30.12.2012

Joulutodistus

Kerroin aiemmin liikuntaharrastukseni aloittamisesta ja sen edistymisestä. Nyt on 10 kerran kortin 3 kuukauden aikaraja mennyt umpeen ja arvatkaas mitä! Vastoin kaikkia epäilyksiäni sain kuin sainkin kortin käytettyä eli kävin treenaamassa 10 kertaa! 10 krt / 3 kk ei sinänsä ole suoritus, jolla kannattaisi kauheasti henkseleitä paukutella, vaan 10 on enemmän kuin ei mitään! Ja toki joka päivä kertyy jonkinlaista hyötyliikuntaa: lumitöitä, kävelyä jne., että ei tässä sohvaperunaksi tartte itseään soimata. Puhumattakaan siitä, että kun erään kerran odottelin Hytkeen aulassa ohjaajaa, niin ovesta tuli rouvashenkilö ja sanoi minulle "Hei, tulin tutustumaan saliinne." Mutisin, että "Hei, mä tulin jumppaan. Heippa!" Mä oon niin sporttinen!

Senttejä tai kiloja en mitannut ennen enkä jälkeen rupeaman. Kunto kuitenkin selvästi koheni, samoin kuin vatsa- ja selkälihakset. Olen edelleen sitä mieltä, että TRX sopii erittäin hyvin keskivartalon lihakset hukanneelle. TRX on tekniikkalaji: viimeisillä kerroilla osasin tehdä tiettyjä liikkeitä oikein, niin että tuntuu eikä vain sinne päin. Parasta treenaamisessa oli kuitenkin se, että häippäsin kotoa, siinä olen ollut tosi huono. Oli ihanaa jättää äitiminä narikkaan ja muistella, että asuuko tässä ah niin urheilullisessa kehossani joku muukin.

Niin paljon kiltteyspisteitä keräsin vuoden mittaan, että joulupukki palkitsi minut uudella Hytkeen lahjakortilla. Jipii! Nyt on siis uuteen vuoteen luvattava, että ainakin seuraavat 10 kertaa käyn treenaamassa. Uusien lenkkareiden osto on tässä valossa täysin perusteltu ostos, eikö niin?

TRX:n lisäksi tekisi mieli mennä myös old school aerobic-tunnille, tiedättehän: perusaskel, kanta peppuun, grapevine... Viimeksi olen käynyt sellaisella noin 6 vuotta sitten. Kokemus oli tragikoominen. Jalat muisti askelkuviot kuin vettä vaan, ja vanhasta muistista tein useimmat oikein hypyn kanssa. Ei taidettu olla edes tunnin puolivälissä, kun vilkaisu peiliin ja omaan syvän punaiseen, valkoläikikkääseen naamaan toi reality bites -hetken, ja älysin hiljentää ennen sydänkohtausta.


Sitten vaan kaikille hyvät hytkeet huomisiin bileisiin!

Ja toivotaan, että tästä taloudesta loppuu joulusuklaat lähiviikkoina, kun syksyllä ostetut jumppahousut mahtuu vielä jalkaan. Suklaa ei ole peruste uusien housujen ostamiseen!

4 kommenttia:

  1. Aika hyvin!

    Oma lenkki-intoni loppui kun lumet tulivat, ja sitten vielä kaikki tämä joulusyöminen ja muu laiskottelu... Olisi pikku uudenvuoden lupaus paikallaan!

    Mulla oli viime talvena tuollainen jumppakortti ja menin perusaerobicciinkin. Huolimatta siitä että olen sitä joskus harrastanut tosi paljonkin, niin ilmeisesti äitiys on hidastanut aivojeni synapsiliikennettä, jalat menivät solmuun ja lensin kyljelleni tatamille. Vieläkin nolottaa. Enpä uusinut jumppakorttia, en... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups! No, tuo taitaa olla sellaisia juttuja, joita kukaan muu ei muista, vaikka itseä nolottaa pitkään. Täytyyhän sitä välillä laiskotella ja harjoitella, sitten taas uudella innolla lenkkarit jalkaan! :)

      Poista
  2. Siis vau, oletpa ollut reipas! 10 on tosiaan parempi kuin nolla! Ehkä seuraavat 10 menee jopa nopeammassa ajassa..?
    Heh, mua naurattaa tuo Hytke. Niin savolaistyyppinen sana! ;)
    Mitä aerobikkiin tulee, minun jalat menee aina ihan sekaisin siinä greipvainissa..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hytke, joo on siinä semmoista savolaista viäntöö. :) Itse tunnit on tosi jämäköitä, välillä sen sijaan respassa homma joustaa vähän liiankin savolaisittain: "Ai onkos meillä semmosta tuntia, joo... Ootkos ilimottautunu?"

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.