31.10.2012

Matkus Shopping Center Grand Opening


Muutama kuva illan tunnelmista. Pari lasia kuoharia, makoisia maistiaisia ja vain pienet ostokset. Tosi kiva ilta!
Valoseinä
ConRytmo
Tarjoilut Ravintola Os. Miksi en ottanut lisää jälkkäriä???
Kiitos, jos mä tän punaviinin tästä...
Bling bling siellä, bling bling täällä

Tuoksuva tervetulotoivotus, aah!

Budget Sport

HalpaHallin kärryt vielä uutena ja hohtavina



Luottokamat

Muistatteko, kun City-lehdessä oli kakkossivulla juttulaatikko, missä henkilö x esitteli luottokamansa? Luin sen aina. Jonkun ajanhetken jälkeen melkein jokaisella oli MacBook yhtenä kohtana, se oli vähän tylsää. Mun MacBook ei pääse listalleni, vaikka se on hyvä peli. Siispä Jennijeen luottokamat:

Silkkihuivi
Synttärikeiju toi minulle sinivihreän silkkihuivin jokunen vuosi sitten. Ongin tietooni ostopaikan ja kävin katselemassa, mihin sen vaihtaisin, mutta onneksi en vaihtanut mihinkään. Silkki on kesällä viileää ja talvella lämmintä. Huivi on kevyt kuin perhosen siipi. Huivin värit sointuvat käytännössä kaikkeen vaatekaapissani olevaan. Huivi on täydellinen. Kiitos äiti.

Chanel-meikkipuuteri
Olen käyttänyt meikkipuuteria varmaan 20 vuotta (siis 5-vuotiaasta alkaen, kun äkkiä lasken). En edes yritä laskea kaikkia eri merkkien rasioita, jotka ovat käsieni ja kasvojeni kautta kulkeneet. Jo monen vuoden ajan meikkipussistani on löytynyt Chanel Mat Lumière ja se on yksinkertaisesti parasta. Täyttöpakkaus järkevöittää ostosta ja hintaa: ei tarvitse joka kerta ostaa peiliä ja muovikoteloa (ainoastaan kahden vuoden välein, kun pakkaus uudistuu). Välillä sorrun halpoihin kopioihin, ja pian palaan taas latomaan euroja tiskiin, että saan kasvoihin tutun samettisen tunnun ja luonnollisen, tasaisen värin. I'm so worth it.

Reiskat
Kolmossijalle oli pyrkimässä monta ehdokasta: Gmail, Nikon D80, Hai-saappaat tai hapankorppu. Listalle nousi lopulta vuonna 2004 San Franciscosta Kalifornian aurinkoa varten ostetut RayBanin aurinkolasit, jotka kulkevat käsilaukussa kesät talvet. Autossa pidän aurinkolaseja vaikka tihkuttaisi vettä. Sen lisäksi, että lasit ovat erinomaisen hyvät häikäisyn torjuntaan, malli on mielestäni iätön (ja jos se teidän mielestä on so last decade, niin ei tartte kertoa). Vielä kaiken tämän päälle ne muistuttavat ikimuistoisen mukavasta ajanjaksosta elämässäni.

Keskimmäinen kuva täältä
Lopuksi listaan muutaman luottoblogini, joista saan päivän naurut ja hyviä vinkkejä. Haastan blogien pitäjät paljastamaan omat luottokamansa.




30.10.2012

Tähtiainesta

Kuva täältä

Rakkaat tyttäreni,

  • jos harjoittelette yhtä uutterasti kuin Nauravainen, joka kömpii aamulla kontalleen ennen kuin saa silmänsä auki ja seistä töröttää aina kun mahdollista ja usein vaikka se olisi mahdotontakin
  • jos pysytte yhtä omistautuneina ja kekseliäinä kuin Touhukas, joka joskus yli tunninkin kamppailee mitä erikoisimmin keinoin päiväunta vastaan
  • jos suhtaudutte uusin asioihin yhtä uteliaina, avoimin mielin ja innostuneina kuin nykyään (jatkossa kannattaa ehkä miettiä, mitä kaikkea laittaa suuhun)
  • jos tottelette joskus äitiä ja syötte kiltisti aamupuuronne
niin minä lupaan, että teistä tulee ihan mitä vain ikinä haluatte. Love.


Kiertokirjeyllätys

Rempseän riemukas Mehtäemäntä jätti minulle kauniin kukkasen, kiitos kovasti!


Lisäksi täytyy avautua. Tulee söpösti mieleen ala-asteen slämärit ja ystäväkirjat, antaa siis mennä.

LEMPINUMERO
Ala-asteella se oli 8. En tiedä miksi, kaunis numero ja muut olivat varmaan valinneet muut numerot. Vastaan kuitenkin 42, koska se on elämän tarkoitus. Ainakin jos on uskominen Linnunradan käsikirjaa liftareille.

ALKOHOLITON SUOSIKKIJUOMA
Tää on helppo: puolukkatuoremehu. Vanhempani a) keräävät niin ahkerasti puolukoita ja b) tehtailevat siitä mehua, että ei ole tarvinnut vaivautua itse opettelemaan. Aijai, se on niin hyvää!

LEMPIELÄIN
Tänään vastaan manaatti. Niillä on leppoisa meininki, luulisin. Ja näyttävät maailmalle, että pullerotkin voivat uida sulokkaasti. 

FACEBOOKKI VAIKO TWITTERI
Facebook joo, vaikka alussa vastustelinkin. Twitteriä en seuraa enkä sinne kirjoita, se on mielestäni enemmän ammatilliseen knoppailuun ja keskusteluun. Ei mulla tunnu olevan kovin usein mitään erityisen älykästä sanottavaa millään foorumilla, vielä 140 merkkiin tiivistettynä se tuntuisi epämukavalta.

INTOHIMONI
Aloitetaan sieltä tarvehierarkian alemmasta päästä. Sushi, milloin vain, miten paljon vain. Ah!

SUOSIKKIVIIKONPÄIVÄ
Yllätän itsenikin ja vastaan maanantai. Viikonloppuisin tulee yleensä touhuttua yhtä sun toista kotona ja säntäiltyä kyläpaikoissa jne. Maanantaina tyttöjen kanssa ollaan vaan, syödään viikonlopun jämiä ja chillaillaan. Maanantai on uusi sunnuntai.

SUOSIKKIKUKKA
Saako olla kaksi? Vastaan hortensia ja pioni ja toivon sydämeni pohjasta, että syksyn viime metreillä omaan pihaan istutetut taimet puhkeavat ensi kesänä ja syksynä loistoon.

Tällä kertaa en laita tätä eteenpäin, minulla on mielessä yksi toinen juttu. Stay tuned.

29.10.2012

Tavaroiden taikamaailma

Nyt ei kuulkaas kehä-kolmosen tältä puolelta lopu ostettavat tavarat kesken! Kesäkuussa avattiin Kuopioon Ikea, ja kun villin kesän Visa-laskut on juuri saatu maksettua, avataan torstaina 1.11. mahtava kauppakeskus Matkus Shopping Center! Oh boy, oikein Ameriikan meininkiä, meille tulee mall!

Ikanon strategia yhdistää Ikea ja perinteinen ostoskeskus on varmasti näille leveysasteille erittäin hyvä, kun tavoitteena on haalia asiakkaita monen sadan kilometrin päästä. Kumpikaan ei välttämättä itsekseen houkuttele koko päiväksi shoppailureissuun, mutta kombosta löytyy joka bussilastilliselle jotain, johon voi törsätä aikaa ja rahaa. Ulkoisesti rakennus on tosi hieno: valtava valoseinä hehkuu eri väreissä.

Kauppojen lista on pitkä. Suurin osa on tietysti kansainvälisiä tai suomalaisia ketjuja. Kauppakeskus pyrkii profiloitumaan paikalliseksi, mutta ei sellaista fiilistä ainakaan tuon listan perusteella tule. Valtaosa on kokonaan uusia kauppoja, osa taas muuttaa keskustasta reilun 10 km päähän Matkukseen (esim. Polarn O. Pyret, jonka muutto vähän harmittaa). Ehdottomasti parasta on Hanko Sushi sushiravintola, joka Kuopiosta on puuttunut! Voitte kirjoittaa minulle jo kanta-asiakaskortin, kiitos.

