisen puute muakin vaivaa. Ärsyttää, kun oli psyykannut itsensä hyvään fiilikseen, ja sit se jotenkin lässähti. Toki kesä on muutenkin aina hiljaista aikaa, eiköhän nämä ajatukset syksyllä viimeistään kaikkoa.

      Mulla kyllä pienikin liikunnan lisäys vaikuttaa valtavasti ruokahaluun, mutta olen myös ajautunut jonkinlaiseen napostelutapaan. Hyihyi!

      Poista
  2. Mitä kuvia kaiken sen tuumailun keskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muutama tuli sentään otettua, vaikka ensin näytti että kamera jää tuttuun tapaan käsilaukkuun pölyttymään. :)

      Poista
  3. Ihania hetkiä ja huomioita vangittu kuviksi. Kaunista!

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia!!
    Mulla on 3vee kainaloinen, mutta sitä ei tarvi paljon nukutella, nukahtaa illalla tosi helposti (mutta ei nukukaan enää päiväunia) :)
    Ja mulla on kans joku ihme mahamakkara taas tuossa, vaikka tietääkseni en ole edes lihonut?? Kesäkö se turvottaa?? Syytetään helteitä tai niiden puutetta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helle, taas se tulee! ;)

      Voihan se olla, että päikkärit palaa isosiskolle taas syksyllä ohjelmaan, kun päiväkotiarki alkaa, mutta ainakin nyt tuntuu, että illalla ei selvästi ole riittävästi aktiviteettia, että päikkäreillä kerätty energia kuluisi.

      Poista
  5. Oi ihana juhannus! Njah, sori, ei irtoo viisauksia. Sen verran ollunna tiivis tahti, että mun vyötäröllä tuntuu muutakin kuin jotain, tuntuu tynnyri. Murinaa ja huokauksia ja toteamus, että se *tun itsestä huolehtiminen ei oikein meinaa onnistua. Jatkan yrittämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestä huolehtiminen on vaikeaa! :(

      Ei mun tule työpäivän jälkeen lähdettyä minnekään kuntoilun pariin, viikonloppuisin korkeintaan. Nyt kun on mahdollista nipistää työpäivästä aikaa omaan käyttöön, niin pakko hyödyntää tilaisuus. Voi olla, että ensi kerran mua nähdään punttiksella puolen vuoden päästä. ;)

      Poista
  6. Mä aion herkeämättä tirkistellä, miten teidän uniprojekti etenee. Tuo isomman riekkuminen on kuin suoraan - meidän isomman riekkumiselta. Neiti keksii tsiljoona selitystä haikalojen hyökkäyksestä lähtien sille ettei nukuttaja poistu huoneesta. Väsyneenä on helpompi antaa periksi kuin olla tiukkana. Samainen otus kiikuttaa itsensä meidän väliin, kietoon jalkansa ympärilleni ja ottaa tiukan otteen nyrkeillä tukasta - pitää kuulemma tankata äidistä energiaa yöllä kun oma on lopussa.. Hei vaan kaikki selkärankaiset kasvattajaihmeet, teitä varmaan tämmöinen meno naurattaa.. Muta kun on helpompi antaa asioiden olla kuin olla tiukka ja kestää sitä todennäköisesti vain päivien maailmansotaa, joka kunnollisen unikurin käyttöönotosta seuraisi.

    Mutta jos teilläkin niin meilläkin. Tsemppaannuin tästä niin, että päätin meilläkin asioiden muuttuvan nyt kesän aikaan. Saas nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä pidätä hengitystäsi. Mä aika ajoin toivon, että tulisipa meille Maija Poppanen tai Supernanny ja laittas hommat kuntoon. Johdonmukaisuus on käsittääkseni A ja O unihommissa, ja se on selvästi se, mikä meiltä puuttuu. Väsyneenä on sairaan vaikeeta pitää mistään päätöksistä kiinni. Klo 04:10 se kirkuva kakara tulee otettua vaan viereen, että saa vähän nukuttua.

      Useammassakin Supernanny-ohjelmassa on säädetty uniasioita. Aika hurjia lukemia on saatu, kun on laskettu montako kertaa lasta on palautettu takaisin omaan sänkyyn. Jos asennoituisi niin, että "tällä viikolla palautan lapsen takaisin omaan sänkyyn 150 krt ja saan itse palkinnoksi kasvohoidon", niin ehkä se tuntuisi erilaiselta.

      Ohjelmissa on myös ohjeistettu niin, että poistuttaessa sanotaan, että "Äiti/isi lähtee nyt tekemään aikuisten juttuja, hyvää yötä." Eka palautuskerralla sanotaan "Hyvää yötä.", minkä jälkeen palautukset tapahtuvat (jäätävän) hiljaisuuden vallitessa.

