1.10.2012

Puhutaanpa rahasta

Jos olet lottovoittaja, voit skipata tämän, pyytää Jamesilta uuden G&T:n ja jatkaa elämää paratiisisaarella. Jos sinulla on rikas mies tai vaimo, niin siinäkin tapauksessa haastan sinut pohtimaan hetkeksi raha-asioitasi. Fiksujen naisten (ja miestenkin) pitää puhua enemmän rahasta myös muilla tasoilla kuin paljonko merkin X tai Y välikausihaalari maksaa.

Kuva: www2.chinatown.com.au
Sain postia Kelalta. Piakkoin alkavan hoitovapaan aikana yhteiskunta tukee minua taloudellisesti 437,32 eur/kk (miinus verot). Sinänsä olen iloinen, että työnantajat pakotetaan myöntämään hoitovapaata ja että siitä saa rahaa. Käytännössä tuo mainittu rahasumma asettaa tiettyjä haasteita usean perheen taloudelliseen tilanteeseen - myös meillä.

Puhutaan siis rahasta. Minä kannatan säästämistä. Työ, puoliso tai terveys saattaa jättää sinut hetkenä minä tahansa, ja silloin on hyvä olla jotain sukanvarressa tai mieluummin pankkitilillä. Säästää voi ensin hätävararahastoa varten ja sen jälkeen esimerkiksi jonkun sijoituskohteen hankkimiseen (asunto, osakkeet, rahasto-osuudet), matkaan ja/tai sapattivapaaseen (terveiset Portugaliin!). Asuntolainan maksaminen on säästämistä ja sijoittamista.

Lisäksi kannatan sijoittamista, nykyisellä korkotasolla kaikkien säästöjen pitäminen pankkitilillä on tyhmyyttä. Sijoittamisessa on riskinsä, pelimerkit voi saada takaisin moninkertaisena tai rosvo vie kaiken. Hajauttaminen ja kärsivällisyys auttaa riskitason madaltamisessa.


Varmaan moni on kuullut kirjasta Mitä jokaisen kotiäiden tulee tietää sijoittamista (Kullas, Myllyoja 2010), toivottavasti moni on myös lukenut sen. Se on hyvä kirja. Otsikosta huolimatta lukijoita ei käsitellä idiootteina, kirjassa otetaan lähtökohdaksi nainen / äiti. Se ei tietysti ole kaikkien tilanne, mutta monella tavalla naisten elämissä on yhtäläisyyksiä: palkkakuoppa, pätkätyöt, heikentyneet tulot, kun hoidetaan kotona lapsia. Toki pätkätyöt ja vähätuloiset jaksot koskettavat myös monia miehiä.

Kirjassa annetaan monesta sijoitustavasta perustiedot ja vinkkejä siitä, mihin tilanteeseen ne voivat sopia. Lisäksi kirjoittajat neuvovat mm. ottamaan henkivakuutuksen (hmm, eipä ole vieläkään) ja tekemään testamentin, erityisesti avoliitossa asuville (no joo, puuttuu). Minulla ja Miehellä on yhteinen koti ja laina. Jos meistä jompikumpi potkaisee tyhjää, lapset perivät talon ja puoliso perii lainan kokonaisuudessaan. Ei olisi helppo tilanne se, siksi testamenttia tarvitaan. Toinen vaihtoehto olisi mennä naimisiin, ei mennä nyt siihen.

Minä en aio antaa sijoitusvinkkejä, niitä varten voitte lukea tuon kirjan (tai tämän), surffata netissä tai mennä juttelemaan pankkiin. Sen sijaan kerron teille esimerkkejä siitä, kuinka fiktiivinen hahmo Sirpa
saa lisätuloja, jos hän sattuisi jäämään kotihoidon tuen varaan:
  • Sirpa omistaa puolet eräästä kerrostaloasunnosta, joka on vuokrattu. Sirpa saa joka kuukausi noin 170 eur/kk vuokratuloa. Ei jättimäinen summa, mutta ei ihan vähäinenkään (vrt. 437,32 eur/kk). Asunto sijaitsee keskustassa ja Sirpa saa siitä melko varmasti omansa pois ja kenties enemmänkin, kun asunto joskus myydään. 
  • Sirpalla on vaatimaton osakesalkku, jossa on Nordeaa, Olvia, Nokiaa sekä Orionia. Osinkoa maksetaan noin 100-200 eur / v. Osa näistä osakkeista saattaa vuosien varrella kasvattaa arvoaan, osa todennäköisesti ei (skarppaa nyt Nokia!). Sirpan sijoitustrategia on osta ja pidä, Sirpalla ei ole aikaa eikä osaamista lyhyen aikavälin keinotteluun.
  • Aikaisemman asuntolainan yhteydessä pankki kytkykauppasi Sirpalle rahastosijoitusta. Aasian osakemarkkinoiden rahastossa on jonkun verran rahaa sijoitettuna.  
Esimerkkihenkilömme sijoitusvarallisuus on nappikauppa-tasoa, mutta se on alku, ja jo näin avustaa Sirpan elämää, kun muut tulot ovat minimissä. Voi kysyä, olisiko jonkun Sirpan baari-illan tai hutiostoksen rahat voinut sijoittaa järkevämmin, mutta mehän katsomme tulevaisuuteen emme menneisyyteen.