Meidät on kutsuttu Miehen kanssa etujoukoissa keskiviikkoillan avajaisiin. Parisuhteen laatuaikaa shoppailun merkeissä, mikäs sen romanttisempaa.

Hyvää päivää, minä olen supermarketopas Ken!

Sinä kysyt mistä onnen löytää, minä kerron sen:

mainioilla ostosvainioilla onni asustaa,

oi sitä, joka onnen saa: 
paketteihin turvalukon taa
sen kaiken kätkee hän

ja ilosta itkahtaa...




Tavaroiden taikamaailma

seikkailuun kutsuu sinua!

Jos johdatus tänne toi

et enää koskaan tahdo pois.

Niin ei tehdä voi...

Sport-osastolla parannella voi jäseniään:
herra hankkii rumalle rouvalleen kauniin irtopään,
sata neliötä saunaa, sellofaanisängyt lauteilleen,
leipää ja liput sirkukseen, kaiken tuon kuin tyhjää vaan!
Ja sitten toistamiseen
Rooma poltetaan...

Tuotetta, jota et ainakin kerran elämässäsi tarvitse
ei ole - ainakaan ei meilläpäin
siis ota kärry ja laula näin:

Tavaroiden taikamaailma...

(Tavaroiden taikamaailma, YUP)


27.10.2012

Valetakkahuone

Talossamme on yksi oikea takka, yksi sähkötakka ja kolmantena oli yksi valetakka. Se oli huoneessa, joka alun perin oli keittiö, sittemmin työhuone ja nykyään makuuhuone. Jälleen kerran remonttireiska oli kameraa nopeampi, ns. tiiliseinällä oli oikea valurautainen luukkukin, mutta se meni jo. Huomatkaa: sähköjohdot oli oikein laitettu, jos olisi halunnut luukun taakse sähköloimotuksen! Kiitos, ei haluttu.


Seinissä ja katossa oli lastulevyä. Lattiassa vanha lautalattia, minkä päällä lastulevyä ja muovimatto. Remonttitiimi (Mies ja isäni) ei suostunut kunnostamaan vanhaa lautalattiaa, mikä olisikin ollut tähän parin viikon pikaremonttiin liian kunnianhimoinen tavoite. Valitsin lattiaan vaalean parketin. Kattoon napsuteltiin valkolakattu paneli. Pari seinää levytettiin ja yhdelle seinälle tuli kaunis tapetti Mr. Persvall / Seinäruusu.


Ooh, tapetti on niin hurmaava ja muutenkin lopputuloksesta tuli oikein hyvä! Tapetti on pari metriä leveä ja toimii sängynpäätynä. Löysin täydellisen ruskean päiväpeiton ja verhotkin saatiin ripustettua. Ajattelin ottaa joku päivä kuvan kokonaisuudesta. Sitten multa meni fiilikset.


Koska osallistun Elämä pelissä -valmennukseen, olen oppinut suhtautumaan vastoinkäymisiin huumorilla ja kääntämään ne oppimiskokemuksiksi. Tästä olen oppinut monta asiaa:
  • Jos ihmettelet, että kylläpä lapsi äkkiä nukahti päiväunille, niin jätä kahvi juomatta ja mene katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Muista huumori!
  • Vaikka lapsen pitäisi tietää, ettei tiettyjä laatikoita saa tonkia eikä seinään piirtää, on aikuisen vastuulla poistaa tinneritussit hänen ulottuviltaan.
  • Tussi lähtee kynsilakanpoistoaineella parketista, lipastosta ja maalatusta kipsilevyseinästä. Tapetista kynsilakanpoistoaine vie värit, tussi ei lähde. Lapsen sääret, käsivarret ja naama ovat tussiraitojen ja -pisteiden peitossa. En tiedä, millä ja milloin ne lähtee.
  • Jatkossa on syytä hankkia vain sellaisia sisustusratkaisuja ja huonekaluja, joiden tuhoutuminen ei harmita. 
  • Jos perheessä on puklaava vauva, ruskea samettipäiväpeitto ei sittenkään ole täydellinen ratkaisu. Toisaalta kakkatahroja siitä ei erota.
  • Ainoa hämmästyttävä asia tässä tussiepisodissa oli se, että tämä oli meidän perheessä eka kerta. Viimeinen se ei varmasti ollut.

Terveisiä Elimäeltä

Jos naisten ja miesten välinen kommunikaatio on joskus vaikeaa tai mahdotonta, on myös lasten ymmärtämisessä omat kuriositeettinsa. Jos vauva karjuu naama punaisena, se voi tarkoittaa tilausta maitobaariin, toivetta päästä lähetetyksi Höyhensaarille, sitä että on tylsää tai jotain muuta. Jos kolmevuotias raivoaa, että "Haluan pinkit sukat, en punaisia!" se voi tarkoittaa, että syliin pitäisi päästä, nälättää, janottaa, pissittää, toivetta saada toiset sukat tai jotain muuta. Lähes aina on kyseessä joku aivan looginen message, jota vastaanottava pää ei heti pysty ymmärtämään.

Erään iltariehusession aikana nakupelleksi pukeutunut Touhukas alkoi yhtäkkiä jorata sata lasissa ja laulaa "Se on koodatee, se on koodatee, se on koodatee!". Olin että "Que?" Tätä tapahtui jokusen kerran, ja kun siinä oli vaan niin järrrrrrjettömän hyvä meininki, laulua alettiin hyräillä aina kun tarvittiin parempaa mieltä. Lisäksi koodatee vakiintui muuhun käyttöön:

"Voisitko vaihtaa tolle pikku koodateelle vaipan?"
"Onko koodateet syöneet?"

Arvoitus ratkesi muutama viikko myöhemmin. Levylautasella pyöri vanha kunnon Ipanapa 3 ja eurohumppa-henkinen Mehudisco (Tea ja Kana) ...jeejee - se on K ja T...


Ihan sama, meidän perheslangiin kotiutunut koodatee on ja pysyy. Hyvät koodateet vaan sullekin, moro!

26.10.2012

Tuokio


Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.


25.10.2012

Miksi oi miksi?

Muutaman kotona käydyn keskustelun ja blogikirjoituksen jälkeen jäin miettimään, miksi hauskoista ja älykkäistä naisista tulee äitihenkilöinä hyvällä todennäköisyydellä stressaavia marttyyreitä, jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista? Todennäköisyys tähän on huipussaan silloin kun lapsi / lapset ovat alle 3-vuotiaita, mutta saattaa pysyä korkealla pitkiäkin aikoja.

Minäpä kerron, miten siinä näin käy. En ole vielä päättänyt käytänkö blogissani kirosanoja. Jos itse pidät niistä, voit korvata "ottaa päähän" sillä v-alkuisella sanalla.

Ensinnäkin nykyihmisellä on liikaa aikaa ja saatavilla on liikaa tietoa. Jo raskausaikana neuvolassa, opaslehtisissä ja tietysti netissä kerrotaan ziljoona asiaa, mitä raskaana olevan naisen täytyy tehdä tai missään tapauksessa ei saa tehdä. Jos äiti ja lapsi sattuvat selviämään hengissä raskaudesta ja synnytyksestä, siitä vasta alkaa painajaismaisten valintojen aika. Jos syötät lastasi vääränlaisesta tuttipullosta, kannat tietyssä kantorepussa, et vie muskariin tai vähintään vauvavärikylpyyn - peli on menetetty. Suomen Kuvalehdessä oli mainio juttu siitä, kuinka koettu riski on usein erittäin kaukana riskin todellisesta todennäköisyydestä. Jos äitihenkilö erehtyy viettämää liikaa aikaa painostavilla äitifoorumeilla, hän tulee helposti aivopestyksi siihen, että kaikkea täytyy kontrolloida ja tehdä juuri sillä tietyllä tavalla, vaikka käytännössä esim. kantorepun valinnalla on minimaalinen merkitys kenenkään elämässä. Kun kaikki aivokapasiteetti on sidottu näihin moninaisiin normeihin ja niiden noudattamiseen, niin ei vaan pysty muusta puhumaan. Jos pyykit pestäisiin avannossa ja maito lypsettäisiin joka aamu Mansikista ja Mustikista, tätä ongelmaa ei pääsisi syntymään.

