Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Pikkuisten pikkujoulut

Kutsuin muutamia Touhukkaan kerhokavereita sisaruksineen viettämään aamupäiväpikkujouluja ja meilläpä oli hirmu kivaa! Koska kaverukset olivat ennestään tuttuja, leikit lähtivät sujuvasti käyntiin, ja äidit saivat juoda rauhassa vähän glögiä. Koska neljä kolmevuotiasta alkaa luonnollisesti pian riidellä ainoista nukenrattaista, siirryttiin ohjelmalliseen osuuteen. Koristelimme pipareita ja lauloimme joululauluja.

Lounaaksi oli juhlavasti ranskalaisia ja nakkeja. Keittiö ei saanut täysiä pisteitä näistä bileistä: muutenkin on noloa tarjota aikuisille ranskalaisia ja nakkeja, ja vielä nolompaa on ettei niitä oikein riittänyt äideille. Viime aikoina yöt ovat olleet taas sitä sun tätä, eikä organisointikyky ole aivan huipussaan. Tekevälle sattuu vai mitä?

Saimme yhdessä minimaalisella vaivalla lapsille hauskat juhlat, kannattaa kokeilla! Yksi toi porkkanoita ja kurkkuja naposteltavaksi, toinen piparitarpeet ja kolmas glögit - ja emäntä sai kauniin joulutähden! 

Lopuksi tonttu toi lapsille pienet paketit, joissa oli rusinoita ja tarroja. Pienimpien joulupusseista paljastui maissinaksuja, kuka olisi arvannut?!

Iloista pikkujouluaikaa! 

Kimmo

Melkein myöhässä, siitäkin huolimatta. Tämän hetken ylivoimaisesti parasta kotimaista tv-viihdettä on Kimmo! Tulee torstai-iltaisin kakkoselta. Kohta jo loppuu, muutamia jaksoja löytyy Yle Areenasta (Sarjat ja elokuvat).

Kuva ja lisätietoja ohjelmasta täältä

Päähenkilö Kimmo (Jussi Vatanen) ajelehtii töihin puhelinmyymään roskalehti-Julkkista. Vähitellen roihahtaa työpaikkaromanssi Ullan (Pamela Tolan) kanssa, ja Ulla huomaa, että elämä espoolaisena perheenäitinä tökkii pahasti. Kari Hietalahti on hulvaton suorasanaisena pomona, Kari Ketonen Ullan aviomiehenä ja suurin henkilökohtainen yllätys on ollut Mikko Leppilampi, Kimmon hämäräpuuhissa touhuileva ystävä. Leppilampi on törkeän hauska roolissaan, aikaisemmin en ole hänestä juuri pitänyt.

Useimmiten kotimaisissa sarjoissa näyttely ja dialogi on jostain syystä säälittävän kankeaa ja vaikeaa. Kimmossa on erilainen meininki ja dialogit on mainioita. Sekopäisiä juonenkäänteitä riittää joka episodiin, ja joka torstai on tullut räkättäessä mieleen, että pitikös niitä lantionpohjan lihaksi treenata.

Peukut ja varpaat siis Kimmolle! Vinksahtaneen kotimaisen huumorin ystäville voin myös suositella Vuoden siivoojan blogia ja hänen salaperäistä arvontaansa, joka saattaa olla synkkä vitsi - tai sitten ei, mene ja tiedä. Aion kuitenkin osallistua, köydellä voi kiinnittää pulkan autoon, jos ei jaksa enää kiskoa lapsia pulkassa ja kuka nyt ei valjasrasvaa tarvitsisi.

Tämän blogin pikkariarvontaan ehtii myös vielä hyvin mukaan, tervetuloa!

Joukossa kuurous tiivistyy

Tullaan aamupäiväkerhosta kotiin yleensä naapurin tytön sekä hänen saattajiensa kanssa. Lisäksi usein on mukana kolmaskin kerhon tyttö sekä hänen äitinsä ja pikkusiskonsa. Kaikki kolme pikkutyttöä ovat noin kolmevuotiaita. Heistä yhteinen kotimatka on tosi hauska. Voi vielä leikkiä, kirkua ja juoksennella yhdessä, oi sitä riemua!

Oma huumori sen sijaan on usein koetuksella, on useimmiten nälkä ja kylmä. Kun yksi tyttö keksii jonkun jutun, kohta kaikki tekevät perässä. Yksi ottaa hanskat pois kädestä, kohta ei ole kellään hanskoja kädessä. Yksi kiskoo ja viskoo kerrostalon pihalta sammalta, kohta sitä on revitty irti neliömetri tai kaksi.

Tyttöjen kuuloelimet deaktivoituvat tämän matkan aikana. Kolme äitiä huutelee hyvällä ja pahalla sitä sun tätä - harva viesti menee perille, saatikka aiheuttaa toivotun lopputuloksen.

Kun lunta oli hetkisen, tytöt keksivät että on kiva kiivetä penkkaa ylös ja vieriä alas. Hauskaa leikkiä jatkettiin myös monta kertaa ilman lunta. Äidit yrittivät varoitella oksista ja koiran kiepeistä. Viime viikolla muistaakseni kävin keräämässä omani sieltä kohtalaisen reippaalla niskaotteella rattaiden kyytiin.

Tänään taas piti vilistää sinne penkalle ja pyllymäkeä alas (ilman lunta). Ja kas, Touhukkaan haalarin toinen jalkaosa oli kuorrutettu vaalean beigellä, ilmiselvästi löysähköllä koiran sillä itsellään. Jeah.

Takkis

Kotikierroksella olen esitellyt keittiön komentokeskuksen, Touhukkaan tuunaaman makuuhuoneen ja rappukäytävän vieläkin kesken olevaa remonttia. Tässä muutama kuva talon alimmassa kerroksessa sijaitsevasta takkahuoneesta eli takkiksesta.

Takkiksella paistetaan joskus makkaraa, majoitetaan vieraat tai mekastavat unikoulun oppilaat ja opettajat. Äänieritystys on erinomainen: takkiksella on pidetty mm. juhannusdiscoa, kun raskaana oleva minä ja Touhukas nukuimme tyytyväisenä kerrosta ylempänä. Lisäksi täällä on puuskutettu ja karjuttu hengitelty kynttilöiden valossa muutama tunti supistuksia ennen pikaista siirtymistä synnytyssaliin.

Toissa kesänä poistimme seinää kiertävät palapeilit ja maalasimme masentavat mäntypanelit valkeiksi. Lopuksi huoneeseen on kannettu sekalaisia huonekaluja, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa mistään muualtakaan, ja lopputuloksesta on tullut mukavan leppoisa. Koristeellinen kaappi seinällä on Miehen isän tekemä saranoita ja avainta myöten, se on mielestäni talon kaunein kapistus. Takan päällä olevilla suksilla on sivakoinut aikanaan Miehen ukki.

Easy like Sunday Morning

Valivali

Kuva täältä

Tänään on erään yhdistyksen 75-vuotisjuhlaillallinen, joka on ollut kalenterissani pitkään. Otin esiin vuoden 2003 kaasokeikan mekon ja totesin, että se on edelleen kaunis ja sopiva. Poistin mekosta todennäköisesti vuoden 2003 bileissä syntyneen tahran, sappisaippua rules! Kynnet oli vielä lakkaamatta ja sukkahousut ostamatta, mutta se ei nyt haittaa, koska en menekään juhliin.