Arvon lukijat: ottakaa asioista selvää, säästäkää ja sijoittakaa. Aina säästäminen ei ole mahdollista, mutta työssäkäyvälle ihmiselle 20-150 eur/kk ei pitäisi olla mahdoton suoritus. Jokainen tekee omia valintojaan ja elää niiden mukaisesti, väitän kuitenkin että kannattaa pohtia erilaisia taloudellisia skenaarioita ja varautua niihin. Minä en omista yhtään kallista käsilaukkua tai tunnetun suunnittelijan korkokenkiä. En shoppaile merkkivaatteita brändin takia, laatua yritän suosia. Minulla on kuitenkin vähän pelivaraa, jos pesukone tai auto hajoaa tai jos vaikka joutuu teettämään yllättävän kylpyhuoneremontin (esim. kaksi kuukautta sitten). Kenties ostan Chanelin veskan, kun Nokian osake lähtee uuteen nousuun, who knows.

Ajatuksia? Joko säästöpossusta on pyyhitty pölyt?

4 kommenttia:

  1. Hyvä, hyvä! Säästäminen kannattaa aina. Kotiäitinä Kelan palkkalistoilla ollessa siihen ei kuitenkaan kirjaimellisesti ole varaa, toteaa hän, joka tykkää pukea lapsensa laadukkaisiin merkkivaatteisiin, toppahaalareihin sun muihin. Salaisuuteni piileekin siinä, että minä sijoitankin laatuun. Itsellenikin pyrin ostamaan ns. laatua. Olen ostanut lähemmäksi 10v sitten itselleni Mulberryn pikkulaukun, jota käytän kun pikkulaukkua tarvitaan, enkä ole ostanut joka juhlaan uutta ns. trendihalpisveskaa, joista vuosien kuluessa olisi kertynyt pitkä penni.

    Pyrin hankkimaan nykyään lasteni vaatteet pääasiassa alennusmyynnistä, jolloin niiden hinta ei ole mikään ihan mahdoton. En tietenkään kaikkia hanki alesta, mutta ns. kalliimmat, kuten talvihaalarit jne. Ostan sellaisia merkkejä, jotka tietysti ensisijaisesti miellyttävät meitä itseämme, mutta joilla tiedän olevan myös jälleenmyyntiarvoa. Esimerkkinä: möin juuri eilen Popin puuvillaisen haalarin 27 e:lla, josta maksoin joulualessa 10e! Haalari oli siis ihan normaalisti pidetty, eikä mikään "laput kiinni" tuote. :D Kuopukselle ei tule uutta haalaria ennen kuin olen entisen myynyt. Tämä on yksi tapa "säästää", vaikkakaan ei ehkä se perinteisin eikä tästä todellakaan mitään jää sukanvarteen, mutta lastenvaatteillakin voi keinotella. Tai olisiko nätimmin sanottu hyötyä. :)

    VastaaPoista
  2. Toki aleissa säästää ja voittoja voi kerätä jälleenmyyntivaiheessa - meillä Mies on erikoistunut siihen. Eikä säästämiselämän pidä olla semmoista, että kituutetaan kaurapuurolla ja kuljetaan rikkinäisissä vaatteissa siksi, että eläkepäivinä voi hummailla.

    Vaan sitten kun palkkarahaa tulee ikkunoista ja ovista sisään, niin kannattaa miettiä voisiko mekon tai haalarin summan (tai vaikkapa ne myyntivoitot) laittaa välillä sivuun ja poikimaan. Muutaman vuoden päästä niillä rahoilla voi vaikka hurauttaa auringon lämpöön nauttimaan elämästä! ;)

    VastaaPoista
  3. Jatkan vielä aiheesta, kun kotonakin usein väitellään erilaisista sijoitusmuodoista (Mies vakoilee salaa, tiedän).