24.10.2012

Rappukäytävän facelift

Ollaan asuttu talossamme reilu vuosi ja tehty isompaa ja pienempää remppaa. Alakerran spa from hell (mm. viittä erilaista kaakelia kylpyhuoneessa) ja vessa (myyntiesitteessä "retrohenkinen wc") ovat remonttilistalla ehkä jo ensi kesänä. Kun kukaan ei tiedä, riittääkö yhden käden sormet tarvittavien kymppitonnien laskemiseen, on joitain asioita päätetty korjata minimivaivalla ja -rahalla. Yksi niistä on rappukäytävä yläkertaan.

Heti alkuun haluan antaa suosituksen, että jos päätät käyttää remontissasi ohuinta, reikäisintä ja kämäisintä mäntypaneelia mitä löytyy (mistä sitä edes voi ostaa?), niin EI kannata säästää nauloissa. Rappukäytävämme on paneloitu kuvatulla tuotteella, ja panelointi pullistelee monestakin kohdasta eikä sitä saa enää kunnolla kiinni. Se on tosi säälittävää, mutta nyt ei vaan jaksa tehdä eikä maksaa 4000 kilometriä uutta panelointia.

Rappukäytävän facelift tapahtuu siis valkoisella maalilla, uusilla listoilla ja kaiteiden maalauksella. Ennen ja nyt kuvien kuvakulmat on mitä sattuu ja mattokin on muka vaihtanut väriä, mutta ei anneta sen häiritä.

Alhaalta shikaaniin

Ylätasanne häämöttää
En ihannoi kokovalkeita koteja, vaan kyllä valkea aina kulahtaneen mäntypaneelin hakkaa! Kaiteet maalataan seuraavana, kuvia tulossa, kunhan valmista tulee. Jo nyt rappukäytävä näyttää huimasti paremmalta!

Portaat on päällystetty siniharmaalla matolla. Se on osittain ihan ok, portaat eivät ole liukkaat. Toisaalta matto on revennyt parista kohdasta (askelman etukulmasta), eli jotain korjaustoimenpiteitä täytyy kehitellä. Sen verran topakasti matto on liimattu kiinni, että sen irti repiminen ja portaiden hiominen olisi liian iso duuni tähän väliin. Jos vanhan maton päälle saisi turvallisesti viriteltyä vaikkapa räsymaton, se olisi aika kiva!

Olisiko teillä ehdotuksia portaiden fiksaamiseen?

23.10.2012

Puolukkakakku

Vuoden mutsissa Satu antoi muutaman vinkin jääkaapin synttärisankareiden käyttämiseen. Tässä samaan teemaan kakku, jonne voi piilottaa puolukkasurvoksen jämät. En tiedä minkälainen kemiallinen reaktio siinä tapahtuu, mutta silmät sirriin vetävä puolukan happamuus muuttuu kakussa mehevyydeksi. Nams! Puolukan sijaan voi käyttää torttukarkeloista jäänyttä luumumarmeladia tai melkeinpä mitä vaan hilloasiaa.

Puolukkakakku

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1,5 tl soodaa
1 tl neilikkaa ja 2 tl inkivääriä (tai 2 tl piparkakkumaustetta)
2 tl kanelia
100 g margariinia sulatettuna
3 dl maitoa
1 muna
1,5 dl puolukkasurvosta.

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää joukkoon sulatettu rasva, maito, muna, ja puolukkasurvos. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauheella jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista kakkua 175 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla noin 1 tunti.

Resepti: Hyvä kokki / WSOY

Miljoona miljoona miljoona ruusua

Mikä mua vaivaa? Onko minusta tulossa Alla PugatšovaEnnen olin auringonkukkatyttöjä, tuoksuissa suosikkeina pirteät sitrukset, herkullinen vanilja tai houkutteleva inkivääri. Nyt ruusuja on verhoissa ja tukassa. Salakavalia heräteostoksia kaikki. Ja niin ihania!

Urtekram Rose Shampoo (organic), kuva täältä

22.10.2012

Astu laivaan

Mies vastaa pääosin perheemme kirppariaarteista. Hän pollaa jatkuvasti erilaisia nettikirppiksiä (huuto.net, kuopionkirppari, tori) ja tekee vaikka mitä löytöjä. Hutiostokset hän myy keskimäärin tuplahinnalla eteenpäin. Vanha puusohva ilmestyi pihaamme kotiinkuljetettuna marraskuisen räntäsateen saattelemana. Sille oli kaavailtu hieman erilaista käyttötarkoitusta, lopulta se parkkeerattiin keittiöömme, missä se näytti siltä, kuin olisi ollut aina siinä. Tässä välissä minä, viimeisilläni raskaana oleva mammutti, joka olin bodannut apuna painavaa sohvaa yläkertaan ja takaisin alas, olin jo valmis passittamaan koko kapistuksen saunan uuniin, mutta lepyin lopulta ja aloin tykätä sohvasta hirmuisesti.


Touhukkaan leikeissä sohva on laiva. Laiva lastataan pehmoleluilla ja sekalaisilla matkatavaroilla ja seilataan Lontooseen. Olohuoneen sohva on loogisesti linja-auto. Osaatte varmaan kuvitella sohvalle Miehen, joka torkkuu työpäivän jälkeen sanomalehti naamallaan?


Raidallinen tyyny ja verhokangas Clarke&Clarke / Kodin Fiilis, muut tyynyt askarreltu itse vanhoista keittiöpyyhkeistä ja tilpehööristä.


21.10.2012

Tehokasta

Nukkuvissa ja mummolassa olevissa lapsissa on jotain omalla tavallaan rakastettavaa. Touhukas oli viikonloppuna kaksi yötä mummolassa, ja se oli mahtavaa. Sai pitää karkkipussia pöydällä ja napostella pitkin päivää. Ei tarvinnut vahtia, että joku kompastuu maalisankoon tai levittää nuppineulat pitkin lattioita. Viimeksi mainitut tosin onnistuisi minultakin vaivatta - ehdinpähän vahtia itseäni, kun ei tarvinnut Touhukasta kytätä. Saatiin maailma melkein valmiiksi: maalattiin, ommeltiin, tehtiin sekalaisia ostoksia (mm. joulukalenteri, takkaan kipinäsuoja ja tuparilahja*). Mies sai oltua pitkän kaavan mukaan baarissakin. Kuka sitä nyt kotona rouvan kanssa lauantai-iltaa viihtyisi, haloo?

Sunnuntaina olikin jo kova ikävä Touhukasta. Nauravainen kiskaistiin aamu-unilta mummolan retrorattaisiin ajelulle. Kesti kotvasen aikaa, ennen kuin tämä leikki alkoi naurattaa.



*Suunniteltiin sunnuntaiksi ilta-ajelua Nauravaisen kummien luokse. Jätettiin se kuitenkin väliin, Nauruski on tulossa kipeäksi ja Mies oli ryytynyt omista syistään. Mutta tulossa ollaan, uskokaa vaan.

Palkataan hyvä tyyppi

Käytän yhteiskunnan tarjoamia palveluita tällä hetkellä ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin: terveyskeskuspalvelut, neuvola, hammashoito, aamupäiväkerho, leikkipuistot, paikallisliikenne, kaupungin vuokratontti, jätehuolto, leikkipuistot, uimaranta, kirjasto... Nyt kun kaukolämmön hinta ja kiinteistövero nousevat, meidän talouden asumiskustannukset nousevat 30-50€/kk. Luulisi, että kuntavaalit kiinnostaisivat juuri minua. Tavallaan kiinnostaakin - toisaalta taas tuntuu siltä, että olisi ihan sama arpoa kopissa silmät kiinni joku numero ja kirjoittaa se lappuun. Äänestää pitää, siitä periaatteesta en luovu.