      Isompia voi lahjoa, mun pitäskin käydä ostamassa omassa sängyssä nukutuista öistä Barbie-tilpehööri-lehtipaketti isommalle, kun lupasin. Pienemmälle on vaikeampi olla jämynä ja yrittää perustella muutosta, varsinkin kun tuntuu, että sillä on jatkuva läheisyydenpuute.

      Energian kiskominen äidin tukasta kuulostaa painajaismaiselta. :( Vaikka kesällä on reissuja ja öitä kyläpaikoissa ja muuta rytmiä sekä elämää sotkevaa, niin omalla tavallaan tämä voi olla hyvä aika säätää unijuttuja, jos päivällä on mahdollista lepäillä.

      Tsemppiä sinne!

      Poista
  7. Joku ihmeen juhannusmakkara tuntuu tuossa omallakin vyötäröllä, aivan liikaa on taas tullut vedettyä herkkuja. Äskenkin taas nälissäni sorruin jätskiin. Töihin pitäisi iltapäivän tunneiksi hankkia jotain fiksumpia välipaloja, kun se nälkä kuitenkin iskee...

    Unet sujuu meillä vaihtelevasti. Tai yöt itse asiassa oikein hyvinkin, mutta se iltariekkuminen on välillä jotain aivan kamalaa! Ilmeisesti esikoinen ei enää tarvisi päikkäreitä ihan joka päivä (tai ainakin unen tarve tuntuu vähentyneen nyt valoisan ajan myötä) mutta tietysti pk :ssa päiväunet kuuluu ohjelmaan. Harva se ilta meillä poikien makkari kiittää ja kuittaa vasta klo 22 aikaan.

    Onpas muuten mahtavat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Makkara johtuu varmaan helteestä, kuten Miima epäili. ;)

      On tosi rasittavaa, jos nukutushommista vapautuu niin myöhään. Lähinnä tuntuu, ettei ehdi ikinä jutella miehen kanssa mitään, kun koko ilta menee erilaisissa nukutustehtävissä.

      Poista
  8. Mä kannustan niin siihen unikouluun, olen tainnut tän ennenkin sanoa. Meidän lapsella on taipumus hyvin herkästi livetä pois totutusta ja opitusta nukkumisesta. Niin kävi tällä meidän viime reissullakin, kahden viikon matkan jälkeen paikkailtiin nukkumista puolitoista viikkoa! Joka ilta tai yö tai molemmat ihan järjetöntä huutoa, oli taju lähteä itseltä ja väsymys suunnaton. Olen julma äiti (ja onneks isäkin samoilla linjoilla!) enkä luovuttanut vaikka lasta palautettiin pinnasänkyyn valehtelematta kymmeniä kertoja joinakin iltoina (hän siis tuli sieltä jo itse yli). Olen kovettanut sydämeni jo ja päättänyt että minun unet on myös tärkeät, sen voimalla jaksoin. Tehtiin jopa niin radikaali juttu että mies rakensi pinnasänkyyn lisälaidan jonka yli ei pääse, ja vaikka lapsi huusi kuinka niin annettiin huutaa vaan. Olin niin väsynyt että en edes kuullut miten kauan lapsi huusi kun lopulta jo nukuin. Me tehdään aina niin että aluksi käydään vähän useammin luona mutta tahti harvenee ja lauseet harvenee, kunnes siis lopulta nukuin itse ja jäi käymättä luona...Mutta siihenpä oppi. Nyt takana on jo pari jopa kymmenen tunnin yötä omassa sängyssä inahtamatta! Eikä tää ole edes luksusta, tän pitäisi olla ihan normiarkea.
    Tähän liittyy myös tuo liikunta. Kun olen saanut nukkua öitä hyvin itsekin, olen jaksanut taas vähän lenkillekin! Tsemppiä Jenni sinullekin! Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempityksestä! Nostan hattua jämäkälle lähestymistavalle, ei se vaan muuten muutu. Vaikka sanotaan, että lasten rikkonainen yö ei olisi välttämättä niille yhtä väsyttävä kuin se on aikuiselle, niin luulen kuitenkin, että kaikki hyötyisivät kunnolla nukutuista öistä.

      Meidän (eli miehen) pitäisi purkaa pinnasänky osiin, että se saadaan nostettua toiseen huoneeseen. Saapa nähdä tapahtuuko se tänä vai ensi kesänä... Se on vaan niitä juttuja, jotka huomaa klo 20:57, että damn, ei muistettu tänäänkään muuttaa pinnistä toiseen huoneeseen.