Vai harmitusten harmitus! Oma nenäni on sävytetty kauniisti mekon viininpunaisen henkiseksi, ja koko perhe on niin räkäinen, että on pakko jättää nämä kemut väliin. Tanssijalka ei vaan nouse, enkä toisaalta halua tartuttaa melkein satapäistä juhlakansaa tähän ilmiselvästi tehokkaasti leviävään pöpöön. Tykkäisin käydä kerran vuodessa ns. pönötysjuhlissa, syödä hyvin ja kuunnella juhlapuheita. Tänään siis kuumaa mehua punkun sijaan ja nenäkannu kuoharilasin tilalle. B O R I N G.

Jos saisikin maata koko päivän sohvalla ja katsella töllöstä jotain turhanpäiväistä ja sairastaa. Vaan lapset on ruokittava ja jossain välissä ulkoilutettava, meillä ei homma toimi ilman happihyppelyitä. Kumpparit jalkaan ja menoksi.

Snif pärskis valivalivali prkl.

Kyttääjän järkytys

Yksi pimeän syksyn hyvistä puolista on se, että voi vakoilla iltakävelyllä muiden koteihin. Muita hyviä puolia en nyt äkkiä keksikään. No, se vakoilu on kuitenkin tosi kivaa ja teen sitä häpeilemättä.

Tänään näin jotain järkyttävää. Joku oli laittanut siniset jouluvalot sisälle. Inhoan sinisiä jouluvaloja lähes yhtä paljon kuin 80-vuotias mummoni, joka ilmoittaa mielipiteensä aina nähdessään kys. kauhistukset. Mutta että sisälle, portaiden kaiteisiin. Huhhuh.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Pikkariarvonta

Vuoden odotetuimmat pikkujoulut eli pikkarit pidetään lukioajoilta tutulla tyttöporukalla. Hyvä seura ja pari pulloa viiniä riittäisivät, sen lisäksi meillä on ihanaa ruokaa ja vähän ohjelmaa. Tämän vuoden juhlista ehti jo ansiokkaasti raportoida ihana Ripu. Yhtenä ohjelmanumerona on lahjojen jakaminen. Lahjan arvo on korkeintaan 5 euroa ja siihen liitetään runo, joka kuvailee lahjaa. Ennen avaamista täytyy arvata, mitä paketista mahtaa paljastua.

Tänä vuonna keksin omasta mielestäni niin hyvän lahjaidean (joka ei tietenkään pääse lähellekään kaikkien aikojen parasta pikkarilahjaa voikiharrinta), että tekin pääsette mukaan jännittävään pikkaritunnelmaan! Runo menee näin:

Oi, taas joulun aikaa! 

Se on myös stressaavaa aikaa:

täytyy nurkat puunata

ja safkat pöytään duunata.

Tästä paketista pisteet mulle

ja yhteen hommaan apua sulle.

Joko arvaat? Joo, joulukortteja! Tuumat ja tuokio arpoo 4 kpl hauskoja Polka Jamin joulukortteja.

1 arvan saat jättämällä kommentin (anonyymit joku nimimerkki jookos)
2 arpaa saat olemalla tai liittymällä lukijaksi (oik. reunasta)
3 arpaa saat jakamalla kuvan omassa blogissasi.

Lisäpisteitä saa kertomalla hauskimmasta pikkujoululahjasta. Jos oikein riehaannun, saattaa voittajalle lähteä myös jotain suklaista hyvää...

Tiptap ja onnea arvontaan!

Reunalla

Matkustaessa voi kokea riemua, yllätyksiä, uusia kokemuksia ja rentoutumista. Toisaalta saattaa väsyttää, nälättää, stressata, tulla koti-ikävä tai nuha. Lapset epäilemättä kokevat reissussa näitä fiiliksiä myös. He ilmaisevat itseään iloriehulla, säntäilyllä, itkemällä, potkimalla, raivareilla tai itkupotkuraivareilla. Oman viikonloppureissumme jälkeen meille tuli kylään rakkain ystäväni kahden lapsensa kanssa (melkein 3 vee + 7 kk). 

Koska olemme parhaan ystäväni kanssa tunteneet ikuisuuden, voin hänenkin puolestaan sanoa, että eron hetkellä molemmat ajattelevat: "Luojan kiitos, että lähdetään/lähtivät!" Mutta kunhan eka pyykkikoneellinen on pesty ja univelka vähän tasoittunut, tulee taas ikävä, ja muistot alkavat saada kultareunukset. Ollaan reissailtu toistemme luona Suomessa ja Englannissa jo useamman vuoden ajan, tässä muutama ajatus meiltä kokeneilta reissumammoilta. 

• Omasta päivärytmistä ei voi eikä kannata pitää kynsin hampain kiinni. Oman perheen rytmi ja arki on 100% varmuudella erilainen kuin toisten. Meidän (ml. minun) rytmi joustaa päivällä aika mukavasti, mutta jos iltaruoka viruu liian pitkälle, on astuttu tuhon tielle, jonka päässä häämöttää massiiviset itkupotkuraivarit ja huonosti nukuttu yö, kun ei jakseta syödä ja toisaalta ei jakseta nukkua nälkäisenä. Kompromisseja siis vaaditaan, mutta jossain vaiheessa täytyy vetää omaa linjaa.
• Terveellisen ruokailun voi unohtaa. Kunhan lapset syövät jotain ja äiditkin joskus, se riittää. Äideille varattava riittävästi suklaata salakätköihin.  
• Ajatus aikuisten rauhallisesta illallisesta lasten nukahdettua voi olla hyvä tai katastrofaalisen huono idea. Kun nälkäinen ja väsynyt äiti on muutenkin ah niin rentouttavassa ja mukavassa nukutuspuuhassa, riittää huumoria minuutti minuutilta vähemmän oudossa paikassa unta pakoon kiemurtelevalle jälkikasvulle, kun äiti ajattelee jäähtyvää ruoka-annostaan tai mahdollisuutta jäädä kokonaan ilman. 
• Vähintään yksi ilta ja/tai yö menee hulinaksi. Aina. Siksi kannattaa olla yökylässä vähintään kaksi yötä. 
• Jos ollaan reissussa 3+ päivää, on hyvä varata jokunen tunti ns. omaa aikaa. Ai äideille keskenään, hah! Dream on. Tarkoitan, että hajaannutaan, ja ollaan hetki oman perheen kesken ja tehdään omia asioita omaan tahtiin. Auttaa tosi paljon ja rauhoittaa tilannetta. Ehkä. Saattaa myös aiheuttaa itkupotkuraivarit.
• Talossa talon tavat. Minä olen natsi ja vaadin, esim. että meillä ruokaillaan vain ja ainoastaan ruokapöydässä. Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia, ja oppivat talon tavoille aika pian ilman suurempia protesteja. 
• Sekasotku ja pissivahingot eivät minua emäntänä haittaa pätkääkään, niitä saamme aikaan omallakin porukalla. Sen sijaan toivon, että niiden siivoamisessa auttavat myös kyläilijät. Itsekin pyrin vieraissa konttaamaan leluja kasaan, koska meillä eikä myöskään lähipiirissämme ole kodinhoitajia.