Kuva täältä
Käytännössä on melko yhdentekevää, mitä ehdokas lupaa tai mitä hän painottaa vaalimainoksissa. Monet lupailevat ja uhoavat sellaisilla asioilla, joita ei edes päätetä kuntatasolla. Tässäpä nyt Kuopion valtuustosalissa päätetään, että erotaan EU:sta, otetaan markka takaisin ja passitetaan kaikki ulkomaalaiset kotiin. Kops, nuija pöytään. Hohhoijaa.

Mikäli ehdokas on taitava puhumaan, motivoimaan, neuvottelemaan ja vaatimaan, hän ensin saa ajatuksensa läpi omassa puolueessaan ja sen jälkeen kenties valtuustossa. Rahat täytyy ottaa jostain, käytännössä se on pois jostain muusta. Jossain kohtaa ennen tai jälkeen päätöksiä tehdään mahdollisesti viranomaistyötä. Kaupunginvaltuuston lisäksi päätöksiä tekee hallitus. Puolueet pelaavat keskenään pelejä: joustakaa te tässä, niin me ei änkyröidä tuossa. Toiset valtuutetut keskittyvät oman erinomaisuutensa korostamiseen, jotkut taas haaskaavat kaikkien aikaa utopistisilla ehdotuksilla tai tarpeettomilla valituksilla. Kuinka valtuutettu toimii, kun päätös uhkaa hänen omaa työpaikkaansa tai hänen lastensa lähikoulua? Jos ehdokas on ollut valtuutettuna aiemmin, miten hän on hommansa hoitanut?

Pitäisi siis löytää ehdokas, joka on taitava esiintyjä, verkottuja ja tiimityöläinen. Hänellä pitäisi olla reippaasti aikaa ja osaamista tutustua papereihin ja kenties benchmarkata muiden kaupunkien tai muiden maiden ratkaisuja. Pitää nähdä iso kuva ja tietää detskut. Pitäisi löytää puolue, jonka jäsenet toimivat hyvin yhteen ja joilla on järkevä agenda. Ja joka käyttää oman ja muiden ajan järkevien asioiden ajamiseen. Pitäisi löytää hyvä tyyppi.

Mistä sen hyvän tyypin löytää? Jaksanko lukea puolueohjelmia? En. Vaalikoneet. Joo, mutta kun en itsekään tiedä, mitä mieltä olen asioista. Pitäisikö nostaa veroprosenttia vai karsia palveluita... No, riippuu. Jaksanko jorista torilla ehdokkaiden kanssa? Ehkä otan lapsille ilmapallon, mutta enpä sitten muuten.

Aikamoista spagettia on tämän äänestäjän ajatukset, ja veikkaan että en ole ainoa. En äänestä tiukan, rationaalisen analyysin perusteella, fiilispohjalla mennään ja toivotaan, että ääni menee oikeaan osoitteeseen.

Onko jollain muulla selvemmät sävelet äänestämisen suhteen? Kuinka löydätte hyvän ehdokkaan? Kuinka paljon käytätte aikaa ehdokkaan kantojen ja taustojen selvittämiseen?

20.10.2012

TRX-väliraportti

No niin lössykät. Varmaan luulitte, että tuskin pääsi Jennin kuntoilu-ura alkua pidemmälle, kun olette itse vaan löysäilleet. Ha! Musta on tullut oikein vakkari torstain TRX-tunnilla Hytkeessä. Vakiaika ja ohjattu tunti on ihan must. Tulee lähdettyä, vaikka harvoin aamulla siltä tuntuu, ja tunnilla rehkii reippaasti, kun ei muutakaan voi.

Ihan vielä en ole valmis julkaisemaan kuvaa sixpackistani. Jaksan kuitenkin selvästi paremmin kuin kuukausi sitten. Edelleen on lopputunnista vaikeuksia ymmärtää annettuja ohjeita ja jalat tärisee matkalla kotiin, mutta se on hyvä. Raskauden loppuaikana yleiskunto romahti, nyt on ilo huomata, että äkkiä se lähtee uuteen nousuun. Habat on bébén nostelusta valmiiksi tosi hyvässä iskussa, taas esim. ojentajat on oli säälittävän heikot. Kyllä se tästä. Kohta solahtaa farkutkin jalkaan viuh vaan.

En ole ollut ikinä superkuntoilija, sikäli ei ole suurta paniikkia päästä kisakuntoon. Elämää helpottava peruskunto riittää. Merkittävin henkilökohtainen urheilusuoritukseni on 649 metriä 12 minuutin uinticooperissa. Se oli myös elämäni toistaiseksi selkein near-death-experience: räpiköin ja räpiköin ja olin varma, että en pysy enää pinnalla. Kamalan pitkä aika se 12 minsaa! Noh, vähän liioittelin, mutta tosi vähän. Kannattaa kokeilla. Ota joku altaan reunalle kaveriksi laskemaan matkaa (ja olemaan valmiina heittämään pelastusrengas).

Kuva: chineseposters.net
Vielä 5 kertaa Hytkeen kortissa kertoja jäljellä. Hyvin mä vedän!

19.10.2012

Innostavia blogituttavuuksia

Tässäpä teille muutama blogisuositus, varsågoda. Niissä on myös kutkuttavia arvontoja meneillään, mutta niihin ei kannata osallistua, koska MINÄ voitan.

Susannan työhuoneen liinoista kirjoittelin aiemmin. Ne on aikas ihania. Samoin on Susannan kirjoittama blogi, jossa on upeita värikkäitä kuvia ja mielenkiintoisia remppatarinoita muiden muassa.

susannantyohuone.blogspot.fi

Moderni mummola taas kertoilee sisustusjuttuja. Kannattaa tsekata hieno postaus kuopiolaisesta retrokodista. Kuvat on ottanut taitava ystäväni Miia. Miia on paras.

modernimummola.blogspot.fi

Nauttikaa (ja antakaa mun voittaa)!

Ruokaa sormissa

Nauravainen parsakaalin kimpussa. Ihan ite.
Touhukkaan ollessa vauva oli ruhtinaallisesti aikaa roikkua netissä, lukea kirjoja ja kehitellä kaikenlaisia suunnitelmia ja paineita siitä, miten asiat menisivät. Ruokailun suhteen oli selvät sävelet: alkuun kotitekoista luomujuuressosetta, sitten vähitellen siirtyminen sormiruokailuun, totta kai. Aloiteltiin kotona tehdyllä soseella, sitten tuli pääsiäisreissu ja kesäreissut, ja pian ei kelvannut muu kuin kaupan soseet. Voi mikä äitiystappio! Vähitellen isompia paloja alettiin tarjoilla syötettynä tai niin, että Touhuri olisi voinut napsia ne itse suuhunsa, mutta ei hän muistaakseni erityisen innoissaan itse syömisestä ollut. 

Nykyään Touhukas syö reippaasti ja melkein mitä vaan (jos on nälkä), joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Oli niin turhaa stressata siitä, että meidän tyttöä pitää syöttää, kun kaveri vieressä vetää omin käsin pastaa ja kukkakaalia naamariin. 

Nauravaisen ruokailu-uran alkumetreillä taisin tehdä kokonaista kaksi jääpalamuotillista sosetta pakastimeen, muuten söimme kaupan tuotteita, kiitos vaan Bona&co. Sormiruoka-asioita hänelle alettiin tarjoilla puolivahingossa. "Ai kato, se nappasi mun lautaselta perunaa eikä tukehtunut siihen. Lisää pottua typylle." Ilmeisesti kuopusten hengissäsäilymisvaistot ovat vahvemmat: he tietävät, että on parempi kauhoa mitä vaan tarjolla olevaa suuta kohti, koska kohta hänet unohdetaan imeskelemään sormiaan ja ruokapöytää. 