      Poista
    2. Ja just kun sanoin että lapsi on saatu nukkumaan niin sitten se huutaa yöllä kaksi tuntia putkeen...huoh. Ei nää niin helppoja proggiksia ole. Mut minäkin muistan lukeneeni että hyvin nukuttu yö on lapsellekin tosi tärkeä, vaikkei hän huononkaan jälkeen välttämättä näytä yhtään väsyneeltä tai huonovointiselta. Ja hei mulle tää on helppoa nyt vielä, kun ei aamulla tarvitse nousta töihin ja mieskin on ollut kotona auttamassa, super-tsempit teille työssäkäyville yöhuutajien äideille!

      Poista
    3. Ou nou, toivottavasti sen jälkeen on helpottanut. Harvoin ne yöt napista kääntämällä muuttuu.

      Poista
  9. tsemppiä unikouluun kun sen aika on . Itse voin kyllä suositella , se on se pari yötä / iltaa huudolla jne jne tiedät kyllä ;)

    Täällä ongelmana myös Case herkuttelu , vaikka en ole vielä töissäkään :/ plaaah ...

    ihanaa kesän jatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sulle! :)

      Ja mitä herkutteluun tulee, niin ainakaan jäätelöstä ei kannata lähteä vähentämään, muuten tulee lämpöhalvaus!!!

      Poista
  10. Hei hei, kokeilkaa Isolle tytölle sitä patjatemppua! P kävi tasan 3 kertaa vieressä sen jälkeen kun yksi lastenlääkäri (5 lapsen iskä) neuvoi tämän: viereen sai tulla, mutta se tarkoitti patjaa äitin vieressä lattialla. Meillä toimi, toivottavasti teillekin toimisi. Miun nukkumista ei katko nykysin kuin miehen kuorsaus, suunnittelen sille yläkertaan äänieristetyn nukkumakopin. Kiitos kuvista, ihania taas. Mahtavan isot voimahalit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Suz, tämä kuulostaa hyvältä. Kunhan saadaan eka pinnis alta pois, sinne mahtuisi patjakin. Järkeen käypä ohje.

      Poista
  11. Meillä Pienempi siirtyi nukkumaan Isomman kanssa lastenhuoneen kerrossänkyyn noin pari vuotiaana. Ihan selvästi se kaipaa nimenomaan toisen ihmisen tuhinaa ja senhän se siellä kuulee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä siis pitäisi ihan oikeasti kokeilla, eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka toimisi! :D

      Poista
  12. Kuulostaapa tutulta. Meillä kun on nyt 193-senttinen sänky, niin väliin tulemiset ei haittaa, varsinkin kun pojilla on selvästi joku diili, että jos toinen tulee meidän väliin, niin toinen nukkuu omassa sängyssä. Mutta iltahulinat on jotain kauheeta. H on urhoollisesti taistellut, mutta se syö illasta niin paljon aikaa. Varsinkin, kun itse yrittää herätä 6:30 ja haluais mennä heti ajoissa nukkumaan. On mietitty, että pitäiskö nukuttaa pojat eri huoneisiin, kantaa sitten nukahtamisen jälkeen samaan sänkyyn. Tai sit vaan kokeilla, että kuinka kauan riehuvat, jos laittaa samaan huoneeseen ja istuu vieressä. Kai ne jossain vaiheessa sammuis... Mutta että tsemppiä, ette ole yksin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. May the force be with you too! Vieläkös teidän vintiöt nukkuu päiväunia?

      Niin suuri päiväunien kannattaja kuin olen ollutkin, niin nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä niistä voisi luopua. Eilen mies sanoi isommalle, että ei ole pakko nukkua, mutta hän aikoo ottaa pienet tirsat. Kun mies heräsi, lapsi oli nukahtanut lattialle omia aikojaan. Eli ehkä niitä unia vielä kaivataan, mutta 15-30 minsaa riittäisi varmaan hyvin.

      Poista
    2. Pienempi nukkuu, isommalta on välillä (vahingossa tai tahallaan) jätetty pois, että nukahtais illalla nopeammin. Mutta ilman päiväunia talosta löytyy aika kiukkuinen poika, varsinkin, jos unet jäävät peräkkäisinä päivinä väliin. Sitäkään ei oikein jaksa. Jotkut pikkutorkut vois olla kova sana, pitäis vaan raskia herättää.

      Poista
    3. Mies on keksinyt hyvän konstin: isosisko on fanaattinen lukutoukka, ja mies sanoo, että sitten luetaan, kun olet vähän huilannut. Pienen vääntämisen jälkeen tyttö nukahtaa, ja 15-30 minsan jälkeen mies kysyy, että "Luetaanko nyt?" Sitten tyttö herää tikkana ja toki haluaa, että luetaan. :)

      Mä yritin vähän samaa tänään, mutta sitten nukahdin itsekin ja en edes tiedä miten kauan nukuttiin. :D

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.