Vaikka nyt väsyttää niin paljon, että silmäpusseja pakottaa ja lentsukin kutittelee poskionteloissa, niin silti olen hurjan onnellinen omasta pienestä reissustamme ja rakkaiden vierailusta. On mahtavaa, kun lapsille jää kivoja muistoja seikkailuista. On iki-ihanaa nähdä ystävän lasten kasvavan ja kuinka he leikkivät (välillä) nätisti omien nakeroiden kanssa. Ja ylipäätänsä kaikesta matkustamiseen liittyvästä epämukavuudesta huolimatta, koen että on elintärkeää saada maistaa vähän erilaista meininkiä. Ei pääse totaalisesti luutumaan omiin kuvioihin, ja toisaalta taas niiden omien kaurapuurotahrojen hinkkaaminen ei tunnu matkan rasitusten jälkeen missään. 

Onko teillä hyviä reissuvinkkejä? 

Vauva-ajan luottokamat

Muutama viikko sitten listasin omat luottokamani ja haastoin joukon muita tekemään saman. Mielettömän hauskoja listoja sai lueskella, kiitos vielä! Mehtäemäntä toteutti minunkin mielessäni muhineen ajatuksen listata jälkikasvun luottokamat. Jos Nauravaiselta asiaa kysyisi, hän varmaan vastaisi 1) oikea tissi 2) vasen tissi 3) muu äiti. Mutta eihän hän oikeasti osaa puhua, mitä oikein luulitte. Alla hoitohenkilökunnan näkökulmasta vauva-ajan luottokamat:

BabyBjörn Balance -sitteri on paras! Pomppii tosi hyvin, sitä ei saa kaadettua, menee tarvittaessa pieneen tilaan ja päällyksen voi viskata suit sait pesukoneeseen. Meillä oli käytössä kavereilta saatu vanhempi malli, joka jatkoi meiltä taas uutta vauvaa keikuttamaan. Ikupeli siis!

PS. Miksi näitä ei tehdä aikuisten koossa?

Kuva täältä

FuzziBunz One Size -kestovaipat palvelivat ensin Touhukasta noin 5 kk - 2,5 v iän. Sen jälkeen Nauravainen peri ne ja sai läjän uusia. Kokoa saa säädeltyä kuminauhoja kiristämällä / löysäämällä. Vaipan materiaali ja malli on sopinut tämän perheen pienille pyllyille erinomaisesti. Tuotekehitystä on parin vuoden aikana tapahtunut: tänä vuonna ostetut vaipat ovat vielä parempia kuin pari vuotta vanhat. Imut kuivuvat tosi nopeasti ja vaippakuoren mallia on tehty sirommaksi. Erinomainen hankinta, varsinkin kun sen enimmäkseen rahoittivat ukki ja mummo.

Kuva täältä

Bodyn jatkopala. Osittain edelliseen kohtaan liittyen bodyt ovat käyneet meidän tytöillä nopeasti pieneksi, koska kestovaipat ovat pulleita. Bodyt eivät jää koskaan kinttanoiksi hihojen tai massun kohdalta, vaan pituudesta. Jatkopalalla saa bodyyn 1-2 kuukautta lisää käyttöikää. Mahtava keksintö! Löytynee myös kaupasta, omamme saimme käsistään kätevältä ja muutenkin viisaalta äitiystävältä, jolta olen saanut monta arvokasta lahjaa ja vinkkiä, kuten kuinka sadesuoja viritellään rattaisiin tai kuinka kiedotaan kantoliina. Onnea on vertaistuki ja itseään viisaammat ystävät!

Haastakaa itse itsenne, jos haluatte! Minä jatkan myöhemmin teemaa kolmevuotiaan luottokamoilla. Katsotaan nyt teenkö oikean haastattelun vai keksinkö jonkun tekosyyn asetella sanoja hänen suuhunsa.

PS. Uusia lukijoita mukana, jee tervetuloa! Blogin alkuviikosta tulee hiljainen, on nimittäin nyt isolla kädellä vipinää live-elämässä. Loppuviikosta luvassa iloisia pikkujoulujuttuja! Hauskaa viikkoa!

Pakkaus

Kuva täältä

Lähdetään tyttöjen kanssa huomenna reissuun, junalla Isolle Kirkolle. Meidän tulo ei ilmeisesti ollut riittävän isolla kalenterissa, kummien luokse änkäsi influenssa, joten suuntaamme hotelliin. Eipähän tartte itse aamupuuroa keitellä (pling!) ja sotkuja siivota (anteeksi jo etukäteen). 

Jokaisella on oma tapansa pakata. Minun pakkaamistani vaikeuttaa huomattavasti neuroosi siitä, että vaatteiden pitää olla sävy sävyyn. Ei siis niin, että yhden lapsen vaatteet pitäisi sointua toisen lapsen tai äidin vaatteisiin, mutta yhden asun pitää olla minun logiikallani sointuva. Jotta voi samalla optimoida mukana raahattavien vaatteiden määrää, pitää löytää sellaisia asukokonaisuuksia, joita voi sekoitella keskenään. Kyllä, olen itsenikin mielestä vaikea ihminen. 

Ruoka- ja vessavahinkojen takia vaatteita voi mennä vaihtoon useamman kerran päivässä, joten ei voi pelkillä sukilla ja kalsareilla lähteä matkaan, kuin joku Mies. 

Matkalaukku näytti hetken aikaa lupaavan tyhjältä. Sitten muistin, että vaippoja kannattaisi kenties ottaa mukaan (heippa korkkarit) ja fleecehaalarit olisi hyvät tytöille, jos puistoillaan (heippa hame, farkut on ihan ok). Jos blogipäivityksiä ei kuulu, läppäri on jätetty kotiin tai vaihtoehtoisesti olen nukahtanut tyttöjen kanssa klo 21.

Omenalastuja, muroja, rusinoita, maissinaksuja. Vettä, sosetta, voileipiä. Värityskirja (ja tällä kertaa myös kyniä), lukemista ja kerhotossut leikkivaunuun. Check, check, check.

Mukavaa viikonloppua!

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

Äidin vaatteet

Muotitietoiset äitibloggaajat ovat esitelleet tämän talvikauden Canada Gooset ja Uggin saappaansa. Minulla sellaisia ei ole eikä tule (eikä sitä muotitietoisuuttakaan taida löytyä), joten aionkin tänään esitellä teille remonttivaatteeni.

Keskimmäisessä kuvassa ollaan jo voiton puolella, loppusiivouksen parissa. Ylläni on eräillä messuilla vuonna Mobira Talkman pidetyt valkeat haalarit, jotka luovat ammattimaista tunnelmaa. Niihin mahtuu myös 8. kuukauden raskausmaha, jos ei laita sivunappeja kiinni. 

Edellisen kuvan valkeat Niken nahkalenkkarit ovat jo siirtyneet auvoisimmille remonttityömaille, niillä oli aivan hirveetä seisoa pitkiä aikoja. Nykyään pidänkin ergonomisia feikki-crocsseja, Prismasta 5 euroa.