Nauravainen syö ilolla kaikkea, mitä hänelle tarjotaan. Erityisen mielellään hän syö keittiön lattialta löytyvät sattumat. Sanotaan, että on niin ihanan helppoa ja näppärää, kun lapsi syö itse. No onhan se, mutta voi kyssäkaali sitä sotkua! Keskimäärin 50-70% annoksesta on lattialla, syöttötuolissa, vaatteissa (omissa ja äidin) ja naamassa. Jos mua ei huvia siivota, lapioin sosetta lusikalla suuhun ja minimoin vahingot. 


Meillä ei onneksi ole tarvinnut suuremmin taistella ruokailujen tai allergioiden kanssa. Todellakin onneksi, koska se että ylipäätänsä pitää olla sapuskaa tarjolla 5 kertaa päivässä, on mulle aivan riittävän stressaavaa. Nautitaanko ruoka lusikalla vai sormin on herttaisen yhdentekevää, kunhan jälkikasvu pysyy hengissä. 

Tuokio


Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.


18.10.2012

Voittajalle valoa elämään!

Tuumat&Tuokiot -blogin ensimmäinen arvonta on suoritettu! Onnettarena toimi Touhukas.


...ja onnekas voittaja on...


Hei!
Minulla heijastinliivi sekä itselläni että koiralla pimeällä liikkuessa. Lisäksi joka takin ja laukun uumenista löytyy heijastin, joka otetaan tarpeen vaatiessa esille. Samoin jälkikasvun vaatetuksesta löytyy heijastimet.

Linkitin arvontasi blogiini, joten vissiin niin kuin kahdella arvalla olen mukana....

Aikun askareita voi seurailla hänen blogissaan, taidankin käydä siellä onnittelemassa. :) Otathan Aikku yhteyttä jennijee (at) gmail.com, niin laitan heijastimen postiin.

Oikein valoisaa syksyn jatkoa kaikille muillekin seurailijoille, pitäkää heijastimet näkyvillä!

17.10.2012

Mikroprojektit

Sairastan vakavaa, toistaiseksi lääketieteelle tuntematonta psyykkistä sairautta, minkä vuoksi olen ajautunut työskentelemään projektipäällikkönä. Työ on useimmiten epäkiitollista säätämistä, joskus satunnaisesti antoisaa. Olen kuitenkin tuumaillut, että minun pitäisi kotona olla enemmän sellainen kuin töissä. Töissä en koskaan huuda kenellekään. Aikatauluista, tavoitteista ja vastuista sovitaan selkeästi. Jos tulee jotain radikaaleja muutoksia edellä mainittuihin, pidetään ohjausryhmän kokous ja kommunikoidaan. Projektit pilkotaan pienemmiksi tehtäväksi tai aliprojekteiksi ja prioriteetit kirjataan.

Kotona on aina tuhat hommaa tekemättä. Asioiden tekeminen ei minua stressaa, vaan tekemättömien töiden lista. Olen syytellyt aikapulaa, mutta eihän sellaista ole olemassa. Aikaa on, sitten on hyviä tai huonoja ajankäyttöön liittyviä päätöksiä ja tekoja. Oman ajankäyttöni reunaehdot sanellaan pitkälti Touhukkaan&Nauravaisen tarpeiden mukaan. Vaatii merkittävää suunittelua ja ponnisteluita, että olisi useampi tunti aikaa keskittyä johonkin asiaan ja tehdä sitä rauhassa, ja sitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.

Olen vihdoin hyväksynyt, että useamman tunnin aikaslotia ei tule. Siellä täällä on 15-30 min aikaa johonkin "ylimääräiseen". Isot projektit (esim. keittiön perusteellinen siivous ja organisointi) eivät tapahdu kerralla, vaan pieni osa kerrallaan. Mikroprojekteina.

Keittiössämme on hella kulmassa siten, että sen taakse jää kolmion muotoinen taso. En pidä tästä ratkaisusta ollenkaan, mutta semmoinen se on, ja sinne on kasattu vaikka mitä purkkia ja purnukkaa. Taso ja purnukat olivat keränneet itseensä vaikuttavan rasva-/pöly-/yökskerroksen. Jos vastaavaa löytyisi telkkarissa ravintolasta, Gordon Ramsay kiroilisi ja huutaisi naama punaisena, ja joku alkaisi itkeä.

Mutta tänään: puurokattilan tiskauksen yhteydessä vartin mikroprojekti ja voilà: purkit hohtaa ja lähmät on hinkattu pois. Iltapuuroa keittäessä imuroin ja järjestin kaaostilaan päätyneen leipälaatikon, mitä olin suunnitellut jo kauan. Exceliä en näistä mikroprojekteistani vielä ala tehdä, mutta mielessäni pilkon elefantin pienemmäksi ja teen edes yhden pikkuhomman päivässä. Parempi mieli, mikroasian verran vähemmän stressattavaa.

Suihkussa ei mikroprojektiaamuna sitten ehtinytkään käydä, sen sijaan nautittiin aurinkoisesta aamusta ulkona ennen kaatosadeiltapäivää.


Saanko esitellä: esimerkillistä toimintaa

Tyttöjen hampaat tarkistettiin kunnallisella puolella parisen viikkoa sitten ja matkaan saatiin uudet hammasharjat ja ohjemonisteita. Monisteessa 3-vuotiaalle suositeltiin 3-5 kpl xylitol-tablettia päivässä ja minä olin että, woooot? Olen nimittäin tarjoillut lähemmäksi 10 tablettia päivässä, kun purkin kyljessä näin oikein Hammaslääkäriliiton logolla varustettuna ohjeistetaan. 

Ennen kuin ehdin haastamaan Fazerin oikeuteen, lähetin sähköpostia Suomen Hammaslääkäriliittoon. 24 h myöhemmin viestiini vastasi Hannu Hausen (HLT, EHL, MPH, prof. emer. terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkäri), joka alkuun pahoitteli ettei vastannut viestiini oitis. Itsehän nykyään vastaan sähköposteihin keskimäärin viikon viiveellä, joten tämä tuntui aika villiltä aloitukselta. Hannu ja lukuisat tittelit Hausen vahvisti, että purkin kyljessä on oikeat annostusohjeet. Xylimaxeja olisi päivässä hyvä ottaa noin 9 kpl ja Läkerol Dentsejä 8 kpl.  

Kun sähköpostispämmäys on niin tavattoman helppoa, lähetin Hannu My Man Hausenin ohjeet Kuopion kunnalliseen hammashoitoon enkä odottanut mitään vastausta. 24 h myöhemmin Kuopion ylihammaslääkäri vastaa, että "Esimerkillistä toimintaa sinulta!" ja lupaa, että monisteet päivitetään.

Aijai, nyt on viikon hyvä työ tehty! Eniten kyllä helpotti tieto siitä, että en ole tarjoillut triplamäärää xylitolia lapsukaiselleni. Tulee näissä mutsihommissa mokia ja ylilyöntejä niin usein, että hyvä jos kerran menee oikein. 

16.10.2012

Ärräpään kierrätän ympäri

Minä kierrätän: paperit, maitopurkit, metallit ja lasipurkit. Biojätteen loppukäsittely tapahtuu omassa kompostissa pihan perällä. Vaikka Kiinan ja Intian yhteenlasketut 2,5 miljardia asukasta kuluttavat yhä enemmän ja eivät todennäköisesti ole yhtä liekeissä kierrättämisestä kuin minä, niin silti minä kierrätän ja toivon, että se auttaisi edes vähän.

Jos joku ei halua kierrättää tai luulee, että kaatopaikalla Make, Lare ja Timppa avaavat roskapussit ja lajittelevat roskat hänen puolestaan, niin nostan kädet ilmaan. Se, mikä saa viilipyttymäisen olemukseni tutisemaan, on ihmiset, jotka yrittävät kierrättää, mutta eivät osaa tai halua tehdä sitä oikein.

"Jee beibi, tässä on meitsin uusi dvd-soitin. Heitänpä laatikon pahvinkeräykseen." Hyvä yritys. MUTTA ONKO STYROKSI JA MUOVI PAHVIA HÄH? EI OO URPO, EI OO.