    Otetaan summaksi 1000 euroa ja ajaksi 10 vuotta.

    Skenaario 1: Ostetaan 1000 eurolla vaatteita tms. käyttöön tarpeen ja oman maun mukaan. Myydään käyttökelpoiset lopuksi: oletetaan että osasta saa reilusti voittoa, osasta osittain omansa pois ja osa annetaan pois ilmaiseksi. Sanotaan, että myydessä saa 400 eur takaisin.

    -> Rahaa on mennyt 600 eur, kädessä 400 eur.
    -> Hyvä mieli laadukkaista ja kauniista tavaroita.
    -> Tämä ei ole säästämistä eikä sijoittamista, vaan tavaran hankkimisesta "alennetulla" hinnalla.

    Skenaario 2: Ostetaan 1000 eurolla vaatteita käyttöön, erityisesti jälleenmyyntiarvo mielessä. Joka vuosi ostetaan 100 eurolla ja myydään 200 eurolla. Hemmetin työlästä, mutta tehtävissä. Täytyy olla hyvä pelisilmä ja paljon intoa markkinoida huuto.netissä.

    -> Pääoma on kasvanut 1000 eurolla, kädessä 2000 eur. Verot voi tod.näk. kiertää.
    -> Hyvä mieli laadukkaista ja kauniista vaatteista.

    Skenaario 3: Ostetaan 1000 eurolla osakkeita. Saadaan joka vuosi keskimäärin 15 eur osinkoa = 150 eur. Myydään lopuksi osakkeet pois, firmalla on mennyt lujaa ja saadaan myydessä 1500 eur. Voittoa 500+150 = 650 eur. Veroa maksetaan noin 150 eur, eli käteen jää 650 - 150 = 500 eur.

    -> Pääoma on kasvanut 500 eurolla, kädessä 1500 eur.

    Skenaario 4: Ostetaan 1000 eurolla osakkeita. Firman alamäki alkaa, osinkoja ei tipu ja konkurssikin koittaa. Rosvo vei kaiken.

    -> Pääoma on menetetty.
    -> Paha mieli, eikä yhtään laadukkaita tavaroita.

    ---------

    Skenaario 2:ssa on ylivoimaisesti paras tuotto, joten jos on intoa ja kykyä ostaa halvalla ja myydä kalliilla, niin sillä saa rahan hyvin poikimaan. Helpoimmalla rahaa saa skenaariossa 3.

    No joo, ei tämä kovin tieteellistä pohdiskelua ole, kunhan yritän omia ajatuksiani järjestellä.

    Sitten vielä muutama sananen laadusta. Kun aina tietäisikin, mikä on laadukasta! Esim. POPilla on mielettömän hyvät ulkovaatteet, mutta Lindexin trikoovaatteet kestävät paljon paremmin pitoa ja pesuja. Gantilla on tosi ihania kauluspaitoja, mutta pikeepaita meni pian muodottomaksi ja haaleaksi rutkuksi. Ota näistä nyt selvää!

    VastaaPoista
  4. Sä oot kyllä sähäkkä!

    Kyllähän niitä vaihtoehtoja on ja ihan totta puhuen ei meidän vaatehankinnoissa mietitä ostovaiheessa pätkääkään saako sen myytyä eteenpäin. Tai ehkä se voi olla sellainen viimeinen niitti ostopäätökselle, joka pyhittää kaupat (saan tän myytyä eteenpäin..). Heh. Nyt olen kunnostautunut myymään pieniä vaatteita pois, ja osasta niistä saakin tehtyä hyvin kauppaa.

    Mulla oli tuo suosittelemasi opus lainassa muutaman kuukauden enkä saanut luettua kuin sen kohdan miten huonosti eläke karttuu kotivuosina, alkoi ahdistamaan niin paljon, että palautin sen kirjastoautoon takaisin. Täytynee lainata se uudestaan.

    Näillä tuloilla siis ihan kun on oikeat tulotkin kyseessä, olen käyttänyt niinkin yksinkertaista menetelmää kuin laitan joka kuukausi vähän rahaa säästötilille. Sillä sipuli. Muitakin vaihtoehtoja sopisi harkita, ensin pitää saada ne oikeat tulot taas takaisin. Kiitos kuitenkin ajatuksia herättävästä postauksesta!

    P.S. Sepä se muuten on tuo laatukysymys, että ei ne merkit ja kallis hinta takaa todellakaan sitä laatua, vaan kokemus.

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.