Kesäisempiin remonttiolosuhteisiin puetaan Miehen vanha rock-henkinen t-paita. Siihen maaliroiskeet tuovat vain lisää kivaa fiilistä. Haaremihousuhkot vihreät Vero Modan collegecaprit ovat olleet erinomaiset. 

Uusimpana tulokkaana remonttivaatevalikoimaan on kotiutunut miesten kauluspaita, sponsored by Fenestra. Kuten kuvasta näkyy, sitä ei ole käytetty vielä lainkaan. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että kauluspaita on mitä mainioin remonttivaate: ei kiristä, pitkät hihat suojaavat käsiä ja ilma virtailee hikoilevissa kainaloissa kivasti. 

Mitä sinä puet remonttiin yllesi?

Pissikakkajuttuja

Eilen tuli mielenkiintoinen dokumentti vaipoista. En nähnyt sitä kokonaan, ja lopun ajan päälläni kiipeiltiin ja silmiini yritti tunkeutua pieniä sormia ja korviani revittiin. Uskoakseni ohjelmassa kerrottiin mm. mitä kertakäyttövaipoissa on sisällä ja kuinka huimaavaa vauhtia maailman jätevuoret kasvavat.

Iso-Britanniassa oli tehty tutkimus, jossa oli vertailtu kerto- ja kestovaippojen ympäristökuormitusta. Tulokset olivat suurin piirtein fifty-fifty. Ensimmäiset tuottavat jätettä, jälkimmäiset kuluttavat erilaisia luonnonvaroja ja kemikaaleja pesuvaiheessa. Mutta jos kestovaippoja pesee täysinä koneellisina ja kierrättää useammalla lapsella, kestovaippojen ympäristökuormitus väheni 40% lähtötilanteesta.

Ohjelma oli sikäli ansiokas, että siinä esiteltiin vaippa-asian lukuisia puolia (mm. kuivaksi oppiminen, feminismi, ekologisuus) eikä keskitytty syyllistämään ketään. Katsokaa Arenasta tarkemmin: Vaippavuoren varjossa.

Maitobaarin uudet aukioloajat

Olen lukenut kirjoja ja vilkuillut Valeäidin vinkkilistoja. Olen ymmärtänyt, että homma on ihan itse ohjattu väärille urille jo alkumetreillä. Mutta on niin mukavaa köllöttää, kuunnella unisena tuhisevaa vauvaa ja ehkä torkahtaa itse... Olen toisaalta miettinyt, että vauvan paikka on turvassa äidin kainalossa ja todennut, että keskellä yötä tissin tarjoilu ei ole haitannut unia, vaan kohta on vuosi nukuttu oikeastaan aika hyvin.

Valeäidin vinkkilistalla oli tämä artikkeli, jonka nähdäkseni tärkeimmät pointit vapaasti referoin ja suomennan:

• Dr Jay Gordon suosittelee tätä metodia yli vuoden ikäisille lapsille.
• Valitaan joku 7 tunnin pätkä, joka on yö (esim. klo 23-06). 
• Ensimmäinen kolmen yön pätkä: ennen yötä (eli klo 23) annetaan maitoa ja halimista tarpeen mukaan. Vauva saa nukahtaa tissille. Kun on yö ja vauva heräilee, hänet herätetään hereille asti ja sitten otetaan syliin, syötetään ja silitellään, mutta ei anneta nukahtaa tissille vaan lasketaan hereillä takaisin nukkumaan ja autetaan uneen. Luvassa huutoa.
• Toisen kolmen yön pätkän aikana ennen yötä sama juttu kuin edellä. Kun on yö ja vauva heräilee, hänet herätetään, otetaan syliin ja halitaan, mutta ei anneta maitoa. Jälleen kerran lasketaan vauva hereillä pötköttelemään ja hakemaan unta. Luvassa vähän vähemmän huutoa.
• Seuraavan neljän yön aikana yöllä vauvaa ei oteta syliin tai ruokita, vaan jutellaan lempeästi (vain hetken aikaa) ja vähän silitellään, jos tarpeen. Toivottavasti ei niin paljon huutoa enää.

Touhukkaan unikoulusta minulla on huonoja muistoja. Paljon huutamista (viikkoja ja viikkoja), ja vähän tuloksia. Yösyöminen lopulta jäi ja pinnasänkyynkin hän siirtyi, mutta kaikesta siitä itkemisestä ja myös vanhempien väsyneestä karjumisesta jäi huonot fiilikset. Touhukas söi yöllä 1-2 tunnin välein noin 4 kk iästä eteenpäin ja mä olin aivan hajalla, joten muutosta oli pakko hakea vaikka se tuntui pahalta.

Nauravaisen unikouluun olen miettinyt seuraavia tavoitteita:

• Rakkaalla lapsellamme on järkyttävän kova ääni. Kun hän on illalla tai yöllä herännyt, olen sännännyt tissi ojossa äänenvaimentimeksi, ettei isosisko tai Mies herää. Yllättäen hän ei osaa nyt nukahtaa itse. Tätä pitää harjoitella.
• Alkuun pidän Nauravaisen vieressä, häntä ei viskata heti pinnikseen. Hän ei syö ollenkaan tuttia tai tuttipulloa eikä ole ottanut myöskään unilelua lohduksi. Haluan että rakas, vaikkakin inhottava äiti on edelleen vieressä, vaikka palvelun taso yöllä heikkenee.
• Jossain vaiheessa pinnasänky on tämänkin lapsosen kohtalo, muuten hän konttaa puoliunessa joku yö pää edellä lattiaan.
• Jos unikoulu ei lähde putkeen, niin yritetään myöhemmin uudestaan. Onneksi unikoulut ei onnistu koskaan eka kerralla, ainakaan meillä. 
• Mies aktivoidaan jossain vaiheessa talkoisiin, alkuun mä olen ope.
• Mua vähän tuossa metodissa arveluttaa se, että mistä lapsi tietää, milloin on yö ja milloin ei, mutta toisaalta se on ihan sama, koska itseni tuntien en kuitenkaan pysy johdonmukaisena vaan tulee se yö, kun tökkään tissin suuhun, kun en vaan jaksa halitella ja säätää. Yösyömisen lopettaminen ei muutenkaan ole pakollista. Jos Nauruski ei rauhoitu muilla keinoin, maitoa tulee myös yöllä. Ensin kuitenkin koitetaan paijausta ja syliä.

Vajaa viikko sitten otin puolen tunnin tirsat tyttöjä nukuttaessa ja kun oma uniaika oli vihdoin käsillä, päätin että tänään on hyvä aika aloittaa unikoulu. Kys. artikkelin lukemisesta ei ollut täysin selkeitä muistoja, ja siirryin suoraan tuohon keskivaiheeseen eli ei mitään maitoa. Kyllä, huudettu on. Kolmas yö oli kauhein. Neljäntenä ja viidentenä yönä hän nukahti jo monta kertaa ihan itsekseen. Edistystä? Ehkä.

Vikonloppuna lähdetään reissuun ja sen jälkeen tulee rakkaita ystäviä kylään, ja nukutaan muutama yö poikkeusjärjestelyillä (tungetaan 2 kolmevuotiasta ja 2 vauvaa huoneeseen, ovi kiinni ja skumppapullot pöytään! toiveajattelua...). Eli pian saa aloittaa unikoulun alusta ja sitten voin seurata Tohtori Jayn ohjeita systemaattisemmin. 