"No ottiatuota, viiäämpäs nuo lehet tuosta kerräykseen. Pannaan oekeen napakka solomu pussukkaan." Terveisiä aikakaudelta, jolloin lobotomiat olivat vielä muodissa. MUOVIPUSSI EI OLE PAPERIA, YM-MÄR-RÄT-KÖ? OTA SE PUSSI JA PANE SE PÄÄHÄSI.

"Röyh. Sillipurkki tyhjeni, vienpäs sen lasinkeräykseen." Hienoa, MUTTA SAAKELIN UUNO KUN SE KORKKI ON METALLIA, EI LASIA, METALLIA. ERI LUUKKUUN, ERI LUUKKUUN.

"Tästäpä sopiva pussi noille appelsiininkuorille, ja taas oikein kunnon solmu, noin." LAITTAAKO ROUVA KUKKARUUKKUUN MUOVIPUSSEJA??? ENPÄ USKO, OTA ENSI KERRALLA SE BIOHAJOAVA PUSSI, OTA JOOKO?!

Eipä sitten muuta. Säästetään tää planeetta lapsillemme jne. Peace ja nätti kuva loppuun.


Lundmyr of Sweden - fantastiskt!

Nauravainen sai tädiltään Tukholman tuliaisena ihanan bodyn. Den är jättesöt och speciell!
Kuva: Lundmyr
Bodyssa on I will grow with you (patent pending) nerokkuudet: käännettävät resorit hihansuissa ja haaraosassa jatkonepparit (kyllä, ihan itse keksin tämän sanan). Jos tiedätte, mikä on bodyn jatkopala, niin jatkoneppareilla on täsmälleen sama idea: nyt kun muksu on noin 80 cm, nepparit kiinnitetään kohtaan 1 ja kun muksu kasvaa, nepparit kiinnitetään kohtaan 2. Eli bodyssa on noin 5 cm kasvunvaraa haaraosan neppariparien välillä ja lisäksi hihoja voi kääntää tarpeen mukaan.

Sama paita - pitkä aika: det är ju väldigt fint och ekologiskt! Ruotsalaiset vaan osaa nää hommat, heja Sverige!

PS. Tänään vielä ehtii kilvoittelemaan kauniista heijastimesta!

15.10.2012

Top Gear Special

Meidän perhe teki historiallisen automatkan. Oli yhteensä 600 km eli noin 7 tuntia hyvää aikaa karjua otsasuonet sykkien. Huolellisen etukäteisvalmistelun ja ajoituksen ansiosta matka meni kuitenkin erinomaisesti vain muutamalla pienellä karjahduksella. Mahtavaa!

Autoretkeilyn hengessä kerron nyt meidän autosta, koska se on hyvä auto*. Retkille meitä uskollisesti vie Toyota Corolla Verso. Meidän Verso-versiomme on 5 henkilölle, olemassa on myös 7 hlön Verso. Eikä meillä sitä kattoikkunaakaan ole, huhujen mukaan se on cool. Verso kuluttaa bensaa kohtuullisesti, mikä on hyvä asia. Meidän autoon jouduttiin heti alkuun tekemään pientä remppaa, mutta noin teoriassa Toyotat ovat sieltä vähemmän vikaantuvasta päästä. Googlailkaa katsastusraportteja, jos kiinnostaa, mua ei kiinnosta.

Näin me aina ajellaan auringonlaskua kohden, wroom! Kuva: toyota.fi
Plussia:
  • Auto on erittäin tilava. Takapenkille mahtuu kevyesti turvakaukalo + turvaistuin + aikuinen. Takana jalkatilaa on ruhtinaallisesti. Takapenkki on itse asiassa kolme erillistä istuinta, joita voi liikutella erikseen, ts. keskimmäistä vaikkapa hieman taakse ja muita eteen, jos halutaan lisää hartiatilaa. Istuimia voi myös kippailla tarpeen mukaan. Nerokasta.
  • Verson takakonttiin mahtuu rattaat ja useampi Ikean kassillinen roinaa, mitä ei yleensä tarvita, mutta mitä pitää raahata mukana just in case.
  • Auto on hieman tavallista korkeampi. Sieltä näkee kivasti ympärilleen. Senioriosasto antoi tästä kiitosta, mummo pääsee kyytiin hieman normaalia vähemmällä puhinalla. 
  • Takapenkkien tummennetut ikkunat on tooooosi jees.
  • Takapenkillä voi imettää turvakaukalossa istuvaa vauvaa ja samalla pitää oman turvavyönsä kiinni. Kuinka käsittämättömän liikenneturvallista ja vauvaystävällistä!
  • Pelkääjän paikan turvatyynyn saa kytkettyä pois päältä eli myös eteen voi ottaa kääpiömatkustajan turvaistuimessa. 
Miinuksia:
  • Koska takakontti on suoraan yhteydessä matkustamoon, auto on meluisa. Koska autossa on kyydissä keskimäärin yksi tai useampi meluisa matkustaja, tällä ei ole mitään väliä. 
  • Kuudes vaihde olisi hyvä.
  • Auto lähettää naapureille ja ympäristöön signaalia: "Tässä menee keskiluokkainen tavisten tavis, jolla on asuntolaina ja kaksi lasta!" Jos on tottunut rakentamaan itsetuntoaan muilla keinoilla, tämä ei ole ongelma. 

PS. Joskus mä vielä ostan Nopsiksen eli Nopsajalaksi nimeämäni moottoripyörän, jolle olen menettänyt moottoripyöräilylle omistetut lohkot sydämestäni. Huoh. Gasellimaisen kaunislinjainen ja upea ajaa. Lisäksi minuun vetoaa saksalaisinsinöörien mieletön irroittelu: muutaman vuosimallin kone on 800-kuutioinen, vaikka nimessä vihjaillaan 650 kuutiosta. Aivan hulvatonta huumoria, järki lähtee! En yleensä anna nimiä kulkuvälineilleni, muutamia poikkeuksia on. Nopsis on Nopsis, koska BMW 650 F GS on tosi ärsyttävä ja pitkä nimi ja koska pyörä ilmiselvästi näyttää Nopsajalalta. 

*Tämä ei ole maksettu mainos. Jos kuitenkin Toyota haluaa lahjoittaa meille uuden auton kaiken tämä hehkutuksen jälkeen, olen ehdottomasti kiinnostunut. Voin ottaa myös Nopsiksen, mielellään harmaan tai punaisen, sininen ei oikein kolahtanut.

Vielä ehtii mukaan arvontaan

Hei vielä ehtii mukaan arvontaan! Voita takkiisi killumaan ihana lumitähti!

Arvontaan pääset tästä, kliks!

14.10.2012

Voimaannuttava kokemus

En ole oikein sujut sanan voimaannuttava kanssa. "Synnytys on voimaannuttava kokemus." Ehkä sitäkin, mutta synnytyksestä tulee pari muuta juttua ekana mieleen, jokunen kirosanakin. Rakkaiden ystävien tapaaminen on kuitenkin todistettavasti voimaannuttavaa. Fyysisesti olo saattaa olla matkustamisen tai valvomisen takia heikentynyt, henkinen vire ja onnellisuus ovat selkeästi uudella tasolla.

Olen rikas: minulla on monta hirveän hyvää ystävää, useat heistä olen tuntenut yli 20 vuotta. Joitakin tapaan kerran vuodessa tai harvemmin, joitakin useammin. Osan kanssa tiet välillä menevät hetkeksi eri suuntiin, osan kanssa taas lähennytään. Monen kanssa elämäntilanne on samanlainen, osan kanssa on menty ihan eri latuja, ja sekin on rikkaus.