Wish me luck. 

Kuopio: Love Boat

Love Boat soon will be making another run / The Love Boat promises something for everyone / Set a course for adventure / Your mind on a new romance... (toiveissa myös säpinää vanhaan romanssiin)

Kuopio-trilogian ykkös- ja kakkososat ovat pulkassa. Nyt jätetään reikäiset sloggit kotiin, sheivataan kainalokarvat ja vietetään Kuopiossa pariskunnan laatuaikaa. Astu laivaan!

Ensin yksi yleistä fiilistä koskeva vinkki. On vaikea uskoa, että Kuopion kaupungin vuoden 2013 budjetti on alijäämäinen, onhan meillä todennäköisesti koko maan aktiivisimmat parkkipirkot. Jos autoilet, katso tarkkaan minne kulkupelisi parkkeeraat ja tottele sääntöjä. Muuten saat tuulilasiin 50 euron muiston ennen kuin ehdit kalakukkoa sanoa.

Eikö olisi kaikista mukavinta olla ainakin kaksi yötä poissa kotoa? Eka yönä voisi rehellisesti vetää unta palloon ja toisena sitten miettiä kenties muitakin aktiviteetteja. Torin kulman Atlas on viimeksi remontoitu, sen lisäksi on paljon muitakin vaihtoehtoja riippuen etukortin väristä ja muista preferensseistä.

Jos jotain haluaa oikein tehdä, niin voisi vaikkapa

• kävellä tai pyöräillä Väinölänniemellä (pussailumajoissa pakollinen tauko!)
• sisävesiristeillä viinitilalle tai käydä vesiltä käsin tsekkaamassa uusimman Saaristokaupunki-kaupunginosan
• käydä lätkä- tai jalkapallomatsissa
• ihastua tanssiteatteriin
• käydä keikalla tai kikattaa komedialle - tsekkaa paikallinen ravintolatarjonta
• valtavassa kauppakeskuksessa voi näppärästi toteuttaa "Nähdään tässä parin tunnin päästä, heippa! Huh, eipähän tartte keksiä mitään puhuttavaa." -ohjelmanumeron.
• mennä indie-henkisille leffatreffeille Kuvakukkoon

Ihana pussailumaja Väinölänniemellä. Kuva täältä.

Pitäähän sitä syödäkin, mielellään jotain hyvää!

• Kahvila Kanelissa on sympaattisia pikkunurkauksia kahvitteluun ja sipatteluun
• Kauppahallissa on mukavia kahviloita
• Kuopion klassikko: Ravintola Sampo. Tässä on jotain samaa kuin Helsingin Sikalassa: valkeat pöytäliinat, muutama korttelin kanta-asiakas mahdollisesti pienessä sievässä sekä tosi hyvää, konstailematonta ruokaa. Ota muikkuja. 
• Simppeliä baariruokaa, livemusaa ja viikonloppuaamuisin brunssi: King's Crown
• Perushyvää ja tuhtia ravintolaruokaa, alakerrassa täpötäydet kesäterassit: Isä Camillo
• Musta lammas fine diningiin

Lupsakkaa ja romanttista reissua! 

Filosofiaa ja henkilökohtaisia paljastuksia

Sain Lauralta A Blog with Substance -tunnustuksen. Mietin vähän aikaa, että mistähän substanssista tässä on kyse. Itselleni substanssi tarkoittaisi tässä kohtaa sisältöä. Kyllähän sitä blogissani on: määrällisesti jo jonkin verran, laadullisesti... no jaa. Wikipediassa jo substanssi-määritelmän alkumetreillä vanha filosofia-ihottumani alkoi kutista, ne funtsailut ei vaan ole mua varten. 

Substanssi eli perusaines on filosofiassa perinteisen ontologian käsite, jolla tarkoitetaan pysyvää itsenäistä oliota.^[1] Substanssi on olio joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta.

Huh, ei mennä sinne, mennään tunnustuksen mukana kulkevaan kyselyyn.

1. Kiittää sen lähettänyttä bloggaria.

Kiitos vielä Laura! :)

2. Jakaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.

Tyylikkäälle ja nasevalle Liisalle.

Hauskalle oman kaupungin tytölle Vauhtivekaroiden äidille.

Salaperäiselle virkanaiselle kissanaamiossa.

Ja vaikka teitä vasta kiusasin, niin ootte niin hulvattomia, että tahdon ehdottomasti kuulla, mitä vastaatte: Mehtäemäntä ja Vuoden Siivoja. 

Nämä riittää tällä kertaa.

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.

Yes ma'm.

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

• Olen matkustanut junalla Pekingistä Mongolian ja Moskovan kautta Suomeen. Ehkä Baikalin kohdalla ikkunasta alkoi näkyä valkoisia koivuja. Silloin tiesin olevani oikeasti matkalla kotiin ja hymyilin.
• Olen koukussa Greyn Anatomiaan. Omistan dvd:llä kaudet 1-6, loput löytyvät digiboksin uumenista. Itken melkein joka jaksossa. Jos Mies erehtyy puhuttelemaan minua kesken ohjelman, hän yleensä kysyy, olenko jo itkenyt.
• Black on Pearl Jamin paras biisi.
• Olen omistanut moottoripyörän melkein 10 vuotta. Ensin oli Honda CB 400N, sitten Honda Seven-fifty. Joskus vielä ostan Nopsiksen tai tuutti-Hondan.
• Haluaisin ostaa joskus Lidlistä laatikollisen pieniä neekerinsuukkoja vaahtosuukkoja ja syödä ne itse kaikki kerralla. 
• Abiverkkarini ovat vielä tallessa ja pidän niitä säännöllisesti mummolassa/kesämökillä.
• Teen aina liikaa perunamuussia, että voin tehdä seuraavana päivänä perunarieskaa. Aika marttamaista meininkiä.
• Rakastan kevään kuohuvia koskia: ne hypnotisoivat minut, ja voisin tuijottaa ja kuunnella niitä tuntikausia.

Tämä kuva kulkee tunnustuksen mukana:

Valon tuiketta alkavaan viikkoon!

Meidän iskä on parempi kuin teidän iskä

Mies on hoitanut omaa iskä-tonttiaan erinomaisesti. Hehkuttelen häntä ehkä ensi syksynä, nyt muutama sananen omasta isästäni ja tyttöjen ukista ja siitä miksi hän on PARAS.

Isäni oma lapsuus ja nuoruus olivat materiamielessä köyhiä, ja hän on halunnut antaa omille lapsilleen erilaisen elämän. Olen saanut niin paljon tavaroita ja elämyksiä, ja ollut siihen nähden niin kiittämätön. Kiitos ja anteeksi. Varsinkaan teininä ei varmaan koskaan ollut riittävästi oikeita vaatteita tai varusteita. Ja huolimatta siitä uskomattomasta aineellisten vahinkojen määrästä ja laadusta, mitä minä ja pikkuveljeni olemme perheemme omaisuudelle aiheuttaneet, isäni on aina auliisti lainaamassa tai antamassa mitä tahansa, mitä vain keksimme pyytää. Niin että anteeksi vielä siitä Mersun puskurista, minkä pari viikkoa sitten naarmutin.

Isäni on uskomattoman avulias, kekseliäs ja ahkera. Hän on kautta aikain korjannut puhjenneet pyöränkumit, keksinyt mitä ihmeellisimpiä rakennusteknisiä toteutuksia ja tehnyt ainakin 1000 tuntia töitä erinäisillä allekirjoittaneen remonttityömailla. Jos ette usko, niin katsokaa tätä. Ukki rakensi Touhukkaalle sekalaisesta kierrätysmateriaalista veturin. Onko aika makee häh?

Tankkaus ennen lähtöä. Kuva: Heidi H.

Kesätyörahoilla ostettu maastopyöräni pöllittiin vuosia sitten opiskeluaikoina. Koska isi aina auttaa, päätin soittaa isälleni 150 km päähän noin klo 02:30 lievästi päihtyneenä, ja kerroin järkyttyneenä että "Pyöräni on varastettu." Hän huokaisi unisena ja kysyi, että "Mitä haluaisit, että teen asialle?" Anteeksi siitäkin. Se on vaan iskostunut niin syvälle, että isi auttaa.

Ukkina hän on laittanut uuden vaihteen silmään. Jos vain lastenhoitoapua tarvitaan, omat menot perutaan ja asiat järjestellään niin päin, että lastenlapset pysyvät ykkösenä. Hän jaksaa leikkiä ja touhuta, vitsailla ja kujeilla. Vaippoja ukki ei vaihda, se hänelle sallittakoon.

Minä ja tyttöseni olemme superduperonnekkaita, kun meillä on niin huippu isi ja ukki. Kiitos ja hyvää isänpäivää!

Iholla

Subin Iholla-sarja oli niin koukuttava. Kohta alkaa uusi tuotantokausi, täytyy varmaan ottaa tauko blogihommista, että ehtii töllöttää.

Luulen, että olisi tosi hyödyllistä kuvata itse omaa elämäänsä ja saada se nähtäväksi (ammattilaisten leikkaamina pätkinä mieluiten). Ajatus tuli mieleeni eräänä kerhoaamuna. Olin itse jo lähtökuopissa, kun sisään purjehti eräs äiti, joka on aika usein vähän kireenä. Taas kerran ovet paukkuivat ja "Tulkaas nyt. Kiire. Ollaan jo myöhässä." -papatus ympäröi seuruetta. Minä lähdin ulos ja oven takana oli hänen itkevä poikansa, joka oli jäänyt kaikessa tohinassa oven ulkopuolelle eikä saanut raskasta ovea itse auki. En paheksu enkä syyllistä tätä äitiä. En voi, koska olen joskus itse samanlainen. Sen sijaan näen hänessä itseni ja sen, miten tyhmää ja hyödytöntä höyryäminen ja papattaminen on.

Jos kuvaisi itseään, saattaisi myös huomata ulkopuolisen silmin
...että voi olla kaunis, kun ripustaa pyykkejä tai herää keskellä yötä vauvaa hyssyttämään (vai koskeeko tämä vain Maria Nordinia?)
...että jotkut asiat, joihin jää jumiin vatvomaan, saattavat olla aika vähäpätöisiä
...että nousuhumalassa ei ehkä sittenkään ole ihan niin fiksun ja hauskan näköinen kuin luulee
...kuinka puhuu ja kohtelee rakkaimpiaan.

Mutta en haluaisi nähdä lähikuvaa silmäpusseistani. Unikouluyritelmä meneillään, kerron lisää kun jaksan. Väsyttää.

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

On meillä stereot, televisio...

On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri

on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri

Ei, en ole onneton

nyt kun tiedän mitä onni on

Se on sitä kun töistä tullessaan

voi vaikka tunnelmoida kahden kesken

Kerää kynttilät pois

emme tarvitse nyt romantiikkaa

Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa
[...]

Leevi and The Leavings: Onnelliset

Kun elin edellisen kerran villiä ja vapaata sinkkuelämää, kotini viihdekeskus koostui näistä laitteista: 

• TV, saatu työkaverilta ilmaiseksi, koska hänen kolme teinipoikaansa eivät kelpuuttaneet sitä enää omaan käyttöönsä.
• Digiboksi Finlux, ostettu työkaverilta kympillä
• Erityispitkä antennijohto, saatu tuparilahjaksi edellä mainituilta työkavereilta (sain myös radiopuhelimet, niistä on ollut paljon iloa)
• DVD-soitin Yamada, ostettu kaverilta kympillä
• Ministereot kasettisoittimella JVC, ostettu kalliilla 90-luvun loppupuolella Citymarketin kassalla hankituilla rahoilla (olin töissä, en varastanut niitä rahoja)

Jostain syystä nykyisen kotimme olohuoneessa näistä ei näy enää jälkeäkään. Mies alkoi tällä viikolla puhua Smart TV:n ostamisesta. Ajattelin, että "EVVK" ja Miehelle annoin vakiovastaukseni "Tee kuten parhaaksi näet kulta, olet perheen pää, ja enhän minä mitään ymmärrä." Ja niin meille tuli testivoittaja Sony, litteä ja fiksu kuin mikä!

Molemmat tytöt nukkuivat eräänä iltana vastoin tapojaan  monta tuntia putkeen inahtamatta. Surffattiin uudella älykkäällä telkkarillamme sujuvasti Netflixiin ja napsautettiin näkyviin Breaking Bad (season 3). Aloin vähitellen ymmärtää, että tämä on hyvä asia. Suorastaan erinomainen.

Kuva täältä

Talvipuutarha

'

10 kuvaa kesään: marraskuu

Haastoin itse itseni ottamaan 10 kuvaa kesään. Haaste on pyörinyt blogeissa, tarkoituksena on ottaa 10 kuvaa kerran kuussa. Periaatteessa ulkokuvia kai, mutta miksei voisi kuvata vaikka omia silmäpussejaan tai rusketusraitoja. Syyskuu taisi olla virallinen aloituskuukausi, se meni multa ohi, ehkä otan bonuskuvan kesken matkan. Omat usketusraitani jäivät melko heikoiksi viime kesänä, aion fotoilla keittiön ikkunasta.

Lokakuu, aika vihreätä vielä! 

Marraskuu, järvi ei ole vielä jäässä.

Mielestäni muutoskuvasarjat ovat erittäin hauskoja. Toteutus ei ole helppoa, jos (kun) ei osaa. Itse räiskin kuvia vähän sinne päin käsivaralta, niin eiväthän ne koskaan täysin samanlaisia keskenään ole. Parin vuoden takaa mummolamatkan neljä vuodenaikaa:

Ennen kuin tulee tattiin

Nauravainen on oppinut kurtistamaan kulmiaan erittäin tyylikkäästi. Lisäksi hän antaa katseen, joka selvästi tarkoittaa, että "Hommat on pahasti pielessä, mitä sinä aiot asialle tehdä?" Tässäpä kerran kun hän istui ruokapöydän päässä ja hakkasi molemmilla käsillä ponnekkaasti pöytään, tuli mieleen oheinen sketsi, joka naurattaa minua tod.näk. ikuisesti. Sisältää rumia sanoja, monta.