Ystäviä ei ehdi näkemään niin usein ja paljon kuin haluaisi. Silloin kun se tapahtuu, erityisesti lapsiperhetreffeillä hässäkkää riittää, voi pojat että sitä riittääkin. Tulee pissavahinkoja, kun ei kesken riehujen muisteta käydä vessassa (toim.huom. ei toistaiseksi äideille) tai saadaan talon vauva itkemään hysteerisesti, kun oma karjuu niin kovalla äänellä. Puhutaan pääasiassa puolikkaita virkkeitä, juoksennellaan keittiöön, vaihtamaan vaippoja tai toimimaan erotuomarina 3 minuutin välein. "Pannaan lapset nukkumaan ja otetaan vähän viiniä" -skenaario toteutuu harvoin sellaisenaan. Usein saa sen lasillisen viiniä, siinä sivussa käydään n kertaa hyssyttämässä vieraassa paikassa heräileviä lapsia. Ja silti.

Mielenrauhalle elintärkeä vertaistuki. Näkee, että muidenkin elämä on kaaoksenhallintaa. Saa hyviä ruokavinkkejä ja keinoja setviä solmuja. Saa avautua.
Voi olla juuri semmoinen kuin on. Ei haittaa, jos ei jaksanut imuroida tai jos tervehtii pyyhkeeseen sekunti sitten kietoutunutta talon emäntää vessassa, minne on kiidättänyt oman lapsensa suoraan autosta. Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin (tullaan eka pois sieltä vessasta).
Nauraa kikatetaan tosi huonoille jutuille. Kerrataan muiden ystävien kuulumisia. Juoruiluako? Pois se meistä, hih.
Jollain tavalla se, että on tunnettu niin kauan, rauhoittaa. Elämässä on hetken aikaa vähän enemmän järkeä. 15 vuotta sitten oli yhdenlaista, nyt on tämmöistä ja 15 vuoden päästä on jotain muuta. Silloinkin me vielä ollaan ystäviä ja jutellaan ja nauretaan. Ihan varmasti.




12.10.2012

Jäähyväiset kalenterille

Mistä tietää, että on perjantai? Siitä, että tulee NYT-liite.
Mistä tietää, että kuukausi on vaihtunut? Siitä, että tulee Kuukausiliite.
Mistä tietää, että on torstai? Ei nykyään mistään. Jos sattuisi pääsemään Hesarissa D-osaan saakka, huomaisi että se on nimeltään Ruokatorstai, mutta sellaista ei tapahdu.

Rakas Hesari. Olet kuulunut elämääni melkein aina. Kun olin vasta oppinut lukemaan, luin sarjakuvat. Rip Kirby oli suosikkini. Myöhemmin kiistelin lehden pätkistä vanhempieni kanssa aamiaispöydässä. Onneksi pikkuveli tyytyi Aku Ankkoihin. Oman kodin aamiaispöydässä olet useimmiten ollut läsnä.

Rakastan sinua. Olet älykäs, hauska ja kaunis. Haluaisin niin jatkaa suhdettamme, mutta sinä ansaitset paremman naisen. Jonkun, joka ehtii viettämään kanssasi aikaa. Jonkun, joka ei heitä sinua päivä toisensa jälkeen lehtikoriin avaamatta ensimmäistäkään aukeamaa. Ei, tämä suhde ei toimi edes viikonloppuisin. Olen päätökseni tehnyt. Soittanut asiakaspalveluunkin. Melkein itkettää.

Toivottavasti et loukkaannu. Lupaan palata taas luoksesi, kun saan hiukkasen lisää aikaa aamuihini (ja lopetan blogeissa roikkumisen iltaisin).

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.

11.10.2012

Ruppeeppa lukemaan

...kuuluu Touhukkaan suusta usein. Synttärikeiju toi meille kaksi Viirua ja Pesosta: Viirun syntymäpäivät ja Viiru kadoksissa (Sven Nordqvist). Kirjoissa seikkailee omalaatuinen Ukko Pesonen ja hänen Viiru-kissansa. Pesonen on erikoislaatuinen ukkeli ja yksinäinenkin hän oli, kunnes Viiru-kissa tuli taloon.

Terve, Viiru vihreitä herneitä, sanoi Pesonen ja ukon sisällä tuntui samalta kuin kesäaamuna kun nostaa rullaverhon ylös ja lämmin auringonvalo virtaa huoneeseen. Nimeni on Pesonen ja tämä on minun keittiöni. Sinä asut nyt täällä, jos tahdot. Haluatko kahvia? (Viiru kadoksissa)


Kirjoissa on potentiaalia säilyä lukemistossa monta vuotta. Kuvitus pursuaa yksityiskohtia, ötököitä ja hupsuja juttuja, joka kerta huomaa jotain uutta. Minä rakastan satujen maailmaa, aikuisena olen lukenut taas ja taas Muumeja, Lindgrenejä ja Harry Pottereita. Sormusten Herraa piti hiljattain lukea kämmenet hiessä aamuneljään, vaikka tiesin hyvin mitä Frodolle käy. Viirussa ja Pesosessa on sävyjä, joita lapsi ei ehkä huomaa: Pesosen yksinäisyyden vuodet ja kyläläisten leimaaminen kylähulluksi. Kuitenkin tarinoissa on lämpöä ja sekopäistä hulluttelua. Näitä äitikin lukee mielellään.

Ihmiset väittivät että Pesonen oli hupsu. Mutta sitä nyt puhutaan kaikenlaista, niin ettei lopultakaan tiedä, mitä ja ketä uskoa. Tosin ukkopaha oli joskus hieman huonomuistinen ja hajamielinen. Aivan samanlainen kuin muut hän ei tosiaan ollut. Kuljeskelikin yksinään ja jutteli kissansa kanssa. No, se nyt ei olisi ollut vaarallista, ellei Kosonen olisi kertonut pitkin kyliä vallan omituista juttua siitä, kuinka Pesonen paistoi kerrospannukakkua. Ja kuinka hän kapusi katolle päästäkseen kauppaan ja kuinka hän oli sitonut ikkunaverhon kissan häntään. Kosonen itse oli nähnyt omin silmin kaiken, niin totta se oli. Jos käyttäytyy kuten Pesonen, on varmasti hupsu, vai mitä! (Viirun syntymäpäivät)


Kuva täältä
Henkilökohtaista kehitystä varten olin lainannut kirjastosta pari kirjaa: 
- Kokousten seitsemän kuolemansyntiä: paranna palavereitasi (Koski, Reetta)
- Fasilitointi luo uutta: menesty ryhmän vetäjänä (Kantojärvi, Piritta)
Uusin lainat noin kuusi kertaa. En koskaan avannutkaan kirjoja, varmaan ovat tosi hyödyllisiä opuksia. Lukupiiri jatkaa lastenkirjallisuuden ja blogien parissa, ja palaa aikuisten hyllylle joskus vuoden 2016 tienoilla. 

Kids on the New Block

Vuosi sitten avattiin Kuopion keskustaan uusi leikkipuisto, Hapelähteen puisto. Se on kuulkaas mahtava paikka! Lähellä on vankila, toistaiseksi ovat pysyneet omalla puolellaan, joten ei siitä sen enempää. Leikkipuiston vierellä on puistoalue: mutkitteleva pieni joki, nurmikkoa ja upeasti tehtyjä istutuksia, joista aloitteleva puutarhuri voi vain haaveilla. Keväästä syksyyn puistossa kukkii aina jotain kauniisti. Yhdellä sivulla on tunnelmalliset puutalot. 

Senioreille on oma nurkkauksensa,  jossa voi jumpata ja harjoitella tasapainoliikkeitä. Lapsille ja vähän isommillekin on kaukalo, jossa voi pelata palloa ja talvella luistella. Voi pelata korista ja koppijalkapalloa sekä tietty kiipeillä, kiikkua ja pyöriä päänsä sekaisin. Kesällä nurtsilla palvottiin aurinkoa ja jätskikiskalla pysähtyi meidänkin perhe monta kertaa. 



Hapelähteen puisto on suunniteltu yhdessä mm. puistopuolen, päivähoidon, vanhusneuvoston ja ikäihmisten kanssa. Esimerkiksi istutuksissa on ajateltu erilaisia käyttäjäryhmiä.  (Lähde)

Tämä yhteistyö on toiminut tosi hyvin, onnittelut. Puiston kustannukset 1,1 miljoonaa tuntuvat kohtuullisilta siihen nähden, miten monet saavat puistosta iloa. Näin saa veroeurojani käyttää jatkossakin.