Nuudelisalaattia ja pieni hetki onnea

Kuva täältä

Nämä maut, tällä kertaa nuudelisalaatin muodossa, tekevät minut aina iloiseksi ja onnelliseksi.

Kastike

2 valkosipulin kynttä

1 mieto chili + siemenet tai puolikas tujummasta chilistä

3 rkl kalakastiketta

1 limen mehu

2 tl sokeria

Hienonna valkosipuli ja chili. Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset kipossa.

Salaatti

2 hengen annos nuudeleita, oikein ohut riisinuudeli sopii parhaiten

1 porkkana

ruukullinen tuoretta korianteria

Keitä nuudelit, valuta. Tee porkkanasta ohuita suikaleita. Revi korianterin lehdet. Yhdistä ainekset. Sekoita kastike salaatin joukkoon. Sekaan mahtuu mainiosti mm. kurkkusuikaleita, katkarapua, pähkinää (maa-, cashew-) ja ituja. 

Nauti. 

Kuopio: koko perheen voimin

Turistioppaanne Jenni tässä taas moi. Viimeksi tarjosin tyttöjen viikonloppuun räätälöidyn katsauksen kotikaupunkini menovinkkeihin. Tällä kertaa skenaarioon kuuluu alaikäisiä matkailijoita, joiden viihdyttäminen ja ruokkiminen on meidän kaikkien prioriteetti. Taas mennään, onko käyty pissillä ja onko kengät oikeissa jaloissa?

Majoituspuoleen ehdotan tylsiä ketjuratkaisuja. Scandic sijaitsee erinomaisella paikalla pari korttelia ydinkeskustan ulkopuolella lähellä uimarantaa, satamaa ja Väinölänniemeä. Puijonsarvi (aka Puikkari) on aivan keskustassa, varmista että huone ei ole yökerhon välittömässä läheisyydessä. Kylpylähotelleja lähistöllä on kaksi: nukkavieru Kunnonpaikka ja reippaasti kulahtanut Rauhalahti. Kummassakaan viimeksi mainitussa en ole itse yöpynyt, mutta luotettavien lähteiden perusteella voin kertoa, että jos luksusta lähdet hakemaan, niin noista sitä et löydä. Keskihintaan ok ruokaa ja polskimista kylläkin.

Keskustassa on monta uutta ja kivaa leikkipuistoa, joihin voi piipahtaa sopivissa väleissä.

• Sataman puisto (sinisen ravintolarakennuksen takana), samalla voi seurailla sisävesilaivojen tulemista ja menemistä. Ei kannata säikähtää, kun laevat huuteloo eli soittavat torviaan.
• Hapelähteen puisto
• Brahenpuisto / Pikku Kakkosen puisto (tällä hetkellä remonttissa, avautuu pian parkour-henkisenä puistona, emme malta odottaa!)
• Valkeisenlammen puisto, kadun toisella puolella liikennepuisto

Valkeisenlammella on myös uimaranta, mutta vesi on usein leväistä. Ui isossa järvessä, niitä riittää.

Tekemistä ja menemistä

• Tietysti Puijo! Siellä on näkötorni (ylhäällä on pyörivä ravintola), mäkihyppymäki (myös kesäisin toimintaa), upeaa suojeltua metsää kevyeen tai rankkaan ulkoiluun sekä Konttilan tila, jossa on kotieläimiä ja "vanhan ajan" rakennuksia.
• Kuopion museo on kompakti paketti sadepäivään. Jättimäinen mammutti herättää pelonsekaista ihailua ja leikkipaikalla voi laskea liukumäkeä jättisienestä. Ihan jees. Lähellä kirjasto.
• Sadepäivään tarjolla HopLop.
• Vielä noin vuoden ajan torilla on valtava työmaa (toinen puoli tehdään parkkihalliksi, toinen on jo), työkonefaneille riittää ihmeteltävää.
• Sisävesiristeily on hauska. Joillakin reissuilla lapset kutsutaan ohjaamaan alusta, hyvä porkkana kiristää motivoida hyvää käytöstä. 

Kaksivuotias Touhukas ei olisi pienen alkulämmittelyn jälkeen antanut ruoria enää kapteenin haltuun.

Ruokapaikkoja

• Torilta löytyy monenlaista välipalaa tai tukevampaakin ruokaa. Kuopion must pikaruoka on lihapiirakka, Hanna Partasen erityisesti. Torilla töröttää kaksi lihapiirakkavaunua. Jos et muista kumpi se piti olla, niin jo 23 sekunnin tarkkailun jälkeen huomaat pian, kummalla luukulla asioi enemmän ihmisiä. Jos haluat lörtsyn, mene Savonlinnaan. Muualla ne ovat pahoja ja vanhoja.
• Kauppahallissa on mukava pyörähtää ja jotain syötävää varmasti löytyy sieltäkin. 
• Keskustasta löytyy useampi S-ryhmän ravintola (Rosso, Amarillo, Fransmanni). Kaikissa on leikkipaikka ja ruoka on sitä taattua "laatua". Torin välittömästä läheisyydestä löytyvät myös molemmat hampurilaisketjut. 
• Ravintola Kreeta on hyvä ja siellä on pieni leikkipaikka. Ruoka on maukasta, mutta toooosi suolaista. 
• Kauppakeskuksissa on valoisat ja mukavat kahvilat. Hauska leikkipaikka löytyy Cafe Valkeasta.

Jos perhe taipuu shoppailuun, niin mieti näitä

• NiiloIlo, hyvällä tuurilla tapaat aina aurinkoisen Vauhtivekaroiden äidin
• Carlsonilla on hyvät lelut ja lasten kamppeet, bonuksena vasta remontoitu varikkoalue.
• PikkuVanha kierrättää lasten vaatteita ja tarvikkeita. Olenkohan koskaan poistunut sieltä tyhjin käsin, en usko.
• Muita kirppareita: CityPörssi, Rihma (Puijonkatu 39), Charlotte's Second Hand
• Lelukauppa Partanen, klassikko
• Jotta en lakkaisi toistamasta itseäni, niin mainitaan taas Matkus Shopping Center JA Ikean lapsiparkki ja lihapullat.

Jos on vielä aikaa ja energiaa, niin tässä parit tärpit:

• Eläinpuisto (älyttömän hyvät grillausfasiliteetit, ota omat eväät tai osta makkarat kahvilasta)
• Kylpylä Fontanella Siilinjärvellä
• Noin tunnin ajomatkan päässä Tahko

Elämä opettaa

Viikonlopulta muutama vanha ja uusi oppitunti:

• Kotona alusta loppuun tehty pitsa on oikeastaan tosi hyvää. 
• Saunominen on hirmu mukavaa.
• Räystäiden vesikourut kannattaa putsata joskus, terkut vaan talon entisille omistajille.
• Kattopelti on terävää. Jos putsaa haavoittumisen jälkeen pari tuntia vesikouruja ja odottaa päivystyksessä minimiodotusajan eli tunnin, on liian myöhäistä ommella tikkejä haavaan, vaikka niitä olisi tarvittukin. 
• Mies ja päiväunet skipannut Nauravainen ovat todella tylsää ja kärsimätöntä ostosseuraa ihmispaljoudessa (@Matkus Shopping Center).
• Uuniin integroitu paistomittari on loistava juttu!
• Noin kahden kilo lihaköntsä ei valmistu uunissa reilussa tunnissa suoraan jääkaapista ruokapöytään.
• Mummolaan on hauskaa hurauttaa sunnuntaiajelulle. Ukki paistaa hyvällä todennäköisyydellä lettuja iltapalaksi. 

Mummolassa saa kiikkua sisällä, jee!

Mukavaa alkavaa viikkoa, ciao!

Kuopio: girls just wanna have fun

Olen asunut Kuopiossa vähän yli kolme vuotta ja ennen sitä rampannut täällä vaihtelevalla frekvenssillä sukuloimassa ja kesämökillä koko elämäni. Pidän itseäni vieläkin vähän ulkopuolisena, ja ulkopuolisen on just hyvä tehdä Lonely Planet -henkinen trilogia Kuopiosta. Ensimmäisessä osassa Kuopiossa hengaillaan tyttöjen kesken (miehet, lapset ja muut riippakivet jätetään kotiin). Tulevissa osissa turistiyksikkönä on perhe ja jos saan mielikuvitukseni oikein vauhtiin, niin tulossa on myös pariskunta-special. Tästä se lähtee!

Torin laidalla iät ja ajat sijainnut Hotelli Atlas on uudistunut täysin, ja sopii täydellisesti tyttöjen viikonlopun majapaikaksi noin ensi kesästä lähtien. Tällä hetkellä hotellin edessä oleva tori ja kauppahalli on massiivinen työmaa, jossa metelöidään heti aamusta alkaen ja myöhään iltaan. Hymph, kauhean ankeaa ja arkista.

Hotellin aamupalalla ei kannata pitää kiirettä, suurin osa kaupoista aukeaa vasta klo 10. Ennen shoppailua kannattaa joka tapauksessa suunnata pienelle kävelylle. Suosittelen kurvaamaan Tuomiokirkon kulmalta VB Valokuvakeskukseen. VB = Viktor Barsokevitsch, 1800-1900 taitteessa Kuopiossa vaikuttanut valokuvaaja.

Kuva: VB Valokuvakeskus

VB:ssä on usein erittäin mielenkiintoisia näyttelyitä. Vaikkei tajuaisi valokuvauksesta hölkäsen pöläystä (kuten minä), siellä on innostavaa käydä ihailemassa taitavien kuvaajien töitä ja hiippailla vanhan talon kauniissa huoneissa. Näyttelyhuoneita on muistaakseni kolme, joten aikaa siellä ei tuhraudu liiaksi ja voi kavereille brassailla, että kyltyyriä on harrastettu. Myymälässä sympaattisia postikortteja, vink vink.

Seuraavaksi voi pysähtyä Korttelimuseossa, jos ei muuta niin kahvilla söpössä kahvilassa. En voi liiaksi korostaa, kuinka tärkeää on pitää huolta verensokerin tasaisesta tasosta kaupunkilomilla! Kannattaa ottaa joka välissä pullaa tai kakkua kahvin kanssa, kun lapset ei ole oppimassa pahoille tavoille eikä mies nalkuttamassa.

Kuva: Korttelimuseo

Tuomiokirkon läheisyydessä on myös Taidemuseo ja Luonnontieteellinen museo, jos kiinnostaa. Rajansa kaikella. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on kuuleman mukaan tosi hieno, mutta se on ollut remontissa viimeiset n vuotta eikä ole vieläkään valmis. En ole käynyt, aion kyllä.

Tuomiokirkolta nenä kohti satamaa rännäriä (Vahtivuorenkatu) pitkin. Rännäri eli rännikatu on paikallinen nimitys kevyen liikenteen väylälle, joka puikkelehtii keskustan kortteleiden välissä. Jos on kesä ja janottaa, satamassa voi pysähtyä siiderille. Satamasta pääsee kesällä sisävesiristeilylle ja talvella voi vuokrata luistimet ja käydä jäällä pyörähtelemässä. Jos pidät pitkistä, paksuilla reisillä varustetuista hollantilaisista miehistä, Ice Marathon helmikuussa on sun juttu. Luistelee siellä muutkin, mutta hollantilaiset aina voittaa ja erottuu katukuvasta.

Kuva täältä

Satamasta voikin palailla järkyttävän rumaan keskustaan. Kuopion keskustassa on muutamia kauniita puu- ja jugendrakennuksia, muuten uskomattoman paljon toinen toistaan rumempaa laatikkoa. Mene, näe ja masennu.

Kuopion kauppahallissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Ensi kesänä kauppahalli on entistä ehompi, nyt se on hupun alla remontissa. Kuvan pissahätäinen kundi on Veljmies. Toisessa päässä on Siskotyttö, nyt en muista onko hän tarpeillaan. Molemmat patsaat ovat tällä hetkellä evakossa, ei pysty tarkistamaan livenä. Siskotytön päästä kauppahallia saa kaupungin parhaat riisipiirakat ja kuriositeettina mainittakoon Kuopiossa valmistettu gelato-jäätelö. Nam nam.

Kuva täältä

Jahas, lounasaika jo. Kalorimittari pois päältä ja Kahvila Houkutukseen. Kevyt keitto- tai salaattilounas täytyy kompensoida ottamalla pala kakkua (yksi per nenä riittää, trust me). Ne kakut saavat kenet tahansa laihdutuslupauksen tehneen henkilön lankeamaan. Aaah! 

Keskustassa on kauppakeskuksia, Sokos, paikallinen Stocka eli Carlson jne. Kannattaa ehdottomasti tsekata DaigaDaigaDuu, kesä- ja joulunaikaan Pikku Pietarin torikuja ja jos on täysin tosissaan shoppailun suhteen, niin on luonnollisesti suunnattava uuden uutukaiseen Matkus Shopping Centeriin 10 km keskustan ulkopuolelle.

Päikkärit, jalat ylös ja suihkuun. Jos haluaa syödä aivan vimpan päälle, niin Ravintola Os vie taivaaseen. Ota 3 tai 5 ruokalajia ja viinipaketti. Ei ihan halpaa, mutta jokaiselle sentille saa makuelämyksiä ja vastinetta! Muita vähemmän hintavia ja jalat maan päällä pitäviä ruokapaikkoja voisi olla Hiili tai Intro. 

Baareissa ei ole tullut viime aikoina hengailtua, veikkaanpa että Pannuhuone, Malja tai Gloria toimii edelleen. Aiemmin mainitulla Hiilellä on kesäisin makea loungeterassi. Go with the flow. Yritä jaksaa edes puolille öin, kun kerran olet lähtenyt.

Jos on vielä aikaa ja energiaa, niin tässä parit tärpit:

• Kuopio Tanssii ja Soi kesäkuussa
• Kävely Valkeisenlammen ympäri
• Livemusaa Henkassa (Kuopion Tavastia)
• Järviterminaali lentokentän läheisyydessä
• Virallinen turisti-info

Ältsin kivaa reissua! 

PS. Huomasin, että monien mainitsemieni yritysten nettisivut on tehty myös savon murteella, ks. esim. Atlas jos uskallat. Mitä siitä pitäisi ajatella? Kannatan lämpimästi murteita ja niiden käyttöä, mutta kirjoitettuna se vaan jotenkin tökkii. Voe tokkiinsa!