En tiedä onko minussa vai kansakunnassamme vikaa, mutta minun ja monien muidenkin toinen ajatus heti "Onpa hieno paikka!" -ajatuksen jälkeen oli "Voi kun puistoa ei rikottaisi ja sotkettaisi." Kameravalvonta lienee tehnyt tehtävänsä ja ehkä puisto on muutenkin otettu omaksi ja tihutyöt tehdään muualla. Katosta ei ole liekitetty (miksi niissä aina onkin nokiset tolpat?) eikä hiekkalaatikoista löydy lasinsiruja. 

Olen iloinen, että Kuopio satsaa kaupunkilaisten viihtyvyyten näin. Pian valmistuu pari muutakin puistoa. Varsinkin parkour-henkinen puisto saa todennäköisesti Touhukkaan villiksi ilosta (hänen oma ilmaisunsa, kun joku on tosi kivaa).

10.10.2012

Karkumatkalla

Tiskipöytä nalkuttaa: "Tee jotain tälle läjälle!"
Jääkaappi vänisee: "Ooh, tätä tyhjyyden tunnetta!"
Ovet huokailee: "Pussilakanat painaa, viikkaa ja silitä!"
Ei kiinnosta. Me lähdetään nyt mummolaan, heippa.

Treeniä, treeniä.

Palapelihommissa.

Poseerausharjoituksia yhtä salajuttua varten.





It's a kinda Magic, eli kun äiti farkut osti

Yksi monista pukeutumiseen liittyvistä traumoistani on farkut. Pulleat kintut, muhkea takapuoli ja kurvikas vyötärö on luonnollisesti lähes kaikkien miesten mielestä unelmavartalo. Valitettavasti farkkujen suunnittelijat tekevät housujaan tikkukinttuisille teinilantioille, viime vuosien (vai vuosikymmenten?) low rise / skinny leg -linjat ei sovi mulle ollenkaan. Jostain olen onnistunut farkkuja ostamaan, väittäisin kuitenkin että reilusti yli puolet elämäni farkuista ovat istuneet huonosti, yleensä vyötäröltä.

Tänä syksynä tuli taas aika viettää lannistavia hetkiä pukukopeissa. Lopulta nappasin mukaan Stockalta Vero Modan housut, jotka sitten löpsähtivät ensimmäisen käyttöpäivän aikana totaalisesti. Höh! Niiden piti olla jeggings-henkisesti tiukat, vaan höpönlöpön. Kokeilin vielä kerran onneani, hakuammunnassa kohdalle sattui KappAhl, jonka -25% ale kaikesta houkutteli minut sisään. Ja sieltä yllättäen löytyi minulle sopivat housut, olikohan se taikuutta? Farkut olivat nimeltään nimittäin Magic, uuu!

Kuva: KappAhl
Vero Moda -löpsähdyksestä viisastuneena otin rohkeasti normaalia kokoa pienemmän. Pikkasen tuntuu siltä, että ei parane pinnata kertaakaan TRX-tunnilta ja ehkä voisi jättää väliin aamu-, aamupäivä- tai iltapäiväherkun, mutta housut ei löpsötä ei! Korkea vyötärö on mulle hyvä: en näytä Matti Nykäseltä vaan siltä, että housut istuvat.

Pohdinnassa (ihan oikeasti) on Nomo-mittatilausfarkut, kiitos vaan vinkistä Ripu. Jos ostaa parin vuoden aikana muutamat huonosti istuvat farkut, niiden hinnalla saisi yhdet istuvat. Kuulostaa fiksulta. Joulupukki, oletko kuulolla?

9.10.2012

Kotiäitiyden top-3

Vaikka välillä menee hermot tai tarvitsee tsemppausta, niin näiden pikkunakkiaisten kanssa on enimmäkseen kivaa olla kotona. Vauva Nauravainen olisi äitiyslomamittarin mukaan valmis päiväkotiin, mutta kun toukka ei puhu, konttaa tai edes istu, niin olen erittäinen iloinen siitä, että voin jäädä vielä kevääksi kotiin. Lisäksi hänellä on koko ajan suussa neulasia, kengännauhat tai sähköjohto. Jotain suuhun väärällä tavalla sopivaa löytyisi varmasti päiväkodin lattialta juuri kun kukaan ei huomaa.

Hurmaava kahden hampaan hymy! <3
Maanantaina oli meillä mukava päivä, siinä hengessä tässä kotiäitiyden top-3 hyvät jutut. Listataan ne toiset sitten kun taas siltä tuntuu.

  1. Omat pikku nöpönenät. Joka viikko tai jopa joka päivä tulee uutta juttua ja uusia taitoja, joita saa ihailla ja äimistellä. Erityisesti puheen kehittymistä on ollut mahtava seurata. Touhukkaalla on huikea sanavarasto ja timanttinen tilannetaju: tyyppi tiputtelee nasevia kysymyksiä ja hauskoja vitsejä. Nauravainen taas virnuilee ja pelleilee omalla tavallaan, joka päivä saa nauraa monta, monta kertaa. Vaikka joka päivä sanon liian usein "kohta", niin varsinkin lueskelu ja yhdessä loikoilu on tän äidin juttu ja eiks jutut äidin kanssa ole hyviä? Silloin kun sattuu muksahduksia tai harmituksia, on mukavaa, että äidin syli on lähellä eikä tarvitse ahtautua päiväkodin tädin kansoitettuun kainaloon. Tietty on myös plussaa, että siskokset saavat hengailla keskenään. Ykköskohta on klishe, jonka arvon huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun työ- ja päiväkotipäivän jälkeen jää keskimäärin 3 h yhteistä, tosi väsynyttä aikaa entisen 24/7 hengailun sijaan. 
  2. Näytät jotenkin tosi... terveeltä. Tämän hämmentävän kommentin sanoi äskettäin yksi puolituttu mies, jota en ollut nähnyt noin 10 vuoteen. Joo-o: herätään aikaisin, syödään enimmäkseen terveellisesti ja säännöllisesti, ulkoillaan 1-3 krt päivässä, nukutaan päiväunet (yes, me too) ja alkoholinkäyttö on sangen vähäistä, varsinkin noilla pienillä (ehehe). Varsinkin talvella ja syksyllä päivänvalo ja ulkoilu tekee niin hyvää, edes puolen tunnin annoksina. Ihmisen pitää kehitellä aina jotain stressiä, ei elo kotona täysin stressitöntä ole, kuitenkin selvästi iisimpää kuin töissä. Mulla on aika hitaat rattaat, funtsailen tapahtuneita pitkiäkin aikoja ja työasiat pyörivät monesti illallakin mielessä, vaikkei sinänsä olisi ollut siihen mitään paniikkia tai tarvetta. Vielä siis puolisen vuotta aikaa mennä punoittavilla poskilla (oiskohan jatkuvalla sokerihumalalla osuutta asiaan?), sitten aktivoidaan toimistoharmaus-pigmentit.
  3. Jos jaksetaan ja jos huvittaa. Touhukkaalla on pari kertaa viikossa kerho, muita kalenteroituja menoja ei ole. Jos yöllä ei ole nukuttu tai nenä vuotaa, ei ole pakko mennä minnekään. Sinänsä noudatamme kohtuullisen vakiintunutta päiväaikataulua, menoista karsitaan jos ei jaksa tai ei huvita. On aina ihanaa nähdä ystäviä ja sukulaisia, en kuitenkaan jaksa minuuttiaikatauluja. Nyt voi mennä ja tulla just niin paljon tai vähän kun halutaan.
Bonuksena täytyy mainita samassa kaupungissa asuvat asuvat isovanhemmat, joita kakrut näkee monta kertaa viikossa. Se on hurjan arvokas juttu, meille kaikille ("Menkääs leikkimään ukin kanssa, äiti on vähän aikaa tässä koneella.").

PS. Muistakaa arvonta! Postitan myös isomman tai pienemmän rapakon taakse, jos arpaonni suosii ulkosuomalaista. :)